Valmis kuolemaan Kongossa?

Rauhanturvaaminen ei ole helppoa nykypäivänä: teet mitä tahansa, saat lokaa niskaasi. Teet joko liikaa, tai liian vähän.

Näitä nykyajan sekavia konflikteja ei rauhoiteta kuin ehkä ottamalla alue pitkäksi aikaa hallintaan, protektoraatiksi. Eikä välttämättä sittenkään. Tästä taas älähdettäisiin: Kolonialismia!

Pelkästään välittömän konfliktin lopettaminen ei riitä, sillä joukkojen poistuttua sama homma jatkuu. Kongon konfliktialue on myöskin niin laaja, ja kulkuyhteydet niin huonot, että oikeastaan millään maalla tai yhteenliittymällä ei ole tarpeeksi sotilaita miehittämään sitä. Lisäksi, kuten nähdään, miehittää pitäisi myös osa naapurimaita.

Taitaa olla niin, että kongolaisten pitää oppia ratkaisemaan ongelmansa itse tai muiden afrikkalaisten avustuksella. Ei edes siksi etteikö löytyisi lähtövalmiita (itsekin lähdin aikanaan rauhanturvaajaksi pitkälti siksi, että Ruandan kaltaiset tapaukset pitäisi estää), vaan siksi, että käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa on meillä aika vähän, Siksi ei, kuten sanoit, ole juuri intressejäkään.

Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta vihjauksesta, että tämä(kin) on valkoisen miehen syytä. En voi olla vertaamatta tilannetta Vietnamiin: entisessä siirtomaassa Vietnamissa käytiin käytännössä jatkuvaa sotaa vuodesta 1950 vuoteen 1975, ja maata hallitsi kaksikin eri valtablokkien massiivisesti tukemaa diktatorista hallitusta. Toisin kuin tyypilliset Afrikan konfliktit, Vietnamin sota ei myökään ollut mitenkään kovin pienimuotoinen (tällä tarkoitan sotatoimien intensiteettiä, en ruumismäärää): etenkin maan pohjoisosa pommitettiin kivikaudelle muutamaankin kertaan. Kuitenkin tänään Vietnam on se uusi eksoottinen turistihoukutin, kun taas 1960 itsenäistynyt Kongo...

Kirjoitin asiaan liittyen blogissani:
http://savitassu.wordpress.com/2008/11/20/kaikki-on-minun-vikani/

"Molempia osapuolia yhdistää siviileihin kohdistuva järjetön väkivalta."

Ei pidä paikkaansa. Väkivalta on järjellistä: se on afrikkalaisen sodankäyntikulttuurin ytimessä. Siinä missä Euroopassa sotimisena pidetään kahden armeijan kohtaamista ja taistelua toisen tappioon asti (jossa vaiheessa siviilit antautuvat suosiolla), afrikkalainen sota on perinteisesti välttelevää. Armeijat kohtaavat harvoin, iskujen voima pyritään keskittämään siviileihin jotka tukevat vastapuolta. Ennen pitkää toisen osapuolen kyky tukea sotaponnistuksia lamaantuu, ja sota päättyy (vrt. strategiset pommitukset).

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että valkoinen mies on syyllinen sodan määrättömään pitkittymiseen. Kun sodan strategiana molemmilla osapuolilla on näännyttää vastustaja ruuan, lääkkeiden jne. resurssien puutteeseen ja valkoinen mies raahaa niitä määrättömästi paikalle, miten konflikti voi koskaan lakata? Kumpikaan osapuoli ei katso olevansa tappiolla, eikä voittoa voi nykytilanteessa mitenkään saavuttaa. Edes massiivinen kansanmurha ei heikennä toista osapuolta tarpeeksi kun sillä ei ole mitään tekoa resurssien saatavuuden kanssa. Eikä kummallakaan osapuolella ole tarpeeksi poliittista pääomaa, että vastapuolen avustuslähetykset voisi lopettaa.

Ehdotan rauhanturvaajien vetämistä pois ja Ranskan Muukalaislegioonan lähettämistä paikalle. Vaihtoehtoisesti otetaan mallia venäläistyylisestä rauhanturvaamisesta Tsetseeniassa. Ei se sota lopu ennen kuin selkäranka ja ylpeys on murrettu, turha sinne on lähettää eurooppalaisia sähläämään ja pahentamaan tilannetta ymmärtämättömyydellään.

Ajatusleikki: jos Yhdysvallat olisi jäänyt puolueettomaksi ja tukenut sekä akselivaltoja että liittoutuneita humanitäärisellä avulla, miten sodan kuva olisi muuttunut?

Sopii hirvosen ite lähteä kongoon sotimaan, jos on sitä mieltä että niin pitäisi tehdä.