Valmis kuolemaan Kongossa?

20.11.2008

Lapsisotilaita. Joukkoraiskauksia. Irti leikattuja raajoja.

Uutiset Kongon demokraattisesta tasavallasta ovat niin ahdistavia, että tekee mieli vaihtaa kanavaa. Konfliktin juuret ovat uuvuttavan monimutkaiset. Kuka on kenenkin puolella ja miksi?

Ja pitääkö tästä olla kiinnostunut? Entä jos Kongo on vain esimerkki siitä, mitä Afrikka pahimmillaan on – taistelevia heimoja, joita YK ja EU yrittävät turhaan saada elämään rauhassa?

Kongon sodassa on kuollut vuoden 1998 jälkeen arviolta 5,4 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin missään muussa konfliktissa toisen maailmansodan jälkeen.

Lokakuussa Kongon YK-joukkojen komentaja Vicente Diaz de Villagas erosi. Nimettömänä pysyneet virkamiehet kertoivat Villagasin kritisoineen sitä, että rauhanturvaoperaatiolta puuttui resursseja.    

Neljätoista vuotta aikaisemmin toinen YK-joukkojen komentaja Roméo Dallaire aneli resursseja Ruandan kansanmurhan estämiseksi. Niitä ei myönnetty. Dallairen rooliksi jäi seurata lähes miljoonan ihmisen kansanmurhaa ja käsitellä kokemusta myöhemmin terapiassa ja kirjassa.

Paljon Kongon nykypäivässä kietoutuu Ruandaan. Belgian kuningas Leopoldin sadistiseksi leikkikentäkseen muuttama maa eli hirmuhallitsija Mobutu Sese Sekon viimeisiä vuosia, kun naapurimaan tapahtumat romuttivat toivon paremmasta.

Ruandan kansanmurhan jälkeen monet siihen osallistuneista sotilaista pakenivat Kongoon. YK antoi heille vastuun pakolaisleirien ruuan jakelusta, ja seurauksena hyvin ruokitut sotilaat aloittivat iskut Ruandaan.

Ruandan tutsihallinto hyökkäsi Kongoon ja tuki presidentiksi Joseph Kabilaa, jonka toivoi lopettavan äärihutujen iskut. Näin ei tapahtunut, ja Kongon kapinallisjohtaja Laurent Nkunda  taistelee nyt hallitusta vastaan virallisena syynä Kongon tutsien suojeleminen.

Molempia osapuolia yhdistää siviileihin kohdistuva järjetön väkivalta.

Nyt sota uhkaa laajeta muihin Afrikan maihin, ja YK ja EU harkitsevat lisäjoukkojen lähettämistä alueelle. Tähän mennessä kansainvälinen yhteisö on pystynyt katsomaan miljoonien ihmisten tappamista Kongossa yhtä helposti kuin Darfurissa ja Ruandassakin.

Ja toisaalta, miksi ei pystyisi? Kongon konfliktin lopettaminen vaatisi todennäköisesti samaa kuin Ruandan kansanmurhan estäminen olisi vaatinut: sitä, että kansainvälinen yhteisö lähettäisi paikalle riittävästi sotilaita, joilla olisi oikeus taistella, ja jotka saattaisivat kuolla operaation aikana.

Sellaisia ei ole helppo lähettää alueelle, jonka suhteen yhdelläkään vauraalla maalla ei ole erityisiä intressejä. On vain kongolaisten intressi elää ilman silmitöntä väkivaltaa.

Ja se ikävä asia, että vaikka Kongossa väkivaltaan syyllistyvät kongolaiset sotilaat, väkivallan historia ei ole kaukaista ja outoa, vaan osa Euroopan historiaa.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Mahdoton tehtävä

Janne Korhonen | 20.11.2008 21:53

Rauhanturvaaminen ei ole helppoa nykypäivänä: teet mitä tahansa, saat lokaa niskaasi. Teet joko liikaa, tai liian vähän.

Näitä nykyajan sekavia konflikteja ei rauhoiteta kuin ehkä ottamalla alue pitkäksi aikaa hallintaan, protektoraatiksi. Eikä välttämättä sittenkään. Tästä taas älähdettäisiin: Kolonialismia!

Pelkästään välittömän konfliktin lopettaminen ei riitä, sillä joukkojen poistuttua sama homma jatkuu. Kongon konfliktialue on myöskin niin laaja, ja kulkuyhteydet niin huonot, että oikeastaan millään maalla tai yhteenliittymällä ei ole tarpeeksi sotilaita miehittämään sitä. Lisäksi, kuten nähdään, miehittää pitäisi myös osa naapurimaita.

Taitaa olla niin, että kongolaisten pitää oppia ratkaisemaan ongelmansa itse tai muiden afrikkalaisten avustuksella. Ei edes siksi etteikö löytyisi lähtövalmiita (itsekin lähdin aikanaan rauhanturvaajaksi pitkälti siksi, että Ruandan kaltaiset tapaukset pitäisi estää), vaan siksi, että käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa on meillä aika vähän, Siksi ei, kuten sanoit, ole juuri intressejäkään.

Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta vihjauksesta, että tämä(kin) on valkoisen miehen syytä. En voi olla vertaamatta tilannetta Vietnamiin: entisessä siirtomaassa Vietnamissa käytiin käytännössä jatkuvaa sotaa vuodesta 1950 vuoteen 1975, ja maata hallitsi kaksikin eri valtablokkien massiivisesti tukemaa diktatorista hallitusta. Toisin kuin tyypilliset Afrikan konfliktit, Vietnamin sota ei myökään ollut mitenkään kovin pienimuotoinen (tällä tarkoitan sotatoimien intensiteettiä, en ruumismäärää): etenkin maan pohjoisosa pommitettiin kivikaudelle muutamaankin kertaan. Kuitenkin tänään Vietnam on se uusi eksoottinen turistihoukutin, kun taas 1960 itsenäistynyt Kongo...

Miten niin järjetön?

jrn | 25.11.2008 1:19

"Molempia osapuolia yhdistää siviileihin kohdistuva järjetön väkivalta."

Ei pidä paikkaansa. Väkivalta on järjellistä: se on afrikkalaisen sodankäyntikulttuurin ytimessä. Siinä missä Euroopassa sotimisena pidetään kahden armeijan kohtaamista ja taistelua toisen tappioon asti (jossa vaiheessa siviilit antautuvat suosiolla), afrikkalainen sota on perinteisesti välttelevää. Armeijat kohtaavat harvoin, iskujen voima pyritään keskittämään siviileihin jotka tukevat vastapuolta. Ennen pitkää toisen osapuolen kyky tukea sotaponnistuksia lamaantuu, ja sota päättyy (vrt. strategiset pommitukset).

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että valkoinen mies on syyllinen sodan määrättömään pitkittymiseen. Kun sodan strategiana molemmilla osapuolilla on näännyttää vastustaja ruuan, lääkkeiden jne. resurssien puutteeseen ja valkoinen mies raahaa niitä määrättömästi paikalle, miten konflikti voi koskaan lakata? Kumpikaan osapuoli ei katso olevansa tappiolla, eikä voittoa voi nykytilanteessa mitenkään saavuttaa. Edes massiivinen kansanmurha ei heikennä toista osapuolta tarpeeksi kun sillä ei ole mitään tekoa resurssien saatavuuden kanssa. Eikä kummallakaan osapuolella ole tarpeeksi poliittista pääomaa, että vastapuolen avustuslähetykset voisi lopettaa.

Ehdotan rauhanturvaajien vetämistä pois ja Ranskan Muukalaislegioonan lähettämistä paikalle. Vaihtoehtoisesti otetaan mallia venäläistyylisestä rauhanturvaamisesta Tsetseeniassa. Ei se sota lopu ennen kuin selkäranka ja ylpeys on murrettu, turha sinne on lähettää eurooppalaisia sähläämään ja pahentamaan tilannetta ymmärtämättömyydellään.

Ajatusleikki: jos Yhdysvallat olisi jäänyt puolueettomaksi ja tukenut sekä akselivaltoja että liittoutuneita humanitäärisellä avulla, miten sodan kuva olisi muuttunut?

sopii lähteä

Nimetön | 26.09.2009 18:26

Sopii hirvosen ite lähteä kongoon sotimaan, jos on sitä mieltä että niin pitäisi tehdä.

Kirjoita uusi kommentti

  • Kirjoita asiallisesti, omalla nimellä ja noudata hyviä tapoja. Pysy aiheessa, ja jos linkkaat muualle, kerro mitä linkki sisältää. Keskustelussa ei saa esittää haastateltaviin, toisiin keskustelijoihin, kolumnisteihin, toimittajiin tai muihin henkilöihin kohdistuvia loukkaavia tai asiattomia kommentteja eikä kansanryhmiä koskevia halventavia yleistyksiä tai rasistisia kommentteja. Toimitus pidättää oikeuden valita julkaistavat kommentit. Omalla nimellä jätetyt kommentit julkaistaan pääsääntöisesti, nimimerkillä jätetyt vain poikkeustapauksissa.
Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <i> <strong> <b> <cite> <code> <ul> <ol> <li>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Lisätietoa muotoiluasetuksista

Keskustelut

Vihreä Lanka Oy. Päätoimittaja Juha Honkonen. Yhteystiedot: Fredrikinkatu 33 A, 2. kerros, 00120 Helsinki, puh. (09) 5860 4123, toimitus[ät]vihrealanka.fi.