Voi perheraukkaa!

Siinä on tämän Pentti Linkolankin peräänkuuluttaman väestöräjähdyksen ongelma, että se ei koske kaikkia. Aina löytyy näitä oman navan tuijottajia, joille huoli maailman tilasta ei kuulu.

Enemmän kuin yhden lapsen tekeminen ympäristörikos ja tuossa perheessä moninkertainen. Vanhemmat selviävät ehkä ilman rankaisua, mutta siirtävät sen lapsilleen. Sillä heidän elinkaarensa aikana maailmasta tulee hankala paikka elää.

No ei mustakaan pienet lapset kuulu aikuisten teatteriin tai konsertteihin elleivät osaa olla hiljaa. Ihmiset ovat kuitenkin tulleet sinne nauttimaan kulttuurista... Ja useimmiten lapset viihtyy ihan hyvin, vaikka heitä ei koko ajan roudata "ihmisten ilmoille".
Mut kyllä mä näen jatkuvasti lapsia ja vanhempia liikenteessä, joten kolumni ei liene koko totuus. Pikkukaupungissa toki asia on eri.

Ja itsekin kun kaksonen olen ja perheessä oli jo yksi lapsi ennestään, niin kyllä meidän vanhempia lähinnä onniteltiin ja ihasteltiin eli onko asenteet muuttuneet sitten 80- luvun; silloin sitä työtäkin oli rutkasti enemmän, isä välillä töissä toisessa kaupungissa, ei kännyköitä ja äiti kävellen hoiti kauppa-asiat jne? Vai oliko aiemmin normaalia, että arkeen kuuluu myös työ, joka ei aina ole niin kivaa...

Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla siinä, että en oikein ymmärrä, miksi lapset pitäisi aina saada ottaa mukaan teatteriesityksiin, konsertteihin tai ravintoloihin. Niistä pitää kuitenkin yleensä maksaa enemmän tai vähemmän rahaa, ja ainakin omalla kohdallani maksan paitsi esityksestä tai ruuasta, myös tunnelmasta ja miellyttävästä ympäristöstä. Pää punaisena vieressä huutava tuntematon lapsonen pystyy aika tehokkaasti pilaamaan tunnelman ainakin lapsiperheen melskeeseen tottumattomalta.

Tuskin lapset itsekään erityisesti hinkuavat aikuisille tarkoittettuihin, heidän näkökulmastaan tylsiin tilaisuuksiin.

*** Pää punaisena vieressä huutava tuntematon lapsonen pystyy aika tehokkaasti pilaamaan tunnelman ainakin lapsiperheen melskeeseen tottumattomalta. ***

Asiasta pitää huomauttaa ensin lapsen vanhemmille, jos se ei tehoa, niin henkilökunnalle.

Ravintolassa minulla on tapana sanoa tarjoilijalle, että olen tullut nauttimaan rauhassa ravintolakäynnistä ja että jos häiriönaiheuttajaa ei poisteta, niin en maksa laskuani. Yleensä tämä on tepsinyt. Kaikenlainen häiriö yleisötiloissa, oli se sitten juopuneiden tai lapsiperheiden aiheuttamaa, tulee torjua päättäväisesti.

Lasten vieminen ko. tilaisuuksiin ja ravintoloihin osoittaa lasten vanhemmilta tilannetajun puutetta. Toisaalta se on myös tätä "lapsiperhestrategiaa", joka kumpuaa omaan napaan tuijottamisesta ja siitä periaatteesta, me me me, minä minä minä.

Miksi meillä aina oletetaan, että jos lapsen vie jonnekin, se pilaa koko tilaisuuden: konsertin, ravintolaillan tai teatteriesityksen. Kyllähän lapset osaavat käyttäytyä. Eivät tietenkään aina, mutta silloin yleensä vanhemmat osaavat kyllä panna lapsen ojennukseen tai poistua muualle rauhoittumaan.

Keskustelussa tulee taas esiin tuo tyypillinen suomalaisasenne, jonka mukaan julkisille paikoille tervetulleita ovat vain normaalit, hiljaisesti ja sovinnaisesti käyttäytyvät. En minä ole kärsinyt esimerkiksi Italiassa ravintoloissa, vaikka vieressä on syönyt meluisa suurperhe vauvoineen ja vaareineen. Se on ihanaa! Mihin täältä on kadonnut elämän kirjo!!????

Eikö paras tapa saada lapsista kauniisti käyttäytyviä ravintola-asiakkaita, on tarjota heille tilaisuuksia tutustua kyseisenlaiseen ympäristöön.

Itse olemme useastikin ottaneet alle 2-vuotiaamme mukaan jopa hienoihin ravintoloihin, varanneet mukaan ajankulua ja lapselle syötävää (ellei listalta sitten löydy jotain sopivaa) ja kaikki olemme viihtyneet erinomaisesti. Eikä käninän käninää ole lapsemme suusta ilmoille päässyt, vaan tämä on ollut pelkästään innoissaan tervetulleesta vaihtelusta kotiruokailuun.