Ydinaseriisunta

Osallistuin viikonloppuna pitkästä aikaa Euroopan vihreiden kokoukseen. On aina yhtä terveellistä havaita, miten eri jutut ovat eri maissa isoja.

Minulla on ollut tapana osallistua Euroopan vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittisiin työryhmiin. Ei siksi, että juuri niitä harrastaisin muutoin eniten vaan siksi, että siellä pääsee kerrankin miettimään jotain muutakin kuin Suomen Nato-jäsenyyttä. Kas kas, Nato-maissa fokus on toisaalla.

Saksan vihreiden voimamies Reinhard Bütikofer piti eläväisen puheenvuoron ydinaseriisunnan mahdollisuuksista.

Jos Suomen vihreille on usein tuskallista tehdä reaalipolitiikkaa ydinvoimaan hurahtaneessa maassa, eipä ole helppoa elää Naton ydinaseenkaan suojissa.

Itävaltalainen meppi Ulrike Lunacek totesi, että on hauskaa ja eksoottista kuunnella sellaisten maiden keskustelua, joissa on USA:n sotilastukikohtia. Bütikofer totesi tähän nauraen: ”You have other evils”.

Maailma kokonaisuudessaan ei näytä kulkevan ydinaseriisunnan suuntaan, mutta tilanne ei ole toivoton. Obama on ollut ja tulee olemaan asiassa aloitteellinen.

Euroopan parlamentti on vastikään ottanut kantaa täydellisen ydinaseriisunnan puolesta – mutta taattuun eurooppalaiseen tyyliin näköpiirissä ei ole varteenotettavia ideoita siitä, miten kanta saataisiin muutettua todellisuudeksi.

Bütikofer oikein totesi, että jos vihreät eivät kykene tekemään ydinaseriisunnasta reaalipolitiikkaa, jätämme Obaman yksin.

Esimerkki toteutettavasta askeleesta voisi olla se, että USA vetäisi taktiset ydinaseet pois Euroopasta. Saksassa tätä vastaan on argumentoitu sillä, että se olisi Turkille vaarallista. Kokouksessa asiantuntijana ollut Turkin vihreiden edustaja sanoi, ettei Turkissa tällaista puhu kukaan.