Ilmastonmuutoshysteria on tuhoava joukkoliike

Viimeaikaiset sähköpostivuodot englantilaisen East Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen (CRU) henkilökunnan ja satojen tiedemiesten kirjeenvaihdosta on osoitus siitä, että totuudella ja rehellisellä keskustelulla ei ole ollut juurikaan sijaa ilmaston lämpenemiseen viittaavassa tutkimuksessa ja sitä ympäröineessä julkisessa hysteriassa.

Paljastuksesta tekee erittäin merkittävän se, että Philip Jonesin johtama tutkijoiden ryhmä on ollut hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n toiminnan keskeisin vaikuttaja. CRU:n ja muiden ilmasto-tieteilijöiden kirjeenvaihdosta paljastui useita yrityksiä peitellä ilmaston kylmenemistä tukevia tieteellisiä faktoja. Kevin Trenberth, joka oli IPCC:n vuosien 2001 ja 2007 Ilmastonmuutos-raportin keskeinen laatija, kirjoitti johtaville tiedemiehille sähköpostin, jossa hän päivitteli ilmaston lämpenemistä: ” Ilmasto ei lämpene tällä hetkellä ja se on irvokas tosiasia”. Eräässä tutkijoiden välisessä viestiketjussa pohdittiin miten lämpenemiseen skeptisesti suhtautuvat artikkelit voitaisiin pitää poissa tiedelehdistä.

IPCC:n neljännen vuosiarvioinnin (2007) kirjoittaja Eduardo Zorita on vakuuttunut, että Philip Jones ja kaksi muuta tunnettua ilmastotieteilijää Michael Mann (Earth System Science Centre) ja Stefan Rahmstorf (Potsdamin yliopisto) tulee pitää erossa IPCC:n toiminnasta. Zoritan mukaan näiden tutkijoiden uskottavuus on mennyttä: ”Tämän hetkinen tilanne on se, että ilmaston lämpenemiseen epäilevästi suhtautuvia tiedemiehiä pelotellaan ja kiristetään… Minullakin oli ’ilo’ kokea tämä”.

Mikä saa tieteen nimeen vannovat arvostetut tutkijat uhkailemaan toisinajattelijoita ja miksi ilmaston mahdollisesta kylmenemisestä halutaan vaieta?

Amerikkalainen filosofi Eric Hoffer julkaisi vuonna 1951 teoksen Tosiuskovainen: ajatuksia joukkoliikkeiden luonteesta. Hofferin esittämät huomiot joukkoliikkeiden luonteesta voidaan siirtää suoraan nykyhetkeen. Hoffer kuvaa tosiuskovaista seuraavasti: ”Hän ei epäile tai ihmettele…aktiivinen joukkoliike hylkää ajatuksen nykyhetkestä ja keskittyy tulevaan, se vihaa yksilöllisyyttä ja painottaa kuria ja yhteisen mielipiteen merkitystä”.

Teoksen merkittävin ja ajankohtaisin huomio onkin tämä: ”Joukkoliikkeeseen liittyessään ihminen menettää yksilöllisyytensä ja kyvyn ajatella itsenäisesti. Samalla hän löytää uuden ”vapauden”, joka tarjoaa mahdollisuuden vihata, pelotella ja petkuttaa ilman pienintäkään häpeäntunnetta”.

Kuten muun muassa englantilaisen Channel 4 esittämä dokumentti ”The Great Global Warming Swindle” osoitti, ihmisen osuutta ilmaston lämpenemiseen epäilevät tiedemiehet leimataan usein harhaoppisiksi.

Hyvä esimerkki tästä on amerikkalaisen FOX -kanavan äskettäin (25.11) esittämä keskusteluohjelma, jossa brittiläinen juontaja Stuart Varney haastatteli amerikkalaista näyttelijää ja ympäristöliikkeen kansikuvapoika Ed Begleyta. Kohteliaasti ja varovaisesti epäilyksiään ilmaissut haastattelija tyrmistyi, kun ilmastonmuutoksesta puhuttaessa Begley ei suostunutkaan vastaamaan kysymyksiin, vaan raivosi, että ihmisten tulee usko ainoastaan niitä, joiden nimen perässä on kirjainyhdistelmä Ph.D.

Mistä viha ja ärtymys kertovat ja miksi ilmastonmuutosta ympäröivä keskustelu ei ole avointa?

Financial Times -lehden kolumnisti Peter Kay kirjoitti vuonna 2007 kolumnin otsikolla ”Ympäristöliikettä tulee kohdella uskontona” (Financial Times 9.1.2007). Kirjoituksessaan Kay vertaa ympäristöliikkeen luonnetta aikamme muihin suuriin uskontoihin ja aatteisiin: ”Kristityt odottavat Jeesuksen toista tulemista, marxistit odottavat kapitalismin romahdusta ja molemmat ovat uskossaan vankkumattomia. Ympäristöliike toimii saman idean turvin: hiilidioksidipäästöt ja teollistuminen ovat ihmisen tekemiä syntejä ja ennustavat tulevaa katastrofia”. Toisin sanoen ympäristöliikkeen ideologiseen ytimeen ei voi vaikuttaa tieteen keinoin.

Kayn mukaan tuulivoimaloiden ja työpaikoille pyöräilyn ei ole tarkoitus tarjota käytännön keinoja lämpenemisen hidastamiseen, vaan vahvistaa ilmastouskovaisten aatemaailman oikeutus: ”Jokainen ideologia tarvitsee rituaaleja, jotka vahvistavat kyseisen ideologian seuraajien uskon”. Ilmastouskovaisten järkähtämättömyys ja ylenpalttinen tunteellisuus saattavatkin olla juuri niitä tekijöitä, jotka ovat saaneet monet epäilemään tämän ”tiedeyhteisön” johtopäätöksiä.

Voiko olla niin, että ihmisen sisäinen halu uskoa johonkin selittää, miksi monia tieteen nimissä toimivia ihmisiä ei kiinnosta keskustelu ilmastonmuutoksen lukuisista avoimista kysymyksistä?

Viimeaikaiset paljastukset osoittavat, että ilmastonmuutoshysteerikkoja tulee kohdella uskovaisina, ei totuuden sanansaattajina. Miten muuten on selitettävissä heidän vihaiset reaktionsa hyvin perusteltuihin epäilyihin, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen ei ehkä olekaan ihmisen syytä?