Informaatiota kouluihin eläintaloudesta

Olen vain muutaman kerran päässyyt kouluihin esitelmöimään eläinten oloista nyky-yhteiskunnissa. On todella käsittämätöntä, että laillisesta toiminnasta ei saa informoida tietoa janoavia nuoria.

Estelmä on aina räätälöity eri ikäluokkia varten, mutta esim. lukiolaiset ovat jo riittävän kypsiä vastaanottamaan ja käsittelemään (keskusteluosiossa) todellisuutta sellaisena kuin se on.

Tervehenkiset yksilöt tietenkin kokevat kauhuhetkiä, koska se, mitä eläimille tehdään, on vastoin kaikkia moraalikäsityksiämme. Olemme kasvatettuja toisen koskemattomuuden ehdotomuuteen, jolloin sen täydelliseen vastakohtaan törmääminen on luonnollisesti järkytys. Mutta juuri tämä raju kokemus antaa puhtia nuoriin, jotta he alkaisivat toimia parannusten puolesta.

Se, että he näkemänsä seurauksena luopuvat lihan syönnistä, voi olla jopa tuhoisa ratkaisu, mikäli asianmukaista tiedotusta kasvisruuasta ei myöskään anneta!

Hyvinvointiyhteiskunnat tuudittavat lapsensa siihen uskoon, että täällä kaikilla on hyvä olla eikä laillista kidutusta voi tapahtua. (Tämä pitää tietenkin sisällään vääristyneen käsityksen siitä, ettei muu eläin kuin ihminen voi olla  toinen, vaan pikemminkin vain eläin.) Mehän emme näe mitään vaan harjoitettu barbaria on kätketty teollisuuslaitosten umpinaisten seinien sisään, kuin keskitysleirien rakennuksetkin aikoinaan. Tuon valheen kohtaaminen on silti erittäin tärkeää - koska vain totuus on arvokasta ja ainut tie oikeaan ja hyvään  - mutta edes media ei kanna siitä vastuuta. Pikemminkin se toimii päinvastaisesti vedoten siihen, että koska tiedotukset ovat myös lasten ulottuvilla, ei julmuuksia saa näyttää (kuten sikainfluenssan puhjettua ei näytetty sikamassojen elävältähautaamisia, joukkoampumisia jne). Tämä on johtanut siihen, että aikuisetkin ovat jääneet 5-vuotiaan tasolle.  60-v. ystäväni kysyi: "Ai kidutetaanko koe-eläimiä?"

Koska nuorisolta vielä puuttuu itsesyyllistävä reaktio, kun he kuulevat yhteiskuntien harjoittamasta eläinrääkkäyksestä - mitä koko tehotuotanto valtaosin on -,  on heille mitä kiitollisinta kertoa maailmasta jossa elävät sellaisena kuin se on. He myös haluavat juuri tuota tietoa ja kohtaavat sen avoimin silmin, toisin kuin aikuiset, jotka kaikin tavoin sulkevat siltä silmänsä.

Koulut kuitenkin panttaavat näistä laillisista käytännöistä informointia osin, koska pelkäävät konservatiivisten vanhempien raivoisia puhelinsoittoja, osin, koska eivät osaa liittää eläinkysmystä mihinkään aineseen ja osin, koska eivät halua ottaa vastuuta todellisuudesta. Sille olisi siis luotava oma fooruminsa tai koetettava käynnistää lain määräämät säännölliset luokkienväliset informaatiotilaisuudet, vaikkapa yksi lukukaudessa.

Miten tärkeää olisikaan tulevan aikuisväestön jo varhain kuulla esim. sellainen fakta, että pelkästään yhdessä maassa (Hollannissa) pelkästään yhden vuoden aikana (2009) tuhottiin käyttämättöminä ja turhiksi todettuina 450 000 koe-eläimiksi kasvatettua eläintä, siis sielullista, älyllistä, tietoista ja tuntevaa ja tarpeita täynnä olevaa viatonta yksilöä. Kuinka moni sellainen olento kohtasikaan saman kohtalon maailmanlaajuisesti ja useamman vuoden aikana? Saharan hiekanjyvät eivät siihen riittäisi, eikä ihmisen laillisella rikollisuudella (rikos elämää kohtaan) olisi enää mittapuuta. (Sanoihan presidentti Tarja Halonenkin:"Ei kaikki mikä on laillista, ole oikein.")
Vastaavien faktojen kertomisen lisäksi tarjoamaani esitelmään liittyy kuvasarjoja, jotka olen harkiten tehnyt kutakin ikäluokkaa varten. Väkivallalla ja verellä mässäilyn olen jättänyt pois ja pyrkinyt esittämään vain arkitodellisuutta sellaisena kuin se lain säätämänä on.

Ilmasokysmyksen olen jättänyt sekundäärikseski luennossani, sillä suoranaisen kärsmimyksen tietoinen ja turha aiheuttaminen on ensisijainen ongelma.  Mottoni onkin, että ellet välitä eläimistä, ajattele edes ilmastonmuutosta.
Miksi siis opettajat panttaavat oppilaittensa valistamista ja sivistämistä? Tieto siitä, miten ruoka ja vaatteet, lääkeet ja kemikaalit saavat alkunsa lain sallimin keinoin ei ilmeisesti kestä päivän valoa heidänkään mielestä.