Julistus myötätunnon voiman vapauttamisesta toimi

Kun katson Barona-areenalla napsimiani kuvia Dalai Lamasta, voin vain todeta, että yhtä paljon silminnähtävää iloa ei elämänsä aikana välttämättä tapaa.

Ilo, se on universaali voima myötäelämisen kyvyn tapaan, kuten Hän sanoi, ja aito ilo on myötätuntoon kausaalisesti sidoksissa. Se ei ole show korviemme välissä, vaikka egoistinen nykyihminen niin voi ajatella, tai jotain, minkä vain muotoihinsa jäykistyneet uskonnot omistaisivat.

Maallistumisen myötäilyssä Vieras menee vielä pidemmälle, kun hän vastaa kirjoittamaani kysymykseen: Inhimillisen rakkauden ja toiminnan lainalaisuudet ovat kaikkien omaisuutta ja kaikkien käytössä ilman instituutioiden omistamia armovälineitä. Niin sanottua henkistä heräämistä uskonyhteisöissä ei tarvita.

Uusi ennen kuulumaton radikaalisuus loisti myös pohdinnoissa vanhasta teemasta, joka hakee tieteellisen kosmologian ja buddhalaisen henkisen maailmanselityksen yhteispeliä.

Viimeisimmässä kirjassaan Maailmankaikkeus atomissa, 2005, Dalai Lama ei linjannut asioita vielä näin pitkälle.

Maailmankäsitys voi olla ehjä ja yhdistävä, koska buddhalaisuus ei trivialisoi ihmisjärkeä tunteen kustannuksella. Koko olemus toimii sopusoinnussa, synergisessä yhteydessä.

Haastavaa ajattelua millä kielellä tahansa.

Ja voin vain kuvitella, että ilman simultaanitulkkausta, joka oli käytössä lehdistöllä sekä kutsuvierailla, siinä oli vaikea pysyä kärryillä.

Puheessa kuulin kohtia, joista en varmaankaan olisi uskonut simultaanitulkkauksesta, jos en olisi kuullut samaa suoraan toisella korvallani.

Paitsi että sekularisaation ylistys, jossa uskontojen omistama tieto henkisistä lainalaisuuksista tavallaan sosialisoidaan, on uutta, se muistuttaa samalla hyvin paljon ajatuksia, joita puhemies Mao Zedong esitti 1950-luvulla nuorelle Dalai Lamalle.

Vahvistettujen elämäkertatietojen mukaan Maon vieraana olleeseen Dalai Lama kauhistui noita päivä päivältä pidemmälle meneviä ”uskonto on oopiumia” –päättelyjä kirkkaan itsetietoisuuden esteistä.

Tosin Hän löysi marxilaisesta talousfilosofiasta selviä yhtymäkohtia alkuperäisen buddhalaisen ajattelun kanssa.

Tiibet-lukkarinrakkaudestaanhan Mao kertoi, että hänen äitinsä oli ollut buddhalainen. Mutta uusimman historiantiedon valossa hän oli enemmän: Mao ei koskaan hylännyt oppia, vaan oli buddhalaisen seksuaalimagian, tantrismin, harjoittaja.

Tästä traditiosta Dalai Lama puhui nyt myös: se on sisäisen koulun menetelmä, jota voi oikein käyttää vain olemuksensa kaikki tasot hallitseva joogi. Muille kuin vihityille tantrismi on vaarallista, myrkkyä suorastaan.

Oliko tämä sitten myrkkyä, vai vain toimivaa harjoitusta Kiinan kulttuurivallankumouksen myötä viimeistäänkin hirmuhallitsijaksi heittäytyneelle Maolla?

Dalai Laman olemuksen valtava valo löysi nyt hyvin läheltä kontrastin.

Omituisesti pullottavissa pikkutakeissaan liikkuneiden turvamiesten kylmät katseet haravoivat jo moninkertaisesti turvatarkastettua lehdistöä.

Järjestäjien suhde mediaan vaikutti jostakin syystä hieman takakireältä.

Jos ei tapahtumien aikana törmännyt noihin neuvottelukyvyttömiin turvamiehiin, niin sitten raastavaan nälkään. Ei se mitään, kutsuvieraiden roskiin laittamaa ruoka oli ihan hyvää.

Buddhalainen ekologia ja aineellisen hyvän jakaminen tasan toteutui näinkin.

–Reijo Holopainen