Löysin ajatuksen, joka vei kuluttamisen ongelmat mielestä loppuiäksi

Raha on tiivistettyä energiaa. Se on potentiaalia, mutta mitä sellaista? No, juuri sellaista kuin sinä rahan kuluttaja valitset. Jokainen valintani suuntaa sitä energiaa hyvään tai huonoon suuntaan: mahdollistaa hyviä tai huonoja asioita.
Kun ymmärsin, että olen itse vastuussa tästä energiasta ja sen suuntaamisesta, ei ole mitään ongelmia tehdä kulutusvalintoja.
Jokaista valintaa, pienintäkin tehdessä kysyn vain itseltäni: haluanko antaa lisää energiaa tähän.
Kyllähän minä tiedän, mihin haluan vallassani olevaa energiaa antaa: ihmisille ja toiminnoille, jotka tukevat luontoa, vapautta ja ihmisarvoista elämää. Edustaako tuote, joka marketissa on kädessäni jotain näistä. Jos ei, niin etsin vastaavan tuotteen, joka edustaa. Nyt kun on kyse minun päätösvallastani, ei ole ongelma, jos joudun kävelemään puoli kilometriä saadakseni sen ekotuotteen. Sillä tiedän, että silloin annoin energiaa sille mitä haluan. Ekoshampoo on vain shampoota ja luomuperuna vain peruna. Mutta jos näiden kautta voin tukea asioita, joihin uskon: ihmisiä jotka tuottavat näitä, ajatuksia, joita on näiden taustalla ja tuntea vielä lisäksi olevani hyvä ihminen, niin yhtälö on vastaanpanematon. Ja erityisen hienoa on tajuta, että ei minun tarvitse kantaa syyllisyyttä, jos joskus ostan jotain epäekologista. On ihan riittävä rangaistus tuntea itsensä heikoksi ja typeräksi, kun antaa energiaa jollekin, joka perimmältään on minua ja maailmaani vastaan.
On kysymys todellisesta vallasta.
Ei ole kysymys täydellisenä olemisesta. Siihen aina keskustelu valuu näillä palstoilla. Joku oikeasti tekee jotain, sitten joku toinen alkaa arvostella, että tekijä ei noudata ideologiaa täydellisesti. Viis ideologioista. Voin suunnata tätä tiivistettyä energiaa, rahaa, juuri sinne mikä tukee sekä minua, että maailmaa.
Yksinkertaista ja ihanaa!