Television joutsenlaulu

Niemeläisen kolumni Vihreässä Langassa (4.9.2009) todisti jälleen kerran, kuinka lapsellista televisioon liittyvä keskustelu printtimedioissa on. Vaikka kyseisessä kolumnissa tarkoituksena oli, kai, puhua mediamaksusta ja kenties käydä keskustelua Yleisradion roolista, kirjoittaja ajautui moittimaan televisiota - ja mikä oudointaa, yleisesti ottaen "kuvaa" lähtökohtaisesti epä-älyllisenä välineenä. "Kuva on yliarvostettu väline, joka pikemminkin sammuttaa kuin käynnistää älyllisen toiminnan", nimimerkki Niemeläinen kirjoitti. Kun kolumnia jaksoi lukea eteenpäin, kävi ilmi, että "Niemeläinen" tuki tätä teesiään käyttämällä esimerkkinä - tv-uutisten kuvaa. Onhan se uutiskuvitus käsittämätöntä shittiä, mutta mitä ihmettä: Eikö Niemeläinen tiedä, että televisiosta tulee muutakin? Eikä Niemeläinen katso elokuvia tai dokumentteja? Anteeksi vain, mutta on jotenkin niin puuduttavaa lukea kerta toisensa jälkeen kolumnisteja, jotka tavoittelevat älykön mainetta mollaamalla televisiota välineenä - tai kuten tässä tapauksessa - kuvaa välineenä. Jaksan myös aina ihmetellä, miten radiosta puhuttaessa muistetaan nostaa esiin ne hienot ja, kyllä, älylliset, radiodokumentit, eikä suinkaan radiokanavien imbesillejä aamuohjelmia, mutta televisiosta kirjoitettaessa kolumnistit vuoron perään "unohtavat" vaikkapa kaikki ne hienot dokumenttielokuvat joita Ylekin kohtuullisen paljon lähettää. Suosittelenkin "Niemeläiselle" kuvaterapiaa: tutustu esimerkiksi Yle Teema -kanavan klassikkoelokuvien ja dokumenttien tarjontaan ja käynnistä sen jälkeen uudestaan keskustelu Yleisradion rahoitusmallista, ihan sellainen aikuisten keskustelu, joka ei lähde tekemään käsittämättömän lapsellisia yleistyksiä "kuvasta" välineenä.