Vihreän ytimen kirkastus? Oikea vai vasen?

Vihreiden ei missään nimessä tule suunnata vasemmalle. Vain oikeistossa kannetaan tällä hetkellä vastuuta suomalaisen yhteiskunnan kestävyydestä, kuten mm. eläkekeskustelu osoittaa. Tulevaisuuteen orientoituneena nuorten sukupolvipuolueena Vihreiden pitää hakea seuraansa täältä.

Lisäksi monet vihreän politiikan keskeiset kysymykset sukupolvien tasa-arvosta yhdyskuntarakenteiden kehittämiseen ovat niin kompleksisia, että niille voi toivoa ymmärrystä vain koulutetun väestön keskuudesta. Oikeistopolitiikka edustaa koulutettujen intressejä.

Punavihreänä Vihreät ei erotu vassareista. Tilausta on ympäristökeskeiselle liberaalille oikeistopuolueelle, sinivihreydelle. Niin ja ydinvoimadogmista on luovuttava.

Vihreiden tulisi ehdottomasti suunnata oikealle. Politiikan terävöittäminen niin, että kurvattaisiin oikealta jopa Kokoomuksen ohi, olisi tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Kokoomus oli persujen ohella vaalivoittaja - ja nyt maan suurin puolue. Oikeistopolitiikka ei tarkoita konservatiivisuuta. Arvoliberaali voi olla, vaikka pitäytyy oikeistolaisiin arvoihin.

On turha itkeä niiden vihreiden perään, jotka äänestivät vasemmistoliittoa. He ovat valintansa tehneet. Lisäksi jonkinlainen liitto vasemmiston kanssa hävittäisi lopunkin uskottavuuden vihreistä. Jäljelle jäisi epämääräinen punavihreä höttö joka ei kiinnostaisi muita kuin ajattelultaan vasemmistolaisia äänestäjiä. Ketähän oikeistolaisesti ajattelevat vihreät sen jälkeen äänestäisivät? Tuskin ainakaan ns. "punavihreitä". Eikä sen jälkeen vihreistä olisi mitään jäljellä. Olisi vain vähälukuinen joukko "punavihreitä".

Tietäjälle: Semmottinen sinivihreä liberaali oikeistopuolue mainostaa olevansa kai Kokoomus. Heillähän ei tuota ydinvoimadogmiakaan kuulemma ole, joten noin ajattelevat varmaankin siirtyvät sinne. Sinä taidat jo siellä ollakin;)

Kyllä Vihreä humanismi, kulutusyhteiskuntakritiikki, veropolitiikka ym. on paljon enemmän vasemmistolaista kuin oikeistolaista, mutta minusta Vihreät voivat jatkossakin mieluiten jättää koko tuon vanhentuneen, rahanjakoon – niinkuin se tällä hetkellä taidetaan enimmäkseen mieltää – perustuvan akselin vaikka ihan huomioimatta. Minulle Vihreät erottuu muista puolueista muun muassa juuri sillä, että ei kalastella kannatusta lupaamalla mulle ja mun kavereille lisää rahaa/etuja.

Ympäristönsuojelua, suvaitsevuutta ja solidaarisuutta ei voi sijoittaa mihinkään nykyisellä oikeisto–vasemmisto -akselilla.

Vihreiden ei tule kammeta oikealle, ei vasemmalle, eikä huuhailla keskellä. Vihreiden on oltava vihreitä! Jos oma missio on sumu peitossa, niin se on silloin kirkastettava. Miten muuten voi olla uskottava ja kulkea vakaasti omaa missiota vieden, jos polku ei piirry kirkkaana eteen? Pomppiminen edestakaisin ja sinne tänne kuluttaa energiaa. Kaikki energia pitää suunnata Äiti Maan pelastamiseen. Sillä ilman kaikilla elämänmuodoilla olevaa itseisarvoa, sekä puhdasta vettä, ilmaa ja maata ei tarvita lyhytnäköistä oikeaa, ei keskikaistaa, eikä vasempaa. Mutta ei myöskään vihreitä.

Päivän Helsingin Sanomissa Sinnemäki otaksuu vaalitappion syyksi sen, että puolueen vasemmistopainotteinen linja ei ollut tarpeeksi selkeä ja vahva. Väärin. Tuo viesti oli todella selkeä, ja minä, perheeni mukaanlukien, emme tunne Vihreitä siksi enää omaksemme.

Olen toisen polven Vihreä. Vanhempani ovat äänestäneet Vihreitä alusta alkaen ja me kolme lasta, nyt jo kolmenkympin hyvin ylittäneitä, olemme poikkeuksetta äänestäneet aina Vihreitä.

Tämä itsestäänselvä uskollisuus alkoi murtua muutamia vuosia sitten. Luukkainen siirtyi Kokoomukseen, Sinnemäki, Laturi ym. nousivat Vihreiden kärkinimiksi. Ydinvoimakysymys ei itselleni ollut mikään käänteentekevä pettymys, sillä oma kantani asiasta on myös epävarma, mutta vahvasti alleviivattu suvaitsevaisuuden korostus alkoi tuntua vieraalta. En ole mikään suvaitsevaisuuden perikuva, enkä ole koskaan ollutkaan!

Olen kasvanut Vihreäksi, joka suvaitsevuuden sijaan ei ole suostunut katsomaan asioita vasemmistolaisen lepsusti läpi sormien: korostaen yksilön vapautta ja yhteiskunnan vastuuta. Sen sijaan olen oppinut korostamaan enemmän sanaa henkilökohtainen VASTUU. Omalla agendallani etusijalla ovat VASTUU ympäristöstä, VASTUU eläinten oikeuksista, VASTUU heikompiosaisista (lapset, vanhukset, eläimet), mutta myös VASTUU omasta hyvinvoinnista ja terveydestä, VASTUU omien lasten ja ikääntyvien vanhempien hoidosta, VASTUU omasta käytöksestä. Ja korostan, että tarkoitan ensisijaisesti henkilökohtaista vastuuta - en sitä, että yhteiskunta kantaa vastuun edellämainituista asioista. Yhteiskunnan tuki on toki erittäin tärkeä, mutta viimekädessä olemme henk.koht vastuussa tekemisistämme.

Ristiriitaa Vihreiden nykyiseen linjan ja omien ajatusteni välille tuo myös se, että suhtaudun myös maahanmuuttoon kriittisesti. Näen ongelmaksi mm. sen, että maahanmuuttajista valtaosa on nuoria miehiä (missä ovat naiset, lapset, vanhukset???). Enkä pidä siitäkään, että uskonnon, päihdeongelman tai jonkin kulttuurisen syyn varjolla hankitaan lapsia (tai eläimiä) enemmän kuin omat kasvatukselliset tai taloudelliset resurssit edellyttävät. En suvaitse tämän tyyppistä vastuuttomuutta. Olen siis todellakin SUVAITSEMATON monen asian suhteen. Tästä huolimatta, minulla ei ole mitään ongelmaa suvaita esim. homoavioliittoja tai homojen adoptio-oikeutta. Miksi olisi? Homo, musta, uskovainen, ateisti - aivan sama, kunhan on yhteiskunnan jäsenenä ja lähimmäisenä vastuullinen.

Kunnallisvaaleissa osa perhekuntamme äänistä meni jo Kokoomukselle. Nyt ääniä hajaantui Persuille, Demareille ja RKP:lle työlään ja runsaasti aikaa vieneen harkinnan myötä.

Oma ääneni meni määrätietoisen selvittelyn myötä Pekka Haavistolle. Mielikuvissani sijoitan hänet ja esim. Soininvaaran niihin Vihreisiin, jotka eivät ole vasemmalla, eivätkä oikealla vaan etsivät omaa tietään sitoutumatta kummallekaan kannalle.

Olin suoraan sanottuna iloinen Vihreiden huonosta vaalituloksesta - nyt olisi tilaisuus siirtää Sinnemäki hovineen sivuun. Jos Sinnemäki ja Laturi tulevat edelleen jatkamaan tehtävissään, on selvää, että jätän toistaiseksi hyvästit Vihreille. En tiedä kuka ääneni sitten saa. Siirtynen nukkuvien puolueeseen. Mikään puolue kun ei vastaa käsityksiäni niin kuin Vihreät "ennen vanhaan".

Ehkä Vihreiden olisi aika jakautua? Tai sitten Sinnemäki ystävineen voisi siirtyä itse rehellisesti takaisin vasemmistoon, josta hän ilmeisesti alunperinkin on lähtöisin.

Jos vihreät haluavat kasvattaa kannatustaan - mistä en ole lainkaan varma - on aika selvää, että vasemmalla ei ole tilaa, Vasemmistoliittohan on aivan viherpesty puolue, jolta ei ole mitään voitettavissa. Keskustan suunnalla on aika väljää, kun vaaleanvihreä vpj. Kaunistokin tippui eduskunnasta ja taantumuksellinen kausi uhkaa niitä keskustalaisesti ajattelevia, jotka arvostavat ympäristöä. Kataisen kova ydinvoimainen oikeistolinja jättää tilaa vihreille myös oikelle kasvamiseen.

Perusasiat vaan pitäisi muistaa ja keskittyä olennaiseen.

Vainniin. Vanhana vasemmistoliberaalina olin ja hautaamassa ennakkoluuloni vihreistä kokoomuslaisten puisto-osastona ja valmistautumassa kannattamaan Pekka Haavistoa presidentiksi - hän kun on ainoa uskottava vastaehdokas S-mies Niinistölle.

Kahden jälkimmäisen kirjoittajan kontribuutioista päätellen ainakaan jotkut vihreät eivät oppineet mitään vaalitappiostaan, joten taisin nuolaista ennen kuin tipahti. (Niin ja Kokoomushan ei muuten voittanut vaaleissa niin kuin edellä annettiin ymmärtää, vaan hävisi, toiseksi eniten edustajapaikoilla mitattuna.)

Jos siis punavihreä ääni Pekka Haavistolle ei kerran kiinnosta, niin onhan toki vihreillä täysi vapaus jatkaa Kokoomuksen kynnysmattona.

"Oikeistopolitiikka edustaa koulutettujen intressejä."

Tätä kommenttia on korkeasti koulutettuna vaikea ymmärtää. No, ehkä juuri tästä syystä en olekaan vihreä.

Samaa olen miettinyt itsekin ja moni ystävänikin!!! Tuo oikeisto-vasemmisto akselin hajauma on todella hämmentävä, ja sen takia harkitsin pitkään tällä kertaa vihreiden äänestämistä. Ei tunnu mukavalta että oma ääneni punavihreälle ehdokkaalle (joka ei tullut valituksi) meneekin sitten jonkun paljon oikeistolaisemman ehdokkaan hyväksi...
Tämän vuoksi en myöskään ole vielä liittynyt puolueeseen vaikka sitä tässä kovasti harkitsen.
Selkeää linjavetoa kaipaisin siis oikeisto-vasemmistoakselille. Minä ja lukuisat muut nuoret kaupunkilaiset punavihreät kaipaisimme selkeästi punavihreää puoluetta sen sijaan että pitää arpoa vasemmistoliiton ja vihreiden vasemmistosiiven välillä...

Tässä toistuu nyt sama kuin Soininvaaran blogissa: osan mielestä Vihreät on liian vasemmalla, osan mielestä liian oikealla. Kaikkia on mahdotonta miellyttää, mutta olisiko mahdollista palata ydinvihreyteen (ks. http://www.vihrealanka.fi/forum/vihreyden-kriisi) ja olla niin neutraali ja suvaitsevainen oikeisto-vasemmisto-akselilla, että kaikki ne joille vihreys on tärkeää mahtuisivat puolueen linjauksiin?

Jarkko on oikeassa siinä, että Vihreät ei voi kilpailla Vasemmistoliiton kanssa, joka on jo vihreämpi, vasemmistolaisempi ja suvaitsevaisempi. Liian oikealle taas ei kannata suuntautua, koska silloin menetetään ne jotka katsovat vasemmistolaisuuden yhtä tärkeäksi kuin vihreyden. Ainoa suunta laajeta on poliittinen keskusta: se missä Keskusta ja SDP ovat (ks. http://loitto.com/tilastot/hsvaalikone11/kartta/).

Näiden äänestäjien tavoittaminen vaatisi kuitenkin kolmea asiaa:
1. Vihreiden pitäisi olla vähemmän snobistinen/elitistinen/akateeminen puolue (SDP:n äänestäjien tavoittamiseksi)
2. Vihreiden pitäisi olla vähemmän maaseutua raunioittava/autioittava puolue (Keskustan äänestäjien tavoittamiseksi)
3. Vihreiden pitäisi ratsastaa vähemmän vähemmistöillä ja muistaa että äänestäjien enemmistö ei kuulu vähemmistöön (yleensä äänestäjien tavoittamiseksi)

Mikäli Vihreät ei näitä myönnytyksiä tee, kasvusuuntia ei yksinkertaisesti jää jäljelle. Mitä jyrkemmät mielipiteet ja tiukempi rajaus, sitä marginaalisemmaksi puolue jää.

Olisihan se hyvä, että puolueen jäsenet olisivat edes suurinpiirtein keskenään samaa mieltä siitä, missä kohtaa seilataan. Koska näin ei ole, jätin itse Vihreät taakseni ja kurvasin vasemmalle. Ainakin nyt tiedän, missä rajoissa asioita ajetaan.

On aika vaikeaa määritellä puoluetta kumpaankaan leiriin niin kauan kun siitä, mitä oikeisto tai vasemmisto tarkoittaa, ei ole yksimielisyyttä. Minulle se on vain sitä, että vasemmisto ajaa ammattiliittojen ja oikeisto yrittäjien etuja ja tämän voi todeta siitä, mistä vaalirahat tulevat.

Vihreät eivät voi lähteä mukaan perinteiseen
sulle-mulle politiikkaan, koska toimiva ympäristönsuojelu vaatii kokonaisvaltaisia ratkaisuja, johon eturyhmien kautta ajattelu sopii huonosti. Toisaalta vihreät ovat ajaneet mm. opiskelijoiden etuja ja kansalaispalkkaa mutta en pitäisi niitä vielä kovin vasemmistolaisina ajatuksina, vaan törkeisiin epäkohtiin puuttumisena ja hallinnon järkeistämisenä.

Jollain tavalla Vihreiden on tämä oikeisto-vasemmisto -sijaintinsa ratkaistava. Tyhjä höpinä "edessä" olemisesta ei vakuuta ketään. Vihreät ei ole edes kertonut minkä "edessä" he seisovat tai makaavat.

Todella selventäviä kommentteja. Jos linja on näin hukassa sisälläkin niin ei ihme että täällä ulkona on vähän ihmeissään.

Jokin aika sitten äänestin vihreitä kaikissa vaaleissa pitemmän ajan. Sitten kävi juuri niinkuin muutama kommentoija jo totesi: alkoi olla selvääkin selvempää että vihreät on jonkinlainen demarien puisto-osaston, vasemmistoliiton yliopistosiiven ja ddr-radikaalien huligaanien sekoitus. Se edistyksellinen sinivihreys jonka aiemmin näin ja johon uskoin, haihtui vähitellen taivaan tuuliin. Viimeiset 2 eduskuntavaalikautta ääneni onkin taas mennyt muualle.

Olen samaa mieltä kuin joku muu yllä että oikeisto-vasemmisto -akseli on jossain määrin aikansa elänyt. Mutta vihreät on kyllä parkkeerannut itsensä tanakasti jonnekin sdp:n ja vassareitten väliin.

Kuka perustaa sen uuden, edistyksellisen, vihreää globaalia markkintaloutta edistävän sinivihreän puolueen joka vie Suomen uuteen nousuun ?

Vihreitä ei enää erota "toisesta ympäristöpuolueesta" Kokoomuksesta muuten kuin että vihreät toisinaan laimeasti vastustavat ydinvoimaa. Kumpikin puolue muistaa mainita sanat ilmastonmuutos ja itämeri aina aika ajoin ja se riittää.

Suomeen tarvitaan oikea ja aito vihreä puolue korvaamaan nämä kaksi höpöhöpövihreätä.

Oikeistolainen politiikka on Suomessa hyvin friedmanilaista ja se on aivan kestämätöntä ympäristön kannalta. Monet luonnonsuojelujärjestöt ovat todenneet että viimeisin hallitus oli epäympäristöystävällisin pitkiin aikoihin ja vihreät olivat siinä mukana.

Haavikon viimeisin ulostulo aiheesta bin Laden oli jo perusvihreälle niin karmeaa kuultavaa, että pakko oli todeta: tämä puolue on enää vain Kokoomuksen apupuolue, sillä ei ole mitään tekemistä vihreiden arvojen kanssa.

Uusi vihreä puolue vasemmistolaisella suuntauksella aivan kuten muissa EU-maissa. Ainoastaan Suomessa on friedmanilainen oikeistolainen vihreä liike.

Erinomainen kysymyksenasettelu! Kiitos siitä, sillä tästähän tulevassa vaalissa on kyse.

Ville Niinistö, joka on selvä ennakkosuosikki, on selvästi kallellaan oikealle. Anni Sinnemäki, joka johti puolueen romahdukseen, on puolestaan kallellaan vahvasti vasemmalle.

Kyseessä on siis selkeä linjavaali, poliittinen linja. Nyt ei enää riitä sen toteaminen, että vasemman ja oikean sijaan "puolue menee eteenpäin" ei enää millään riitä. On valinnan aika.

Tämä valinta liittyy vahvasti myös siihen, että toimitaanko Heidi Hautalan toivomalla tavalla, ja vihreät sittenkin harkitsisivat hallitukseen osallistumista, mikäli isänmaa sitä kaipaa. Niinistö kannattanee tätä?

Liityin juuri Vihreisiin koska mielestäni vasemmisto on jämähtänyt poteroihinsa puolustamaan vain duunareita muuttuvassa maailmassa. Löysin Outista hengenheimolaisen ja edustajani. Nyt kun luen näitä kommentteja tulee epävarma olo onko Vihreät ja kannattajansa kuitenkaan sitä mitä luulin sen olevan. Oletin täältä löytyvän sen "Älykkään vasemmiston" jolle heikompien puolella oleminen on kaikkein tärkein asia. Vahvat eli perinteisesti oikeistolaiset eivät tarvitse tukea vaan pärjäävät omillaan ja kaikkein vahvimpien rattaisiin täytyy jopa heitellä kapuloita etteivät ajaisi heikoimpien yli. Sen sijaan apua tarvitsevat ne joilta vahvat ovat vieneet resurssit hyvään elämään ja tähän joukkoon kuuluvat ihmisten lisäksi myös luonto kaikkine elämänmuotoineen.

Vihreillä on sama tilanne kuin Kepulla ja Demareilla. Kepulla taistelu vallasta on maaseudun (perinteet) ja kaupunkilaiset (äänet) välillä, Demareilla taistelu on AY-väen (duunarit vähenee..) ja "intellektuellien" (ideologiset sosiaalipehmot) välillä. Syy Kokoomuksen menestykseen on se, että jossain vaiheessa "Kummolat" saivat väistyä ja modernimpi ote otti vallan. "Kummolat" äänestävät edelleen Kokoomusta, vaikka modernit ja nuoremmat ovat vallassa....

Vihreiden (pieni puolue) kahtia jakaantuminen on lyhyellä tähtäimellä huono asia. Oma näkemys on, että jos vihreät jatkaisivat vasemmalla voisi Vihreät ja Vasemmisto yhdistyä. Sinnemäki ja Arhinmäki ovat kuin paita ja peppu. Oikealle meno jakaisi puolueen, mutta Kepun ja Kokoomuksen piiristä olisi enemmän syötävää kuormasta kuin Vasemmistolta......
Mielestäni Vihreiden nykytilanne on kestämätön. Ei voi olla kuin joko tai...

Vasemmisto/oikeisto-jako on mennen talven lumia. Se ei yksinkertaisesti ole mikään riittävä mittapuu esim. puolueen maäärittelemiseksi. Elämme vähintäänkin 4-ulotteisessa maailmassa (fyysikot siten vielä erikseen omassaan), eikä 2-ulotteinen malli kelpaa olemistamme kuvaamaan. Siitä on seurannut ja seuraa tänä päivänä vain turhaa vääristelyä ja erittäin rajoittuneita käsityksiä kanssakumppaneistamme/-puolueista (kuten vaalin aikainen keskustelu on kirkkaasti osoittanut).

Katsoin vasta nyt tämän kaksi viikkoa jatkuneen "Vihreän ytimen kirkastus"-keskustelun. Jos osa soimaa puoluetta liian oikeistolaiseksi, osa liian vasemmistolaiseksi, on Vihreillä hyvä mahdollisuus uuteen nousuun. Kaivataan vain ensimmäisen kirjoittajan kaipaamaa "ytimen kirkastusta".
Vihreissä on aina ollut oikeistoa tai vasemmistoa symppaavia ihmisiä, ja hyvä niin! Ei puolueen silti kannata ryhtyä varttivasureiksi, puolidemareiksi tai kolmanneskokoomuslaisiksi, vaan hakea selvä oma linja. Oleellista on se yhteiskunnan uuden suunnan etsintä, jota (entiset) kolme suurta puoluetta eivät kykene vanhojen instituutiosidonnaisuuksiensa vuoksi tekemään kunnolla.
Vihreät erottaa muista puolueista edelleenkin se, että ympäristö otetaan tosissaan eikä vain teollisuus/maatalouspolitiikan kylkiäisenä. Tätä ei mikään muu puolue tee. Toinen oma vahvuus on perustulo-ajattelun korostaminen, jossa hengenheimolaisia toki on muissakin puolueissa. Löytyisikö esim. näiden kahden ison teeman ympäriltä "vihreää ydintä"?

Varsin laadukasta pohdintaa kokonaisuudessaan. Miten olisi, voisivatko vihreiden pj-ehdokkaat avoimuuden(kin) nimissä kommentoida oman ajattelunsa valossa tätä käytyä keskustelua ja teemaa? Itse näen tämän sekä vihreiden tulevaisuuden että pj-valinnan kannalta aivan keskeiseksi. Kuten jo aiemmin totesin, toivoisin ettei kukaan enää yritä piiloutua "ei vasemmalle, eikä oikealle, vaan eteenpäin"-mantran taakse. Sillä menettää ääniä. Suoralla puheella ja linjanvedolla voittaa ääniä.

Hyvää keskustelua tosiaan! Minäkin kannatan monen kirjoittajan tavoin juuri "vihreän ytimen" terästämistä, mikä tarkoittaa edes silloin tällöin myös luonnon, eläinten, ympäristön huomioimista, ei pelkkää antroposentristä sosiaalipolitiikkaa, mikä on vasemmiston (ja kulttuurikonservatiivisen tryöväenluokan) heiniä.

Ekovihreämpikin linja saisi siis olla puolueessa mukana samoin kuin ennen, viime aikoina se on ollut huolestuttavan marginaalissa

Liikaa ei pidä tosiaan jämähtää oikeisto-vasemmisto-jakoon. Oikeistosta voisi näinä aikoina omaksua tiettyä "talousrealismia" rahanjakopopulismin sijaan, vasemmistosta taas heikompien puolta pitämistä. Eikä suvaitsevaisuutta ja arvoliberalismiakaan tule haudata, on kunniakasta että Vihreä Liitto on monessa asiassa ollut edelläkävijänä!

Vihreiden ei tule profiloitua oikeisto- tai vasemmistopuolueeksi, vaan ympäristöpuolueeksi, vihreäksi puolueeksi.

Oikeisto- ja vasemmistopuolueita Suomessa jo on.

Populismiin taipuvainen Vasemmistoliitto voi aina olla punavihreämpi kuin Vihreät. Ei kannata lähteä siihen kisaan. Sen sijaan ympäristötä huolestuneille vapaamielisille koulutetuille porvareille ei tällä hetkellä ole liikaa vaihtoehtoja.

Ennen muuta kuitenkin ympäristöasioiden tulee olla selvemmin esillä. Ihmisoikeuskysymykset yms. ovat toki tärkeitä, mutta ei niistä ole puolueen aatteelliseksi selkärangaksi. Ympäristöasioissa ei pidä liikaa keskittyä vain ilmastoasioihin, sillä luonnonsuojelualueet, vesien suojelu yms. ovat asioita, jotka nauttivat todella laajaa kannatusta. Niiden takia moni harmaantunutkin voisi vihreitä äänestää.

Edellä onkin hyvin todettu, että vihervasemmalla ei ole nykyään enää tilaa. Se tilaisuus meni Arhinmäen myötä. Vihreiden ei kannata ryhtyä työväenliikkeen puisto-osastoksi, joka on ihan niinkuin Vasemmistoliitto mutta vähän vihreämpi.

Myöskään mikään kevyt-Kokoomukseksi ryhtyminen ei ole järkevää. Kokoomuksella on niin ikään vahva identiteettinsä ja ydinkannattajakuntansa, eivätkä vihreät kuulu luontevasti siihen perinteeseen.

En tarkoita, etteikö Vihreät voisi joissain asioissa ajaa nykyistä vasemmistolaisempaa tai oikeistolaisempaa politiikkaa. Kyse on puolueen identiteetistä. Joskin tietysti tekojen pitää tukea identiteettiä: Sinnemäki ilmeisesti kuvitteli johtaneensa vasemmistopuoluetta?

Näkisin, että Vihreillä on muutama ydinvahvuus, mitä kannattaa hyödyntää.

- Luontoarvot. Toki moni puolue esittää nykyään vihertäviä ajatuksia (mikä on erinomainen asia) mutta sellainen vanhan ajan luonnonsuojelu ei ole oikein pinnalla kuin Vihreissä, jos sielläkään.

- Asiantuntijuus. Vihreät on korkeasti koulutettu puolue, jossa on mukana paljon eri alojen asiantuntijoita. Vihreät voi vedota äänestäjään, joka ei välitä voimakkaan ideologisesta politiikanteosta.

- Arvoliberalismi. Vihreät ei ole missään nimessä täysin arvoliberaali puolue, mutta eipä ole oikein mikään muukaan suomalainen puolue, kenties piraatteja lukuunottamatta. Nykyisellään tuntuu olevan, että mikäli feminismi ja arvoliberalismi ovat ristiriidassa, feminismi voittaa aina. Johdonmukaisempi arvoliberalismi olisi itseäni miellyttävä linja, joskin täytyy sanoa etten ole varma, voiko sillä saavuttaa menestystä Suomessa. Ainakin voisi kokeilla?

- Reilu peli. Vihreät on vähiten korruptoituneimpia puolueita eikä siinä määrin isojen rahoittajien taskussa kuin monet muut puolueet.

- Pragmaattisuus. Vihreillä on arvoja, joita pyritään edistämään parhailla käytettävissä olevilla keinoilla. Eli vaikka vähäosaisista halutaan pitää huolta, ei olla sitouduttu tekemään sitä savupiippuajan keinoilla. Tässä on kuitenkin joitakin poikkeuksia, huomattavimpana ydinvoimakanta. Näkisin mielelläni puolueen kantana, että ilmastonmuutosta torjutaan parhailla käytettävissä olevilla keinoilla, mitään ennakolta poissulkematta.

- Keskiluokkaisuus. Veikkaisin että Vihreiden äänestäjät hyvin pitkälti joko ovat keskiluokkaa tai jonottavat sinne pääsyä. Vihreät voivat liputtaa vapaasti keskiluokkaisten arvojen, kuten harkitsevuuden ja vastuullisuuden puolesta. Populismiin turvautumiselle on vähemmän tarvetta kuin monissa muissa puolueissa. Kääntöpuolena on kenties jonkinlainen konformismi. Keskiluokka ei ole radikaalia eikä kulje omia polkujaan.

Onko näistä aineksista koottavissa jokin vihreän identiteetin kirkas ydin? Saa käyttää.

"Uusi vihreä puolue vasemmistolaisella suuntauksella aivan kuten muissa EU-maissa. Ainoastaan Suomessa on friedmanilainen oikeistolainen vihreä liike."

Muiden EU-maiden vihreillä taitaa olla päinvastainen tilanne kuin Suomen vihreillä: oikealla ei ole tilaa. Tyypillisen EU-maan puoluekartalla on keskustaoikeistolainen liberaalipuolue joka kilpailee tehokkaasti koulutetun, vapaamielisen kaupunkilaisväestön äänistä. Sen sijaan vasemmalla on monessa maassa kaikenlaista vanhan liiton kommaria, joten modernille punavihreälle puolueelle on ekologinen lokero. Suomessakin oli, kunnes Arhinmäki otti sen haltuunsa.

Suomen poliittinen kenttä on muutenkin vähän omanlaisensa, joten en kehottaisi kopioimaan mitään suoraan Keski-Euroopasta.

Olen aina äänestänyt vihreitä. En ole koskaan perehtynyt politiikkaan kummoisemmin, mutta ympäripyöreästi ympäristön suojelu ja myöhemmin kestävä kehitys ovat olleet minulle valintani syyt. Olen ollut siis tälläinen "pinta raapaisu" äänestäjä, joka on äänestänyt mielikuvan perusteella ilman syvällistä perehtymistä puolueen arvoihin (enkä varmasti ainoa).
Vasta nyt näiden vaalien myötä alkanut perehtyä oikein kunnolla vihreiden aatteisiin ja suuntaukseen sekä etsinyt merkkejä vasemmalta ja oikealta. Olen verrannut muita puolueita ja yrittänyt lokeroittaa itseäni johonkin,kun luulin, että jossain minun täytyy vahvasti seistä. Tämä kuitenkin tuloksetta.
Jaan mielipiteitä ja aatteita oikeiston sekä vasemmiston kanssa. Jakaudun näin hyvin "epäpoliittisesti" kumpaankin ja jonka lopputuloksena löydän itseni vihreiden puolueesta, jossa pystyn näkemään itseni molempiin suuntautuvien aatteideni kanssa mukaan lukien alkuperäiset motiivini luonnon ja ympäristön suojelu.

Puolueena on varmasti vaikea vetää tälläistä "sekasikiö" linjaa, mutta toisaalta on siinä hyvääkin: on olemassa puolue, jossa voivat kohdata oikeat ja vasemmat yhteisen vihreän aatteen puolesta.

"Nimetön" (Vähän oikeaa ja vähän vasenta)kirjoitti viisaasti ja tavoitti jotain olennaista.

Ei ole merkitystä miksi sitä kutsuu. Pääasia on että Vihreät asettuu vahvemmin järkevien arvojen taakse, kuten perustulon tai poliittisten päätösten tekoon tieteen pohjalta. Samalla myös puolueen tulee olla vähemmän ajan hengen heiteltävissä. Esimerkiksi rankaisuhuumepolitiikka ei toimi, ja vihreiden tulisi tunnustaa tämä, välittämättä siitä onko se suosittu ratkaisu.

Euroopan Vihreät on selkeästi vasemmalla. Euroopan Vihreiden joukossa oikeistolainen Suomen Hihreät on kummajainen! Oikealla ei ole mitään radikaalia eikä uutta näkemystä mistään. Päinvastoin se on vanhaa pääoman kasaamista ja ympäristöasioiden synnyttämistä ja uuskolonialistisia prosesseja.

Aikomus oli kirjoittaa jokseenkin samat asiat mitkä nimimerkki nimetön tuossa yllä jo kiteytti.

Ehkä lisäisin tuohon kohtuullisuuden korostamisen. Kohtuullisuus on miellyttävämpi termi kuin tuloerojen kaventaminen, joka yleensä tarkoittaa varakkailta varastamista. Kohtuullisuuden tavoittelu on vihreän elämäntavan omaavan yksilön omaa elämänasennetta, ei toisilta ottamista. En siis kannata demarikateutta.

Vähemmistöjen puollustamisellakin on oma arvonsa, muttei asiaa tarvitse korostaa niin paljon, että se leimaa koko puolueen. Ympäristöasiat ovat se kova ydin, mistä vihreät pitää tunnistaa.

Viimein olisi aika myös luopua 70-luvulta peräisin olevista ydinvoimaan liittyvistä dogmeista. Maailma ja teknologia on muuttunut. Ilmastonmuutos on merkittävin uhka. Ydinvoima on pragmaattisen ydinvihreän valinta, vaikkei tuulivoimaa ja biopolttoa pidä väheksyä.

Tuo viimeinen dogmin muutos on tärkein syy vaihtaa kesän puoluekokouksessa puheenjohtajaa. Sinnemäki on niin voimakkaasti leimautunut ydinvoiman vastustajaksi, että puolueelle tarvitaan uudet kasvot. Tosi pari piirua oikeistolaisempi linjakin olisi puolueelle hyväksi. Vasemmalla ei ole elintilaa.