"Visio 2030 - kestävien elinkeinojen hyvinvoiva Suomi"

Vihreiden elinkeinopoliittinen ohjelma maalailee vuoden 2030 työmarkkinatilannetta asetelmalla, joka istuu oikein hyvin taannehtivasti esim vuoteen 2000, siis itse ohjelma voisi olla vuodelta 1980:

"Muutos perinteisestä teollisesta yhteiskunnasta palveluvaltaiseen yhteiskuntaan kiihtyy. Tämän rakennemuutoksen ja automatisaation on arvioitu supistavan teollisten työpaikkojen osuutta globaalisti. Palvelutyöllisyyden ja tietoalojen osuus kasvaa. Erityisesti matalan jalostusasteen tavaroiden valmistus siirtyy nykyistä enemmän Aasiaan ja muihin alhaisten tuotantokustannusten maihin.
Suomessa teollisuuden työpaikat keskittyvät nykyistä enemmän laitteisiin liittyvien palveluiden tarjontaan. Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että seuraavan kymmenen vuoden aikana yli miljoonan suomalaisen työpaikka ja työtehtävät muuttuvat merkittävästi.
Rajallisten luonnonvarojen käytön tehostaminen tai puhtaasti teollinen teknologiakeskeisyys eivät
yksinään riitä. Suomen on edelläkävijöiden joukossa siirryttävä korkean jalostusasteen kestävien
tuotteiden ja palveluiden yhteiskuntaan."

Mutta riittääkö tilannekuvaus vuoden 2030 asetelman ymmärtämiseen? Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, menneisyyttä on helpompi ennustaa. Vihreiden ohjelma ei saisi jäädä tälle tasolle! Minun näkemykseni mukaan lainattu kuvaus ei kerro pahinta, vaikeimmin hallittavaa tekijää vuoden 2030 työmarkkinoista. Ja tämä uhka on niin paha, että siihen olisi jo nyt kiireellisesti alettava valmistautua. Tätä uhkaa kuvaili (nimeä mainitsematta) tunnettu ja kiistelty suomalainen finanssimies viime vuonna todeten jotenkin siihen tyyliin, että "tällä hetkellä n. 30% työvoimasta Suomessa on sellaisessa asemassa, että Suomesta ei löydy heidän kyvyilleen ja koulutustasolleen sopivaa sellaista työtä, josta heille voitasiin maksaa riittävää palkkaa, jolla voisi vielä kohtuullisesti elää Suomen kustannustasolla". Lainaus ei ole tarkka, perustuu muistikuvaan, mutta sisältää alkuperäisen ajatuksen.

Mistä tämä luku 30% johtuu? Huonosta koulutuksesta? Ehkä osittain, mutta pääasiallisesti (kiihtyvän) teknologisen kehityksen mahdollistamasta työn tuottavuuden kiihtyvästä kasvusta. Koulutusta kehittämällä ongelmaa voidaan muutamalla vuodella (ei vuosikymmenellä) viivästää, mutta ei poistaa. Automaation työn tuottavuutta parantava vaikutus perustuu siihen, että sama tuotantopanos saadaan yhä pienemmällä työvoimalla. On toinen tapa sanoa em. asia, että sama työvoima tuottaa yhä enemmän, mutta sehän edellyttää jatkuvaa kasvua, johon vihreässä ideologiassa suhtaudutaan enemmän kuin varauksella. Kun automaatio parantaa tuottavuutta, se tarkoittaa aina sitä, että jäljelle jääneiden työntekijöiden toimenkuva muuttuu. Tämä uusi toimenkuva ei nykyään useimmissa tapauksissa tarkoita prosessiteollisuuden valvomoiden hommia vaan työn vaativuuden ja stressaavuuden kasvua. Helpot osat tuotantoprosesessista voidaan automatisoida (ensiksi!) ja prosessin hankalimmat osat jäävät (väliaikaisesti) ihmistyöntekijöille. Teknologia etenee ja yhä vaikeammat tehtävät tulevat automaatiolle mahdolliksi. Mitään äärirajaa ei ole! Ja kehityksen vauhti kiihtyy.

Ohjelman lainauksessa tunnutaan oletettavan, että automaatio ulottuu vain teollisuuteen, ei palveluihin. Otetaan esimerkiksi finanssisektori. Miten on pankkialan työllistävyys kehittynyt 1980-2010. Jokaista poistunutta kymmentä työpaikkaa kohti on ehkä auennut pari uutta, paljon vaativampaa toimenkuvausta. Entä kaupan ala? Yhä pienemmällä työntekijämäärällä ylläpidetään yhä suurempaa myyntiä. Kasvava osa palveluista hyödyntää internettiä. Tätä ei osattu ennakoida vielä 1990. Internet on ollut elinkeinoelämälle suuri mullistus. Luuleeko joku, että yhtä suurta tai suurempaa mullistusta ei tapahdu seuraavan 20v aikana? Aivan varmasti tapahtuu! Tuo 30%:n vaikeasti työllistettävä joukkoa saattaa kasvaa 60%:ksi vuonna 2030 tai vielä suuremmaksi.

Ei ole mitään sektoria, johon automaatio ei ennenpitkää vaikuttaisi. Myös omalla toimialallani, teknisessä suunnittelussa, ihmissuunnittelijalle jää yhä vaikeampia tehtäviä, jotka vaativat hyvin suurien osaamisalueiden omaksumista ja paljon lisää stressiä. Eikä suunnitteluautomaation kehittymisellekään ole mitään ylittämättömissä olevaa rajaa.

Ongelma on globaali. Huonosti työllistetyillä ihmisillä ei ole ostovoimaa ja kun kasvavat taloudet (esim. Kiina ja Intia) tarvitsevat kotimarkkinoita, Pohjois-Amerikan ja Euroopan kuluttajien ostovoiman heikentyessä, myös siellä on jo ajat sitten alettu siirtymään halpatyövoimasta (jolla ei ole ostovoimaa) automaatioon ja yhä vaativampiin työtehtäviin (joiden keskiluokkaantuneilla suorittajilla on ostovoimaa). Kierre on käynnissä ja vauhti kiihtyy.

Ongelma on siis se, että korkean automaation tuotannolle ja palveluille löytyy yhä vähemmän ostovoimaisia kuluttajia (ihan globaalisti), koska tuotantoprosessi tarvitsee yhä vähemmän ihmisiä ja yhä vaativammissa jäljelle jäävissä tehtävissä. On kansainvälisen markkinatalouden oma etu, että löydetään sellainen ratkaisu, joka säilyttää maksukykyiset kuluttajat! Onko vihreillä ehdotuksia? Ne pitäisi löytyä ohjelmasta jo nyt!

Viitteitä:
http://www.marshallbrain.com/robotic-nation.htm
http://www.amazon.co.uk/Lights-Tunnel-Martin-Ford/dp/1448659817/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1290765978&sr=1-1

Juhani Sademaa
Espoo