Voiko mediakritiikkiä kritisoida?

Voiko mediakritiikkiä kritisoida?

Nyrkkeilijä ryhtyy kansanedustajaksi, ja mitä tapahtuu? Ainakin eduskunnan taksilaskut kasvavat. Mäkihyppääjä aloittaa laulajan uran. Levyjä myydään ja jopa keikkoja, tosin parisuhdeopas ei mennytkään painoon kuten piti. Iltapäivälehdet sen sijaan menivät painoon. Näyttelijä harrastaa kirjoittamista, mikä on seuraus. Näyttelijä ihmettelee tv1:n puhelinhaastattelussa, kuinka hänet on ymmärretty väärin. Näyttelijän sanoja lainatakseni " ehkä mun pitää sitten opetella kirjoittamaan". Näyttelijältä ei tässä yhteydessä kysytty onko hän liian paksu perhoseksi. Ei, vaan häneltä kysyttiin, olisiko hän tehnyt toisenlaisen kolumnin kansaa edustaneesta nyrkkeilijästä, jos olisi tiennyt, millainen kohu kolumnista syntyy. Mediakritiikkiä ei kuitenkaan voi kritisoida, tällainen vaikutelma asiasta syntyy. Yle ymmärtää, Iltasanomat otsikoi,Vihreä Lanka kummastelee moraalista paniikkia facebookissa ja perussuomalaiset katsovat oikeuksien tulleen loukatuiksi - samanaikaisesti näyttelijä pohtii, pitäisikö opetella kirjoittamaan. Ehkä tuo tämän viikon klishee "mediakritiikki" tulisi suunnata siihen, miten tätä asiaa käsitellään. Mitä alkuperäiseen kolumniin tulee, niin pari ensimmäistä kappaletta saattoi lukea mediakritiikkinä. Sen jälkeen olisi kylläkin tarvittu oikolukijaa ja hasardikritiikkiä

Käännetään asia toisinpäin. Entä, jos kirjoittaja olisi ollut keski-ikäinen mies. Kohteena julkisuudessa ryvettynyt nainen. Olisiko apuun kenties jo tässä vaiheessa huudeltu tasa-arvovaltuutettua ja apulaisoikeuskansleria. Olisiko asia enää nähty purevana mediakritiikkinä, luultavasti ei. Kyseessä olisi ollut suvaitsemattomuuden huipentuma. Iltalehden toimilupaa olisi uhattu ja kolumnisti olisi saanut etsiä töitä vaikkapa VV-autogroupin henkilöstölehdestä. Tosin se olisi varmaan jäänyt etsimisen asteelle. Luultavasti jotain Hasardihommia varmaan löytyisi.

terveisin
-araiza khadran-