Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Marginaalista valtavirtaan

Anna Autio

Mia Takula
Nyt herkkujakin helposti. Lukiossa Mia Takula sai kasvisruokaa, kun haki koulun terveydenhoitajalta siihen luvan.Anna Autio

Nyt herkkujakin helposti. Lukiossa Mia Takula sai kasvisruokaa, kun haki koulun terveydenhoitajalta siihen luvan.

22.12.2016 15.29
Riikka Suominen

Mia Takula (ent. Salli)

  • Syntynyt 1975 Vaasassa. Samana vuonna ilmestyi vegaaneiden klassikkokirja, yhdysvaltaisen filosofin Peter Signerin Animal Liberation. Kirja suomennettiin vuonna 1990 nimellä Oikeutta eläimille. ”Lainasin kirjan joskus kirjastosta, mutta en muista sen tehneen erityistä vaikutusta.”
  • Asuu pääkaupunkiseudulla.
  • Lempiruoka italialaiset ruuat kuten pitsakivellä tehty pitsa. Leivontabravuuri minttusuklaajuustokakku.
  • Juo noin puoli lasia vegaanista viiniä vuodessa.
  • Takula kuvataan punk-historiikissa Valtio vihaa sua (Like 2015) itsevarmana, rohkeana, oikeamielisenä, kiihkoilevana ja besserwisseriyteen taipuvana.
  • Perheeseen kuuluvat teini-ikäinen poika ja kaksi rescue-koiraa. Beagle Junnu on entinen koe-eläinkoira, ja sekarotuinen Asa on Venäjältä huostaanotettu löytökoira. Koirat eivät ole vegaaneita.

Suomessa on käynnissä ennen näkemätön vegaanitrendi. Se on saanut myös melkein kaksikymmentä vuotta mediaa vältelleen Mia Takulan suostumaan tähän haastatteluun. Viimeksi kun hän esiintyi julkisuudessa, häntä syytettiin iskusta turkistarhalle.

Herne-maissi-paprikaa keitetyn makaronin ja ketsupin kanssa. Sellainen oli 1980-luvulla kasvissyöjän ateria.

Ellet sitten ollut terveystietoinen ja ennakkoluuloton nainen ja innostunut elävästä ravinnosta. Jos olit, saatoit kasvattaa lautasellesi ituja ja puhdistaa kehosi uudistavilla juomilla.

80-luvulla kasvisruokaan liittyi voimakas ideologia. Ideologia oli itämaista mystiikkaa, teosofiaa, luontaisterveyttä tai makrobioottisuutta – tai yhteiskunnallinen kannanotto kehitysmaiden puolesta ja nälänhätää vastaan.

Mutta sitä Mia Takula ei vielä tiennyt. Hän sanoo olevansa sisäsyntyinen eläinihminen. Niin eläinrakas, että ryhtyi kasvissyöjäksi jo ala-asteella.

”En tuntenut ketään kasvisyöjää tai osannut edes kutsua lihan jättämistä millään sanalla.”

Peruskoulussa Takula kasasi ruokalan valkoiselle posliinilautaselle perunaa tai riisiä ja lisäkeraastetta. Näkkileipiä sai ottaa kaksi. Niiden voimalla piti jaksaa mennä suoraan koulusta kodin lähellä olevalle tallille.

Siellä hän auttoi muiden pikkutyttöjen kanssa harjaamaan ja ruokkimaan hevosia ja lenkitti labradorinnoutajia, jotka eivät muuten ikinä päässeet kävelylle.

”Tajusin, ettei kaikki ole kunnossa. Eläimet eivät saaneet tarpeeksi ruokaa. Jos hevoset sairastuivat ähkyyn, me muksut keskenämme yritimme juoksuttaa niitä, jotta ne selviäisivät eläinlääkärin tuloon saakka.”

Vasta muutama vuosi sitten Takula kuuli, että viimein paikan kaikki eläimet oli takavarikoitu.


Yläasteella kaikilla
piti olla Kappan ja Leviksen vaatteita. Takulalla ei ollut. Sen sijaan hän ilmoitti kotitaloustunnilla, ettei suostu tekemään liharuokia. Hän piti aamuavauksia ydinvoimasta ja kirjoitti aineita tupakan vastustamisesta ja eläinten oikeuksista. Aiheet eivät olleet erityisen suosittuja lamaa edeltäneinä juppivuosina.

Joka viikko Takula kävi bussilla Helsingissä vapaaehtoisena tekemässä postituksia ympäristöjärjestö Greenpeacen toimistolla Kruununhaassa. Iltaisin kotona puhelin soi, kun paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen rouva tarvitsi apua hylättyjen kissojen kanssa. Mia auttoi loukuttamaan niitä ja etsimään kissoille uudet kodit.

Takulaa kiusattiin koulussa vuosia päivittäin. Kiusaaminen oli jopa fyysistä.

”Kiusaaminen oli niin voimakasta, etten halunnut edes näyttää samalta kuin kiusaajani.”

Kun tukan ensin kreppasi, sitten tupeerasi ja lopuksi suihkutti paljon hiuslakkaa, sai puna-violetin irokeesin pysymään pystyssä. Forumin kauppakeskuksen Decadentz-kaupasta sai eläinkokeettomia hiusvärejä.

”Kritisoimme juppikulttuurin ulkonäkökeskeisyyttä, mutta itsellä piti olla kajaalit tietyllä tavalla silmäluomen yli vedettynä joko suorana tai spiraalina.”

Myöhemmin opiskellessaan 90-luvun alussa Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Takula kävi pitkän ja kiivaan keskustelun koulun keittäjän kanssa siitä, onko kala kasvis.

”Muistan, että viimeinen lauseeni oli, että missä ne kalat sitten kasvavat, jos ne ovat kasviksia, ja paiskasin oven kiinni.”


Lempinimi Hudi tuli Robin Hoodista. Sen keksivät punkkarikaverit, koska Takula aina intoili yhteiskunnallisista aiheista.

”Nimi oli 15-vuotiaana ihan imarteleva, mutta jotkut vanhat kaverit käyttävät sitä vieläkin.”

Lukioiässä punkkari Takula erottui jopa punk-skenessä. Hän oli streittari, ei siis juonut eikä polttanut.

”Tajusin jo teini-ikäisenä, miten hirveän vähän ihmiset tekevät. Niinpä ajattelin, että miksi minä en yrittäisi tehdä jotain.”

Takula ei vain yrittänyt tehdä jotain, hän teki paljon. 16-vuotiaana hän perusti Suomen Punk Anarko Yhdistyksen, jolla oli paljon eläinoikeustoimintaa.

1990-luvulla punkkaripiireissä innostuttiin veganismista. Se oli tavallisille ihmisille täysin outoa, mikä tiivisti punkkareita entistä enemmän yhteen.

19-vuotiaana Takulakin ryhtyi vegaaniksi ja tutustui muihin samoin ajatteleviin.

”Veganismi vaati paneutumista, omistautumista ja intohimoa, koska ei oikein ollut syötävää.”

Silloiset vegaanit luulivat pitkään, etteivät he enää koskaan voi syödä jäätelöä. Myöhemmin Takulan kaveri yritti kuljettaa Ruotsista Tofuline-jäätelöä Suomeen, mutta jäätelöt sulivat laivamatkalla.

Vegaanikavereidensa kanssa Takula mietti, miten tekisi lettuja ilman kananmunia. Kokeilemalla selvisi, että parhaat syntyvät muussaamalla vichyveden sekaan banaania.

Nyt tuon ajan reseptit tuntuvat hassuilta. Niissä käsketään esimerkiksi tekemään pellavansienistä limaa, jolla voi korvata kananmunan. Eivätkä vegaanit enää ajattele, että mitään ruoka-aineita korvataan kasviperäisillä.

”Ihan samalla tavalla voisi kysyä sekasyöjältä, että millä korvaat tofun.”


Ketut juoksivat metsään valoisassa toukokuun yössä. Mia Takula ja kaksi hänen ystäväänsä availivat kymmenien häkkien ovia uuskaarlepyyläisellä kettufarmilla. Yksi naisista kirjoitti seinään War has begun!

Kahta kuukautta aikaisemmin, maaliskuussa 1995, Takula oli perustanut ystäviensä kanssa eläinoikeusyhdistyksen Oikeutta Eläimille. Ei kulunut kuin muutama kuukausi ja jokainen suomalainen tiesi järjestöstä ja sen myötä ensimmäistä kertaa myös vegaaneista.

Vapautusisku kettutarhoille sai valtavasti huomiota. Kuukauden päästä tekijät, Mia Takula ja kaksi muuta naista, jäivät kiinni. He saivat yhdeksän kuukauden ehdolliset vankeusrangaistukset ja suuret vahingonkorvaukset maksettavikseen.

”Korvaukset ovat olleet 20 vuotta ulosotossa. Onneksi omaisuuden kerääminen ei ole ollut minulle tärkeää.”

Takula ei kadu iskuja. Naiset antoivat satoja haastatteluja, joissa puhuivat eläinten oikeuksista ja veganismista.

”Yllättävän moni on sanonut, että vapautukset ovat olleet heille käänteentekevä juttu. Heille jäi siemen itämään. Toimme veganismin ensimmäistä kertaa laajasti mediaan.”

Voi miettiä, oliko tämä julkisuus veganismille hyvästä. Vuosia jokainen suomalainen kasvissyöjä sai kuulla kyselyitä siitä, oliko hänkin kettutyttö.

”En ole koskaan ollut radikaali. Vapautukset olivat oikeasti pieni teko. Paljon isompi teko on ollut Oikeutta Eläimille -yhdistyksen perustaminen.”


Neuvola lähetti lasta odottavan Mia Takulan ravitsemusterapeutin luo juttelemaan vegaaniruokavaliosta. Terapeutti sanoi, että Takula tietää selvästi proteiinit ja kalsiumit paremmin kuin hän. Erikoiskohtelu harmitti Takulaa.

Raskausaikana hän himoitsi nektariineja. Lapsi syntyi vuonna 2002, ja Takula keskittyi perheeseen.

Vuosituhannen vaihteessa muutkaan vegaanit eivät juuri näkyneet julkisuudessa. Veganismi jatkoi kuitenkin laajenemista. Vegaani saattoi ensimmäistä kertaa törmätä muihin samaa ruokavaliota noudattaviin, joita ei entuudestaan tuntenut Maan ystävistä tai Oikeutta Eläimille -yhdistyksestä.


Bisnestä ja hyvää meininkiä, siitä on veganismin nykybuumi tehty. Trendi on epäpoliittinen. Näkyvimmin veganismi leviää Vegaanihaasteen, Facebook-ryhmä Sipsikaljavegaanien karnevalisoinnin ja yritysten tuotekehityksen ansiosta.

Myös Mia Takula on sitä mieltä, että on pelkästään positiivista, jos monikansallinen yritys valmistaa vegaanista ruokaa. Entinen punkkari on nyt mielellään osa massaa. Takula siteeraa kirjailija Antti Nyléniä, jonka mukaan eläintuotanto perustuu harhaan. Eläinten hyväksikäyttö esitetään normaalina ja välttämättömänä, mutta oikeastihan on aika epänormaalia sitoa maitolehmä isoksi osaksi vuotta päästään kiinni parteen.

”Tämä on taistelua normaaliudesta. Kasvisyönti oli normalisoitunut, ja vegaanius on nyt tulossa siihen. Massa toimii normia noudattaen.”

Takula iloitsee esimerkiksi valkosuklaisesta joulukalenteristaan.

”Ikinä ei ole ollut niin helppoa olla vegaani kuin nyt.”

Tammikuun ensimmäisenä päivänä alkaa historian suurin vegaanihaaste. Samana päivänä julkaistaan Mia Takulan kirja vegaaneista. Kun hän kaksi vuotta sitten aloitti kirjan teon, ei kukaan olisi arvannut nykyistä vegaanibuumia.

”Nyt on oikea hetki olla julkisuudessa. Käynnissä on vegaanivallankumous. Se tapahtuu kaupoissa ja lautasilla. Haluan olla edistämässä sitä.”

Kirjaan haastatelluista 14:stä henkilöstä kolme sanoo ryhtyneensä vegaaneiksi Oikeutta Eläimille -järjestön julkistamien salakuvien vuoksi. Siis saman järjestön, jota 19-vuotias radikaali-Mia oli perustamassa.

”Huomisen toiminta perustuu eilisen toiminnalle.”

Mia Takula (ent. Salli)

  • Syntynyt 1975 Vaasassa. Samana vuonna ilmestyi vegaaneiden klassikkokirja, yhdysvaltaisen filosofin Peter Signerin Animal Liberation. Kirja suomennettiin vuonna 1990 nimellä Oikeutta eläimille. ”Lainasin kirjan joskus kirjastosta, mutta en muista sen tehneen erityistä vaikutusta.”
  • Asuu pääkaupunkiseudulla.
  • Lempiruoka italialaiset ruuat kuten pitsakivellä tehty pitsa. Leivontabravuuri minttusuklaajuustokakku.
  • Juo noin puoli lasia vegaanista viiniä vuodessa.
  • Takula kuvataan punk-historiikissa Valtio vihaa sua (Like 2015) itsevarmana, rohkeana, oikeamielisenä, kiihkoilevana ja besserwisseriyteen taipuvana.
  • Perheeseen kuuluvat teini-ikäinen poika ja kaksi rescue-koiraa. Beagle Junnu on entinen koe-eläinkoira, ja sekarotuinen Asa on Venäjältä huostaanotettu löytökoira. Koirat eivät ole vegaaneita.

Juttuun on haastateltu myös Vihreiden vegaanien entistä puheenjohtajaa Tatu Chantia, tutkija Jukka Vornasta, tutkija Mari Nivaa ja Biofermen markkinointipäällikkö Karla Javanaista.


Lisää aiheesta:


Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.