Veroja, perkele!

En muista lukeneeni yhdestäkään kunnallisvaaliehdokkaasta, joka vaatisi kunnallisveron korotusta. Veronkorotukset koetaan päinvastoin uhaksi niin kunnallisella kuin kansallisella tasollakin.

Veroja pidetään ikävinä muinaisjäänteinä, jotka eivät kuulu 2000-luvulle. Niitä on perittävä, koska muuten yhteiskunta ei toimi, mutta mitä vähemmän, sen parempi.

Välillä verojen laskemisesta ja korottamisesta tulee surkuhupaisa farssi, kuten on käynyt alkoholiveron kanssa.  Kun kansan karttuisa käsi toisaalta kantaa rahaa Alkon kautta verottajalle ja toisaalta vaatii sitä alkoholiperäisten sairauksien hoitoon, on käynnissä piirileikki, jossa tuoleja ei riitä kaikille osallistujille.

Ennen Kauhajoen ampumatragediaa ei nuorison mielenterveys kuulunut kunnallisvaalien kärkiteemoihin. Jokela oli päässyt pahasti unohtumaan.

Yksi syy välinpitämättömyyteen on se, etteivät läheskään kaikki nuoret äänestä. Heitä ei kannata mielistellä, toisin kuin suuria ikäluokkia, jotka korostavat vanhustenhoidon tärkeyttä, koska ovat pari vuosikymmenen kuluttua itse avun tarpeessa.

Suomalaisessa politiikassa on tietysti tapana asettaa eturyhmät vastakkain: lakkautetaan pari koulukuraattorin virkaa, jotta saadaan vanhainkotiin lisää vaippoja.

Olisi naiivia ja populistista kuvitella, että Jokelat ja Kauhajoet pystytään ehkäisemään pelkästään lisäämällä koulukuraattoreita ja rakentamalla nuorisotaloja.

Silti hämmästelen poliittisten päättäjien kiirettä vakuutella, että tärkeämpää kuin lisärahoituksen saaminen nuorten terveydenhuoltoon on käsite nimeltä yhteisöllisyys, jotka kukaan ei pysty määrittelemään sen tarkemmin. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan maksa mitään, siksi sitä on helppo vaatia. 

Olen päättänyt, etten ikinä kiroile verotustani, vaikka toki teen asiaankuuluvat vähennykset. Joinakin vuosina olen maksanut veroja yli puolet tuloistani. En ole jäänyt mitään vaille ja koen paremmaksi rahoittaa palveluja kuin kulutusta. Ihailen myös ”jos ei kukaan muu järjestä, niin tehdään itse” -henkeä, joka näkyy muun muassa marginaalimusiikki- ja kuvataidepiireissä.

Yhteiskunta voi tulla parhaiten vastaan antamalla tiloja harrastaa. Kotikylälläni Degerbyssä on tästä hyvä esimerkki, urheilun puolella. Paikallinen Kauppilan Rami vetää teineille salibandykerhoa ilman korvausta koulutiloissa. Mies on myös kaksinkertainen Suomen olympiaedustaja, urheiluammunnassa.

Kunnallisvaaleissakin on rohjettava sanoa, että hyvä maksaa ja sitä varten tarvitaan veroja.

Siitä, että ihmiset säästetään kuoliaaksi, on jo turhan monta esimerkkiä.