Vihreiden ehdokkaat opiskelevat Sodankäynnin taitoa

Vihreä liitto on saamassa enemmän ehdokkaita kunnallisvaaleihin kuin koskaan aikaisemmin. Ehdokkaita on nyt 1 400, kun heitä edellisissä kuntavaaleissa tähän aikaan oli kuutisensataa.

Ehdokasasettelu päättyy syyskuun puolivälissä, jolloin vihreitä vallantavoittelijoita odotetaan olevan yli 2 000.

Ehdokkaiden joukossa on paljon ensikertalaisia, jotka paraikaa pohtivat, mitä vaaleihin osallistuminen ja ehdokkaaksi ryhtyminen käytännössä tarkoittaa. Heitä varten vihreät on laatinut Minä ehdokkaana-oppaan, jossa avataan ehdokkuuden ja kampanjoinnin saloja.

Lisäksi kunnallisjärjestöille jaetaan vaalikansioita, joissa on materiaalia kampanjoinnin tueksi.

Vaalikansio suosittelee tutustumaan muun muassa kiinalaisen Sunzin yli 2 400 vuotta vanhaan Sodankäynnin taito-kirjaan. Tavoitteleeko vihreät vaalitaiston sijaan täysimittaista sotaa?

Vihreiden kampanjapäällikön Ville Tuomisen mukaan strategiaklassikossa on käypiä ohjeita, joita voi soveltaa suoraan kampanjointiin.

”Kirja ei opasta kovan voiman käyttöön, vaan voittamaan mahdollisimman vähillä tappioilla. Tärkeintä on valmistautua tilanteisiin hyvin ja tietää kilpailijoista paljon”, hän sanoo.

Minä ehdokkaana korostaa statusviestintää. Oppaan mukaan ehdokkaan tulee käyttäytyä kuin johtaja saavuttaakseen uskottavuutta pyrkimykselleen johtajaksi.

Perinteinen virhe etenkin vihreissä on ollut ajatella, että viestin sisältö yksin riittää. Näin ei politiikassa ole.

Viesti on esitettävä statusviestinnän tukemana, eli johtajan elkein, puhein ja vaattein. On oltava oman kampanjansa isäntä, neuvoo opas.

Mitä sanoo ehdokas?

”Varmaan tässä on opettelun paikka. Ymmärrän kyllä ajatuksen, mutta mietin vaatetustani enemmän sen kannalta, mikä on minulle luontevaa ja missä minun on hyvä olla, kuin että näyttäisin johtajalta. On valheellista luoda kuvaa, joka ei pidä paikkaansa”, sanoo ensimmäistä kertaa ehdolla oleva helsinkiläinen Päivi Lindqvist.

Vanhankaupunginseudun vihreisiin kuuluvasta Lindqvististä oppaan neuvoma ammattimainen kampanjointi tuntuu vieraalta.

”Tuntuu suurelliselta, että pitää olla vaalipäälliköt ja tukiryhmät. En ole niitä hankkinut ja olen ajatellut, etten näin suurta kampanjaa tee. Nyt kun luin opasta, jäin miettimään, että pitäisikö kuitenkin hankkia.”