Empatiasta tuli erikoistaito

Muistaakseni empatia ei ollut ennen vanhaan mikään perusominaisuus ihmisissä. Silloin vain kaikkein tavallisimmat tallukkaat eivät osallistuneet julkiseen keskusteluun, vaan purnasivat omissa porukoissaan pirttipöytien ympärillä. Toisekseen heillä oli helpompaa kuin meillä, sillä maailma oli pienempi eikä jouduttu päivittäin tekemisiin vieraiden asioiden ja ihmisten kanssa.

Itse asiassa ihmiset ovat tulleet fiksummiksi sukupolvien vaihtumisen myötä. Ei kuitenkaan riittävästi älyllisten haasteiden kasvamiseen nähden. Tässä voidaan vain katsoa peiliin. Peruskoulu tuottaa perusosaamista eikä siltä voi enempää vaatiakaan. Toimittaja kokee tietysti oman ympäristönsä tilanteen, jossa sentään jotkut harvat tuntevat satiirin nyanssit.

olen ihan samaa mieltä tuosta, että ennen maailma oli pienempi, eivätkä kaikkien mielipiteet olleet samalla tavalla julkisia kuin nyt. Vaikka nettikeskustelun taso tällä hetkellä useammin masentaa kuin innostaa, haluan silti ajatella, että pitemmän päälle sosiaalinen media antaa erilaisille maailmankatsomuksille mahdollisuuden kohdata nykyisen törmäilemisen sijaan.

Oma kirjoitukseni piti sisällään (ehkä ylioptimistisenkin) ajatuksen tai toiveen siitä, että ihmisen perusominaisuuksiin kuuluisi empatia tai ainakin jonkinlainen "sydämen sivistys", eli esimerkiksi se, että ei automaattisesti tuomitse kaikkea mitä ei tunne tai ymmärrä.

Jukka hyvä,

selvennyksesi mukaan ilmeisesti tarkoitat sanoa, että olisi hyvä jos empatiasta tulisi ihmisen perusominaisuus. Tästä on helppoa olla samaa mieltä.

Nyt tekstissäsi kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmiset olisivat joskus aikaisemmin, jonkinlaisena viattomuuden aikana, jo olleet empaattisempia, ja nyt menettäneet tuon ominaisuutensa, kuin syntiinlankeemuksessa ikään. Tämä kannattaa korjata ennen lehden painoon menoa.

Ennen / tänään -vertailuun pujahtaa yllättävän usein mukaan materiaalinen aspekti, jonka mukaan nyt on paremmin, koska moni asia on teknisesti paremmin.

Se, mikä ei vaikuta olevan paremmin on jo aiemmin mainittu "sydämen sivistys" ja jonkinlainen kotimainen keskitie ilmaisuista "maalisjärki" ja "common sense" (jotka eivät sittenkään ole synonyymejä). Miksi näitä puuttuu, on merkillinen asia josta aikanaan varmasti kirjoitetaan hyllymetri ellei kaksi viisaita teoksia.

Se, mikä ei ole paremmin on minä-itse -asenne. Tämä on siis kokemusperäinen väite, enkä usko edes olevani yksin mielipiteineni.