Olette väärässä

Julkaisimme vuosi sitten pamfletin Uusi kultakausi, jossa ennustimme sosiaalisen median mullistavan kaiken. Kirjassa visiotamme vastusti mielikuvituksellinen Vanhoillisten keskusliitto – yksisuuntaisen massaviestinnän salaverkosto, joka inhosi somea kuin luddiitit koneita.

Mietin silloin, olimmeko kärjistyksessämme jo ajasta jäljessä. Ehkä mediakin oli heräämässä vuorovaikutukseen?

Ei ollut. Vanhoillisten keskusliitto (VKL) kiristää kierroksia.

”Vihan viesti säilyy bittimaailmassa. Siksi vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään,” kirjoittaa Aamulehden Jorma Pokkinen kolumnissaan ”Soopaa, tuubaa ja face-sotaa” (27.1.).

”Somessa ei keskustella. Siellä intetään, loataan ja sekoillaan. Some on kuin perjantaipullo.”

Jutun voisi jättää perjantaipullon sihahdukseksi, ellei VKL:n kabinetissa olisi avattu useita korkkeja.

”Sosiaalisen median läpimurto politiikan tekemisessä on mantra, jonka hokeminen saa tuntemaan myötähäpeää vaali toisensa jälkeen,” kirjoittaa Etelä-Saimaan Hannu Ojala keskellä kaikkien aikojen some-vaaleja (31.1.).

”Somen voitosta ei puhuttu perussuomalaisten jytkyn yhteydessä. Nyt se taas kelpaa työkaluksi, kun meneillään olevassa vaalissa liberaalisuus on ottanut voittoa nurkkakuntaisuudesta,” Ojala kirjoittaa.

Totta. Nämä olivat jo toiset suuret nettivaalit. Edellisetkin menivät ohi monilta, jotka Ojalan tapaan myöntävät: ”En ole kirjoilla yhdessäkään sosiaalisen median eli somen yhteisössä”.

Hesarin Paavo Rautiolle digikansa on massa, joka kallistelee valtiolaivaa arvaamattomasti. ”Millaisen monen vuoden toimintaohjelman rakennat, kun ihmiset huljahtelevat koko politiikan laivan laajuudelta.” (HS 2.2.201)

Rautiota huolettaa, että kansa innostuu nyt vastajytkystä ja on jo pian ”twiitannut itsensä toiseen kohtaan”.

Tässäkin on toki oikeakin ongelma. Somen arki on voi olla lyhytjänteistä ja politiikka joskus pitkäjänteistä.

Mutta voisiko ongelma olla myös twiittiä kuuntelevassa päässä? Ovatko puolueet yrittäneet rakentaa verkossa ”monen vuoden toimintaohjelmaa”? Onko vanha media ollut eturintamassa luomassa verkkoon rakentavaa vuorovaikutusta?

Olisi joskus kiva lukea vanhasta mediasta pohdintoja, joissa instituutioiden murros johtuu politiikan ja median puutteista, ei lukijoiden vääristä valinnoista. ”Asiakkaamme on väärässä” on paitsi yksipuolinen analyysi, myös pidemmän päälle heikkoa bisnestä.