2. Steinerkoulun ”luovuus” ei ole vapaata

24.8.2012 12.34

Vesa Sisättö

Steinerkoulua kehutaan luovaksi. Lasteni kokemusten perusteella taideaineita ja tekemistä korostetaan, mutta varsinainen luovuus on uhanalaista.

Steiner nojaa klassiseen saksalaiseen sivistysihanteeseen. Populaarikulttuuri ja modernit suuntaukset eivät pääse esille.

Luovuus saa yleensä olla vain tietynlaista. Pahiten tämä näkyy kuvataiteissa, jossa steinerilaisuus säätelee välineitä ja värien käyttöä.

Molemmat lapseni pitävät piirtämisestä, mieluiten lyijykynällä pikkutarkasti. He tuskastuivat, kun vihot piti alaluokilla kirjoittaa ja kuvittaa kömpelöillä mutta oikeaoppisilla vahaliiduilla.

Erityisen hupaisia olivat koulun projektit, joista näkyi lähinnä se, kenen vanhemmat innokkaimmin tekivät lapsensa koulutöitä.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun* rehtori Meri Arni-Kauttu vastaa:

Luovuus ei ole piirtämistä tai taiteiden tekoa sinänsä vaan myös sosiaalisiin suhteisiin ja ajattelun liikkuvuuteen ulottuvaa kykyä.

Vesivärien käyttö ja liiduilla työskentely tukee tunnekasvua ja tahtoa. Lapsi maalaa koko olemuksellaan. Maalaaminen tarjoaa kokonaisvaltaisen tunne-elämyksen.

Pieni lapsi on tekemisensä kanssa yhtä. Töitä ei arvostella tai kilpailuteta, lapsi kilvoittelee itsensä kanssa. Terävän kynän pieni kädenliike tulee opetussuunnitelmassa ajankohtaiseksi yhdeksännellä luokalla.

Steinerkoulun ideologia ajatellaan saksalaisen idealismin perilliseksi, mutta on filosofiselta perustaltaan laajempi.

Fenomenologiset suuntaukset auttavat ymmärtämään steinerpedagogiikan ihmiskuvaa tämän päivän tieteellisellä kielellä.

Lue seuraava väite: Steinerkoulun käsitys oppimisesta perustuu 100 vuotta vanhoihin käsityksiin. Se hyljeksii uutta kasvatustieteen tutkimusta

*kirjoittajan lapset eivät käyneet tätä kyseistä Steiner-koulua