Päivähoito pakolliseksi!

EN KÄSITÄ TONTIN MIELIPIDETTÄ(JOKAISELLA ON TOKI OIKEUS OMAANSA..)EIKÖ OLE JÄRKI ASIA,ETTÄ PIENI LAPSI HOIDETAAN KOTONA EIKÄ HETI SYSÄTÄ TOISTEN KASVATETTAVAKSI.ON PALJON PERHEITÄ JOSSA LAPSI HOIDETAAN KOTONA JA SILTI NE TAPAA PALJON ERILLAISIA IHMISIÄ JA VIETTÄÄ AKTIIVISTA ARKEA.LAPSET ON VAIN HETKEN PIENIÄ,EIKÄ NIIDEN SAAMINEN LÄHESKÄÄN KAIKILLE OLE PÄIVÄN SELVÄÄ,MOISESTA ONNESTA JA AARTEESTA TULISI NAUTTIA YHTEISKUNNAN ORAVANPYÖRÄÄN EHTII MYÖHEMMINKIN-SEKÄ LAPSI,ETTÄ VANHEMMAT.JA ELÄMÄSÄ MENESWTYMINEN VARMAAN ON MONEN ASIAN SUMMA EI PELKÄN PÄIVÄHOIDON ANSIOTA.IHMISET-NAUTTIKAA JÄLKIPOLVENNE LAPSUUS AJASTA,PÄIVÄÄKÄÄN EI SAA TAKASIN:)
KOLMEN LAPSEN ONNELLINEN YH/KOTIÄITI/JÄRJESTÖ AKTIIVI/KEIKKA TYÖLÄINEN

Minulla ei ole lapsista omakohtaista kokemusta, mutta silti mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen paikka olisi oma koti. Ja yli 3-vuotiaan paikka olisi päiväkoti. Mutta tällä välillä äideillä ja isillä tulisi olla vapaus valita.

Kiinnostaisi myös tietää, miten tämä epämääräinen "menestyminen elämässä" mitattiin. Mitkä olivat siis kriteerit? Koulutodistukset? Harrastukset? Varallisuus? Omakotitalo/vuokrakaksio? Työssä olo/työttömyys? Terveys/sairaus? Avioliitossa olo/avoliitossa tai sinkkuna olo? Lasten hankkiminen/lapsettomuus? Vaiko kenties sillä, kuinka onnelliseksi/onnettomaksi itsensä tunsi?

Muutama kuukausi samaa harjoitti päätoimittaja, nyt Tontti. Kuka seuraavaksi? Ohessa sitaatteja artikkelista, jossa haastateltu on todennäköisesti aiheeseen paremmin perehtynyt kuin arvon kolumnisti. Myönnettäköön, että lähde on sekundaarinen.

"- TÄSSÄ tutkimuksessa ei ole edes väitetty mitään sellaista mitä meillä julkisuudessa sanotaan. Siitä on vedetty toivomuksen mukaisia johtopäätöksiä, eli haluttaisiin, että asiat olisivat näin. Sellaista päätelmää, että varhainen päivähoito olisi lapselle hyväksi, ei tutkimuksesta voi tehdä. Keskustelusta näkee, että koko artikkelia ei ole edes luettu, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Keltikangas-Järvisen mukaan kiistatta hyödyllistä päivähoito on vasta esikouluiässä, mutta ei silloinkaan välttämätöntä. - 4-vuotiaiden kohdalla voidaan puhua hyödystä, 3-vuotiailla se ei haittaakaan.

- Vallalla on käsitys, että lapsia olisi seurattu siitä asti kun he ovat menneet päiväkotiin. Tutkimus on retrospektiivinen, ja tutkija itse sanoo ettei tarkkaa lasten päivähoidon aloittamisajankohtaa tiedetä. Lapset ovat olleet neljävuotiaita tullessaan tutkimukseen. Lisäksi osa perheistä on tippunut matkalla pois.

Jos ruotsalaistutkimuksesta vetää jonkun johtopäätöksen, se on sama mikä jo tiedetään, eli jos pienen lapsen hoito räätälöidään laadullisesti korkeatasoiseksi, ei siitä haittaakaan ole, sanoo professori.

- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat. Kotiäiti-uraäiti - vastakkain asettelua tutkimus kärjistää entisestään. Kun kielletään syyllistämästä uraäitejä, samalla syyllistetään kotiäitejä."

http://64.233.183.104/search?q=cache:mcfik2ckaQ8J:www.kolumbus.fi/reijo....

Osa oppivelvollisuutta eikä vapaaehtoista????Että lapset saataisiin riistää vanhemmiltaan yksivuotiaina päiväksi pois, sairasta. Ja mitä tarkoittaa kotiin teljetyt lapset??Luuleeko Jarkko Tontti todellakin ettei kotihoidossa oleva lapsi voi tavata paljon muita ihmisiä? Voidaan kyläillä, nähdä puistossa/ilmaisissa kerhoissa/perhekahviloissa vaikka joka viikonpäivä paljon eri lapsia ja taapero voi silti turvallisesti palata äidin/isin syliin hetkeksi kun alkaa jännittää.
Ilmeisesti tämä päiväkotiin/kotihoitoon on aihe josta ei ikinä voi puhua mollaamatta jompaan kumpaan valintaan päätyneitä. Taitaa Jarkon kolumni lähteä oman syyllisyyden tunteen pohjalta...

Luulin jo, että tässä kolumnissa olisi jotain sisältöä ja perustelua, mitä aiheesta voisi löytyä. Sen sijaan turhanpäiväisiä kärjistyksiä ja vastakkainasettelua.

"Vakaumus kumpuaa syvältä isän tai äidin sisimmästä."
Kai se nyt vähän muualtakin kumpuaa, kuten vaikka siitä propagandasta ja ehkä jotkin muutkin seikat vaikuttavat hoitopaikan ja -tavan valintaan (ks. alla).

"Usein kyse on silkasta itsekkyydestä."

Että mitä? Silkasta itsekkyydestä koulutettu nuori nainen tekee aliarvostettua ja alipalkattua kotityötä 24/7.

"Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus jne plaaplaa."

Neljän seinän lisäksi lapsiperheille on tarjolla puistoja, avoimia päiväkoteja, kavereiden neljiä seiniä, seurakunnan tiloja sekä kaupallista tilaa, MUTTA Tontti on siinä mielessä oikeassa, että lapsiperheille on tarjolla liian vähän tilaa järjestää autonomista toimintaa ilman kunnan, seurakunnan tai kaupallisen elämän valvontaa.

"Parhaimmillaan lapset oppivat päiväkodissa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa"

Parhaimmillaan päiväkodissa on tarjolla täitä, ripulia, oksennustautia ja erilaisia rokkoja kaikkia vuoronperään, kiireisiä ja työhönsä turhautuneita hoitajia sekä liian vähän työntekijöitä. Hoitopaikan saa (jos saa) toiselta puolelta kaupunkia, mikä taasen ei tue lainkaan minkäänlaisen yhteisöllisyyden syntyä, kun hoitokavereita ei tapaa lähipuistoissa, kouluissa tai muuallakaan hoidon jälkeen.

Kanadalainen tutkimus, jossa käydään läpi tutkimuksen tuloksia ja verrataan niitä muihin vastaaviin tutkimuksiin:

http://www.hrsdc.gc.ca/en/cs/sp/sdc/pkrf/publications/research/2001-0001...

Tässä käydään läpi monta tutkimusta, ja johtopäätös on:

EI VAIKUTUSTA!

Päivähoidosta oli positiivinen vaikutus lapselle ainoastaan vähäosaisten perheiden kohdalla, joissa lasta muuten laiminlyötäisiin. Muissa, tavallisissa perheissä ei ollut mitään vaikutusta. Todettiin myös, että ehkä se, että päivähoidosta ei KESKIMÄÄRIN TILASTOLLISESTI löytynyt haittaa, johtuu siitä, että työssä käyvä äiti tuo paremmat tulot ja sitä kautta resursseja perheeseen lasten hyväksi. Eli tästä voitaisiin päätellä, että jos perheellä on riittävät tulot ja äiti on kotona, voisi se yhdistelmä olla paras, jos kerran köyhyys on haitallista.

Alle 1-vuotiaille tuossa Tontin siteeraamankin tutkimuksen johdannossa kerrottiin päivähoidon olevan luultavasti haitallista, ja että 4-vuotiaasta alkaen voisi olla hyötyä.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan eroa ei kuitenkaan ollut, paitsi jos lapsi oli hyvin köyhistä ja surkeista oloista.

Olen kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä! Päivähoidon tulisi olla pakollista. Lapsihan tehdään osaksi tätä talouskoneistoa ja mitä varhaisemmin lapsi saadaan organisoidun ohjelmoinnin piiriin niin sitä parempi. Kotona kasvanut lapsi oppii kyseenalaistamaan ja epäilemään, riittävän varhain tarhatulta lapselta moinen on karsiutunut pois. Tarhalapsi ei osaa itse edes leikkiä ilman, että hoitaja kertoo, mitä tehdään ja miten.

Tarha kasvattaa massoja tekemään yksinkertaisia työtehtäviä! Sellaisia tämä yhteiskunta tarvitsee.

Huh huh, mitä tekstiä Tontilta. Olen todella eri mieltä. En ole perehtynyt syvällisesti ko. tutkimuksen aineistoon, menetelmiin jne., mutta on monia näkökohtia, jotka kannattaa huomioida.

On mahdollista, että lapsilla, jotka menevät varhain tarhaan on koulutettummat vanhemmat. Mikäli näin on, on selvää, että myös lasten koulumenestys on tod. näk. parempaa. Onhan tutkittu esim. että akateemisuus "periytyy". Onko vanhempien koulutus otettu tutkimuksessa yhdeksi muuttujaksi?

On muitakin tutkimuksia kuin nämä, joiden johtopäätökset ovat erilaisia. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia ja tuloksiin vaikuttavat hyvin monet tekijät. Tutkimuksessa ilmeisesti on oletus, että päivähoidossa on riittävän pienet ryhmät, henkilökunta ei vaihdu liikaa, laadukas hoito jne. Mikäli "pakkotarha" toteutuisi, nämä edellytykset tuskin täyttyisivät. Eivät taida tänä päivänä muutenkaan kaikkialla täyttyä. Tämän tutkimuksen lapset kävivät päivähoidossa 70-80-luvuilla.

Pakollinen päivähoito tuntuu todella kamalalta ajatukselta ja syvästi loukkaa vanhempia.

Lasten hankkiminen ja kasvatus on jokaisen oma asia. Eiku se on yhteiskunnan etu, että tuotetaan tulevaisuuden työvoimaa. Kaikille on varmistettava samat mahdollisuudet. Eiku hoito on räätälöitävä yksilöllisten tarpeiden mukaan. Oma koti on paras paikka. Eiku muksut on parempi saada ammattikasvattajien hoteisiin. Pitäisikö tähän keskusteluun saada lisää uusia avauksia? Päästäänkö ikinä todelliseen keskusteluun loukkaantuneiden purkausten yli?

Olen samaa mieltä, että hoito hyvää aloittaa varhain. Ilmaan muuta hyvää ja laadukasta hoitoa! Molemmat lapseni aloittivat hoidon alle 1,5 v ikäisinä. Ja ne on hyvin sosiaalisia ja hymyileviä. Tällä hetkellä minun 1,5 vuotias poika on jo muutama kuukautta perhepäivähoidossa n. 6 tuntia päivässä. Hoitajalla kotona on vain 4-5 lasta, kaikille riitä huomiota. Se tykkää olla siellä, on kavereita, toiminta leikkikentällä toisten lasten kanssa (niitä on yli 20), vaihtelua. Hän aloitti nukkua koko yön heräämättä kun hoito alkoi. Kotona äiti ei voi noin paljon kaikenlaista lapselle järjestää. Kotona on tylsää ja sosiaalisia kykyjä ei kehitty noin hyvin. Joskus näen leikkikentällä yhden naapuri äidin, joka hoitaa kotona 4 ja 2 vuotiaat lapset. Ei niiltä tulii minkälaista reaktiota kun minä yritin niille hymyillä ja puhua, päinvastoin lähtivät pois. Ja on sellaisia muita esimerkkejä. Tämä on mukaa lapselle paras? Tiedän myös 30kymppisen aikuisen naisen, joka oli kotona 5:een vuoteen asti. Yksinäinen yksihuoltaja sinkku, jolla ei ole melkein kavereita ja joka käy yksin karaokebaareissa ja tansseissa, ja joka kritisoi minua että laitoin 1,3 kk ikäistä lasta hoitoon. :o)

Tontin aloittamassa päivähoitokeskustelussa on ollut aika vähän kasvatuksen ammattilaisten puheenvuoroja, ja enemmän juupas-joopas -mielipiteitä. Se on ymmärrettävää, kasvatus on aiheena tulenarka, vaikea/
helppo, henkilökohtainen, mutta myös poliittinen. On totta, että varhaiskasvatussuunnitelmissa on piilotarkoituksia, jotka opettavat lapsia sopeutumaan yhteiskuntaan, mutta on myös laadullista varhaiskasvatusta, jossa aikuisia on tarpeeksi, lapsiryhmät pieniä tai hajautettavissa päivän aikana pienempiin ryhmiin,jossa päivän sisältö on muutakin kuin perushoitoa ja joukkojen hallintaa. Näitä päivähoitopaikkoja on vain valitettavan vähän, lähtökohta suomalaisessa päivähoidossa on ollut aikuisen mahdollisuus osallistua työelämään, ei lapsen potentiaalin toteuttaminen. Kotiäitiyden/uraäitiyden vastakkainasettelu on turhaa,sillä naisen tulee saada toteuttaa itseään omalla tavallaan ilman rankaisua muodossa tai toisessa, mutta avainkysymys on päivähoidon laatu. Tarpeeksi osaavaa, lasta arvostavaa henkilökuntaa (pelkkä akateeminen koulutus ei takaa tätä), tarpeeksi pienet ryhmät.
nimim. kotiäidistä turhautuneeksi kasvatusammattilaiseksi

Kokemuksesta on täysin varmaa, että pienen lapsen paras paikka on koti, jos vanhemmat ovat fiksuja ja ongelmattomia. Hoitopaikoissa lapsi ei saa riittävästi hoitoa; jätetään vain yksin rääkymään vaipat kakassa vailla mitään aktiviteettia pinnasänkyyn, sosiaalisista kontaklteista ja vuorovaikutuksesta ei ole puhettakaan.
Kaikki vanhemmay eivät ole ongelmattomia; suuri osa on jollakin tavalla epätäydellisiä; on omia erikoisia mielipiteitä, lasten omituiosta kohtelua ja kasvatusta jne.
Vanhemmuutta pitäisi tukea ja vanhempia opastaa paljon nykyistä enemmän; näin koti olisi varmasti paras paikka kaikille alle 2- ja ehkä alle 3-vuotiaillekin. Paras olisi, jos olisi hyvät vanhemmat, jotka antaisivat lapselle lapsen tarvitseman turvan, vuorovaikutuksen ja hoidon, mutta jotka lapsen kasvaessa tarjoaisivat lapselle leikkiseuraa ikätovereistaan laumayhteiskunnassa/koulussa tarvittavien sosiaalisten taitojen kehittämiseksi.

Olen nyt 21-vuotias nuori nainen, joka ei elämässään ole ollut kuin yhden päivän tarhassa ja senkin omasta halustaan tutustumassa. Kun tulin kotiin, sanoin äidilleni että eihän mun tarvitse enää ikinä mennä sinne! Minulla on kolme nuorempaa sisarusta eikä heistäkään kukaan ole ollut päivähoidossa. En ole myöskään ollut eskarissa enkä missään iltapäiväkerhoissa.

Olen koko ihanan lapsuuteni viettänyt vapaana vailla aikatauluja kuten lapsen mielestäni pitääkin. Ennen kouluunmenoikää ei ole tarvinnut herätä ennen kuin huvittaa, ei nukkua päiväunia jos ei haluta ja on saanut leikkiä mitä haluttaa, milloin haluttaa, syödä välipalaa kun on nälkä ja juosta ulos ja sisään kotona niin paljon kuin huvittaa.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia koulussa, todistus on aina ollut hyvän yläpuolella, minulla on valtavasti ystäviä ja tuttuja ympäri Suomen ja olen aktiivinen elämässä. Se, onko lapsi kotona vai päivähoidossa ei vaikuta mihinkään asiaan! Lapsi on sosiaalinen jos se kuuluu hänen luonteeseensa.

Päivähoito on ehdottomasti hyvä ratkaisu ainoastaan niille lapsille, joilla on ongelmaiset perheet. Mielestäni lasta ei tule normaalissa perheessä laittaa päivähoitoon ennen kuin hän voi itse siitä kertoa mielipiteensä. Ja jos lapsi ei päivähoidossa viihdy, ei häntä sinne tule laittaa. Jos lapsesta on äivähoidossa mukavaa, niin hyvä. Vanhempien tulee toimia lapsensa parhaaksi, mutta mitään valmista mallia siihen ei ole. Lapselle tulee kuitenkin tarjota mahdollisuus kumpaankin vaihtoehtoon ja tutustuttaa hänet molempiin.

Elämän tarkoitus on siis menestys?

Huvittavaa, miten kritiikittömästi Tontti suhtautuu tutkimukseen. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on käsitellyt ko. tutkimusta eräässä kirjassaan (kirjan nimeä en muista, mutta löytyy kirjastosta). Sinkkonen ei ota kantaa puolesta tai vastaan, mutta tuo esille ko. tutkimuksen heikkoudet, joita Tontti taas ei varmaan edes halua kuulla - sen verran selkeästi kirjoituksesta paistaa läpi asenteellisuus.

"Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta, ei vapaaehtoista." Huh huh...

Suomen päivähoitolakiin tulisi kirjata pykälä, jossa kiellettäisiin laittamasta alle 1,5-vuotias lapsi päiväkotiin kokopäivähoitoon. Tämä olisi periaate, josta voitaisiin tietenkin poiketa ongelmaperheissä.

Pienelle lapselle perhepäivähoito on parempi ratkaisu kuin päiväkoti. Lapsi tarvitsee toki virikkeitä ja aikuinen tarvitsee vapaa-aikaa, mutta jokin kaikkia lapsia koskeva periaate tulisi olla, sillä lapsen psyykeen kehityksen vaiheet ovat kaikilla lapsilla samat. Tässä mielessä ei ole olemassa yksilöitä.

Vanhemmat ovat niin, kauniisti sanottuna, erilaisia. Asiassa pitäisi kuunnella niitä vanhempia, jotka ovat herkempiä mitä tulee lasten sielunelämään.

Tontti: "Alle yksivuotiaana päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa luku oli 38 prosenttia."

Eikä hälytyskellot soi yhtään tutkimuksen suhteen? Ei kai kukaan väitä sellaista, että lasta tulisi pitää kouluun asti vain kotona. Millaisia olivat tämän 70 %:n muut ympäristötekijät? Mitä on "menestyminen"? Esim. ns. psykopaatit pärjäävät yleensä erittäin hyvin.

"äiti" kirjoitti: Olen samaa mieltä, että hoito hyvää aloittaa varhain. Ilmaan muuta hyvää ja laadukasta hoitoa! Molemmat lapseni aloittivat hoidon alle 1,5 v ikäisinä. Ja ne on hyvin sosiaalisia ja hymyileviä."

Lapsen psyykeen kehitys ei ole mielipideasia, eikä sosiaalisuus tai hymy kerro lapsen psyykeen todellisuudesta mitään. Psyykeen vammat jäävät alitajuntaan ja tulevat esille aikuisena.

Tontin kirjoituksen motiivi on selvästikin puhua ydinperhettä vastaan, ei puhua lapsen puolesta. Mutta tämä on se vihreiden ideologia: lapsi ei tarvitse isää tai äitiä, vaan "yhteisö" voi kasvattaa lapsen ja näin ollen voidaan mm. homoille ja lesboille tehtailla lapsia. Mutta tämä on siis ideologiaa, ei rehellistä lapsen parhaan ajattelua.

Välillä hämmästyttää, miten vähän monet näkyvät vihreän liikkeen edustajat ovat edenneet -70-luvun stalinistien ajattelusta. Tonttikin näköjään kuuluu tähän jengiin.

Koskahan saamme lukea asiaankuuluvat jatko-osat:
- ydinperhe on paha
- biologinen isä on paha
- miehet yleensä ovat pahoja
- isän kuuluu silti maksaa
- etäisät ovat roistoja

Hyviä ovat:
- uudisperheet
- homojen ja lesbojen perheet
- yksinhuoltajat

Jatkuvasti vaihtuvat ihmissuhteet, vuorovaikutuksen vähäisyys, levoton ympäristö päivähoidossa vs. nuorten suuret mielenterveyshäiriöluvut ( ADHD, masennus, päihteiden käyttö, väkivaltaisuus)? Uskaltaako joku tutkia?
"ryhmässä oleminen on aina pienelle lapselle stressi" totesi joku lastenpsykiatrikin.

ei lopu siihen, kun se julkaistaan blogissa. Tähän kirjoitukseen on tullut niin paljon asiallisesti perusteltua, painokasta vastaväitettä, että todella odotan Tontilta realistista vastinetta.

Niin. Suurin osa kommenteista näyttää toteen vanhan viisauden. Kun tosiasiat ja ideologia ovat vastakkain sen pahempi tosiasioille.

Ilmeisen tahattomasti suurin osa kommenteista hivenen hassunkurisella tavalla tukee sitä mitä kirjoitin vanhemmista jotka pitävät lapsia kotona oman egonsa pönkittämiseksi ja oman mielihyvän ja tarpeellisuudentunteen lähteenä. Kuten ensimmäinen kommentoija kirjoitti:

"MOISESTA ONNESTA JA AARTEESTA TULISI NAUTTIA"

Eli pääasia ei ole lapsen etu ja hänen tulevaisuutensa vaan vanhemman ilo. Sama kanta huokui kovin monesta kommentista, mikä tekee minut surulliseksi, itsekkyys jyrää lapset, jälleen.

Muutenkin kommentit olivat sitä yhtä ja samaa. Mutua ja uskomuksia, yhden omakohtaisen kokemuksen yleistämistä, tilastoista ja perusteluista viis. Niitä ei löydy, mutta se ei näytä vimmailijoita haittaavan. Ei vaikka ei ole olemassa ei yhtään tutkimusta joka kumoaisi Anderssonin ryhmän tulokset. Eikä vastaavanlaajuista kattavaa seurantaa ilmeisesti ole tehtykään.

Toki päiväkodit tarvitsisivat enemmän resursseja ja niissä on paljon parannettavaa, lisää panostuksia päivähoitoon, ehdottomasti. Ja kaikki lapset ovat yksilöitä, päivähoito ei sovi kaikille. Mutta suurimmalle osalle se tekisi hyvää, vaikka tämä tosiasia monen vanhemman tärkeydentuntoa loukkaakin.

Toivoisin kaikilta lukijoilta kriittisyyttä, ennen kaikkea omia tuntemuksiaan ja mielipiteitään kohtaan. Valmius vaihtaa käsityksiään ja vakaumuksiaan kun perustelut ovat selkeät, on kaiken edistyksen välttämätön ehto.

Kuten useasti tehdään, tässäkin on kaksi ääripäätä jotka laitetaan vastakkain. Mutta minua kiinnostaisi yksi seikka: Onko tutkittu miten eri tavoitta toteutettu kotona hoitaminen vaikuttaa sosiaalisiin kykyihin?

Jarkko Tontti kirjoittaa "kotiin teljetyistä" lapsista. Voi hyvin olla, että jotkut kotona hoitavat vanhemmat hoitavat asian niin. Mutta esim. allekirjoittaneen perheessä lapset on kyllä kotona hoidossa, mutta vain paperilla. Meillä käydään asukaspuistossa leikkimässä ikätovereiden kanssa joka päivä, on kerhoja ja jumppia y.m. harrastustoimintaa, ja käydään kavereilla ja sukulaisilla kylässä. En kerta kaikkiaan ikinä allekirjoittaisi, että päiväkoti pitäisi olla ainoa vaihtoehto.

Toki pitää keskittyä siihen, miten kotona tapahtuva hoito toteutetaan. Varmasti on vanhempia jotka toteuttavat itsensä lasten kautta. Mutta on myös niitä, jotka haluavat viettää aikaa lasten kanssa ja samalla suoda niille mahdollisuudet kehittää sosiaaliset taitonsa vähintäänkin samalle tasolle kuin täysipäiväisessä päivähoidossa olevilla vertaisillaan.

aiheeseen liittyen: http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article119058.ece

Pitäisikö lapsista alkaa muovata huippuosaajia jo tarhassa?

Ajatuksia herättävä juttu:

http://www.faktalehti.fi/blog3.jsp?f_id=1399927

Tontti: "ei ole olemassa ei yhtään tutkimusta joka kumoaisi Anderssonin ryhmän tulokset. Eikä vastaavanlaajuista kattavaa seurantaa ilmeisesti ole tehtykään."

Niin, jäämme siis odottelemaan, koska jokin toinen tutkimus kumoaa Anderssonin tutkimuksen. Anderssonin tutkimus voidaan kyseenalaistaa erittäin painavin sekoin, ja asia on niin tärkeä, ettei yksi tutkimus riitä kertomaan, eikä koskaan kerrokaan, totuutta - puhumattakaan koko totuudesta.

Tontti: "päivähoito ei sovi kaikille. Mutta suurimmalle osalle se tekisi hyvää, vaikka tämä tosiasia monen vanhemman tärkeydentuntoa loukkaakin."

Päivähoito sopii kaikille lapsille, ja se tekee kaikille lapsille hyvää, mutta vasta sitten, kun lapsi osaa jo puhua - ei 1-vuotiaana kokopäivähoidossa kunnan päiväkodissa.

Päivähoidon paremmuus verrattuna kotioloihin saa perustelunsa niin yleisesti kuin Tontinkin käyttämässä tutkimusesimerkissä sosiaalisten taitojen kehittymisellä. Millä olisi suora yhteys koulumenestykseen ja sitä kautta menestymiseen. Jälleen kerran perustellaan lapsen paras sillä, mikä on hänen suorituskykynsä tulevaisuudessa, ts. aikuisuuden näyttämön verisessä nyrkkeilykehässä.

Kuitenkin ihmiseksi kehittymisen kannalta lapsen tärkein tehtävä on leikki. Suotavaa olisi, että kyky leikkiin säilyisi aikuisiässäkin. Vanhempien tärkein tehtävä on järjestää olosuhteet, jossa lapsi saa leikkien toteuttaa itseään. Päiväkodeissa omien leikkien leikkiminen sanan varsinaisessa merkityksessä ei - aina - toteudu. Jos "sosiaalisten taitojen" kehittymisessä jotakin voitetaan, niin vastaavasti jossakin oleellisessa, julkiselta puheelta näkymättömässä, hävitään. Leikkitaitoisella lapsella on aina valmiudet itseilmaisuun.

Sosiaaliset taidot -käsite vaatisi jo sinällään aukilukemista ja tarkennusta. Niin itsestäänselvyytenä sanaparia on viljelty kasvatuksen syyllistävässä ja vaihtoehdottomassa maaperässä.

Mitäpä jos jätämme Tontin kirjoitukset omaan arvoonsa..Olen lukenut jo näitä riittävästi ja huomasin hänen päämääränään olevan vain Mielten kuohunta ja ihmisten raivon partaalle saattaminen..noniin.Itse olen viiden lapsen yh-äiti ja sain poikien aloitettua koulun,kuulla opettajalta iloisen viestin;"Kuinka teidän pojat ovat noin rauhallisia?!"Suurin osa eskarilaisista ja ekaluokkalaisista pojista olivat rauhattomia,ylivilkkaita ym
Ja kun molemmat olivat rauhallisia..No ,heidan ei ole tarv.alle 6v kammeta klo.6 joka arkiaamu
järjettömään hosuntaan ja kiireeseen ja hoitoon..ovat saaneet nukkua aamusta,niin kauan kuin nukuttaa ja koti on rauhallisempi ympäristö kuin useamman kymmenen lapsen päiväkoti!Lapseni ovat myös sairastaneet huomattavasti vähempi mitä muut ikäisensä samassa kylässä asuvat hoidossa olevat lapset..
Jatkuvat sairauskierteet..Paskannustaudista pääsee niin oksennusta alkaa ryöpytä,räkätautiset lapset saa viedä hoitoon,kunhan jaksaa toisten mukana mennä..sielläkö on parempi tartuttamassa toisia kuin kotona oman vanhemman hoidossa?!Vanhemmathan eivät voi pelkän lapsen nuhan takia olla pois töistä;työkärsii ja kuinka vaivalloista onkaan viettää kotona valittavan lapsen kanssa?

Poikani ovat nyt 2. ja 3. luokalla,eivätkä enää niin rauhallisia ole,ikäkin voi jo tehdä,mutta kyllä koulusta tulee niin paljon käytökseen muutosta näistä villikkolapsista että huhhuh..
Mutta pumpulissahan emme näitä kullannuppujamme voi kasvattaa..paha maailma odottaa ja muuttaa!

Olen eri mieltä kirjoittajan kanssa, on hyvä ja tärkeää että perheillä on vapaus valita kotihoidon ja päivähoidon välillä!

Alle 1-vuotiaan lapsen laittaminen päiväkotiin on aina riski lapsen kiintymyssuhteiden syntymiselle. Suomalaisessa päiväkodissa on vielä parantamisen varaa, jotta jokainen lapsi voi kokea turvallisuutta ja oppimisen iloa.

Miksiköhän usein juuri päiväkodeissä työssä olevat ja päiväkodin johtajat ja opettajat puhuvat sen puolesta, että lapset saisivat olla kotona ainakin kolme vuotiaaksi tai jopa enemmän?

Alle kolmivuotiaalle ei pystytä tarjoamaan päiväkodissa mitään, mitä ei tavallisessa kotihoidossa olisi mahdollista saada. Lapsi "pärjää elämässä" hyvän perusturvan voimin ja sitä saadaan läheisyydestä ja lapsen tarpeiden huomioimisesta, läsnäolosta. Alle 3-vuotiaiden ryhmät olen kokenut "liukuhihnahoitona", tekemistä on perushoidossa niin paljon, ettei syliä ehdi jokaiselle antaa lähellekään niin paljon kun jokaiselle kuuluu.

Minulla on aivan toisenlainen muistikuva kyseisestä tukimuksesta. Siinä osoitettiin olevan useita puutteita, jotka tekivät mm. Tontin totuutena pitämät tulkinnat kyseenalaisiksi. Ei edes vihreiden lasien läpi voi lukea tutkimuksesta, jos nyt se on tullut luettua, vain sen, mikä tukee omaa kovin yksipuolista käsitystä. Meidän poikamme hoidettiin kotona, kunnes kolmaskin aloitti koulun. Ruotsissa asuessamme he olivat myös kotona, koska sosiaalidemokraattiset ystävämme, mm. pari hallituksen avustajaa, varoittivat päiväkodeista. En nähnyt tv-ohjelmaa, mutta luettuani kolumnin, en ihmettele rouva Mikkosen hyökkäystä:metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Olipas loistavaa viihdettä se rouva Mikkosen hyökkäys. Jos sitä ei nähnyt, se kannattaa katsoa. http://areena.yle.fi/toista?id=1786657 13:35 alkaen

Mikkonen osoitti, ettei hänen sosiaaliset taitonsa edes olisi voineet kehittyä paremmiksi päivähoidossa, kun ovat ilmankin täydellisiä.

Jos kotiäityis tuo mukanaan moisen avarakatseisuuden ja kyvyn keskustella asioista eri näkökulmista, niin en taida uskaltaa riskeerata lastani moiselle fanatismille.

Tuo ohjelma ja tämä ketju osoitti aika hyvin oikeaksi väitteen, ettei moni edes pysty kyseenalaistamaan omaa kantaansa vaan puolustaa sitä fanaattisesti. Jos tietää oman mielipiteen olevan järjellä perusteltu, miksi sen kyseenalaistaminen johtaa fanaattiseen puolustamiseen?

Olisi kuitenkin kiinostavaa saada lisää puolueetonta tutkimustietoa aiheesta. Vaikka sitten sellaisesta kuolevan yhteiskunnan maasta kuin Ruotsista.

Kommenttia muokattu.

ADHD ei ole käytöshäiriö, jonka kehittyminen tai puhkeaminen voisi olla sidoksissa lapsen kasvatusmetodeihin, joten sitä ei liene aihetta tutkia.

Hienoa Jarkko Tontti! Kirjoitat päiväkodeista innostavasta näkökulmasta! Ja ymmärtääkseni puhumme tässä nimenomaan päiväkodeista, ei niinkään kaikesta muusta päivähoidosta. Perhepäivähoito ja päiväkoti ovat mielestäni niin erilaisia asioita.

Päivähoito on lapsen etu ja turva, kun tarkastelemme lasta yhteiskunnan kansalaisena ja siten siis yhteisöllisenä toimijana. Tästähän Tontti oikeastaan perimmiltään kirjoittaa; lapsen oikeudellisesta asemasta ja hänen arvostaan vanhemmistaan erillisenä olentona - ja hiukan toimijanakin. Tätä lähestymistapaa arvostan Tontin ajattelussa. Lasta käsittelevässä puheessa ihmiset toistuvasti sitovat lapsen osaksi vanhempiaan, vaikka lapsen etua ja asemaa kehitettäessä lasta on osattava tarkastella erillisenä ilmiönä.

Lapsi ei ole sama asia kuin vanhemmuus. Tämä ei tarkoita, etteikö lapselle kuulu kaikki mahdollinen vanhemmuus, mutta juuri tätä vanhemmuutta eri ulottuvuuksissaan meidän on kehitettävä tässä yhteiskunnassa ja yhteisöissämme.

Vanhemmuus ilmiönä taantuu, jos sitä tarkastellaan vain isän ja äidin toimintana. Pahimmillaan - mutta ällistyttävän yleisesti - vanhemmuus nähdään isän ja äidin parisuhteena, mikä onkin jo hyvin epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta lasta kohtaan. Vanhemmuus kun ei ole edes parisuhde, vaan jotain paljon laajempaa, suurempaa - ja tärkeämpää. Lapsi kasvaa yhteisöissä, osaksi yhteiskuntaa.

Koti on vain yhteinen laituri, josta perhe suuntautuu ulos kohti yhteiskuntaa ja yleistä humaaniutta.

Päiväkoti/-hoito pakolliseksi? Ihmeellistä lässytystä ja osoittaa vain sen, että korkea koulutus (oikeustieteen professori) ei ole tee ihmisestä kaikkien alojen erikoisasiantuntijaa. On toki hyödyllistä, että lapsi kokee erilaisia ympäristöjä ja kasvatustapoja, kotona kun ei aina saa sitä parasta hoitoa ja kasvatusta. Mutta mitä on paras kasvastus, kuka sen määrittelee? Vastaus on, että ei kukaan, ei ainakaan niin kauaa kun olemme vapaita (?) yksilöitä emmekä mitään klooneja.

Kirjoittaja näyttää lukeneen Aldous Huxleyn dystopiaa uljaasta uudesta maailmasta samaan tapaan kuin vanha kunnon vihtahousu lehteilee Pipliaa. Tontin tekstistä puuttuu enää vain yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen masennuslääkkeiden voimalla.

On totta että ydinperhe on kulttuurinen konstruktio, mutta on yksinkertaisesti naurettavaa tai vaihtoehtoisesti ideologisesti epäilyttävää väittää, että mahdollisimman varhainen laitostaminen ja yhteiskunnallinen ehdollistaminen on jotenkin hyväksi ihmiselle. "Kunnon kansalaisia", siis toimivia koneiston osia heistä varmasti tulee, mutta kuinka toivottavaa se lopulta sitten onkaan?

Itse jälkipolven kotona hoitaneena en enää tänä päivänä tiedä onko kotihoito mahdollista toteuttaa omalla tavalla/sormituntumalla, koska kodit valjastetaan jo varhain jonkun "yhteisen hyvän" varjolla kuin masiinoiksi jotka tuottaisivat juuri tietyn ybhtenäisen arvomaailman sisäistäneitä kansalaisia. Sitten koulun alku on se lopullinen niitti kun vanhemmat alkavat yhteispelissä(kodin ja koulun yhteistyö) opettajan kanssa sanelemaan lapselleen elämän lakeja. Toivoisin vanhemmille rohkeutta olla sitoutumatta koulun ohjeistuksen toteuttajiksi!

Kylläpä tuli pahamieli tällaista lukiessaan! Oliko tämä nyt puolustuspuheenvuoro Tontilta omasta syyllisyyden tunteesta? Monihan katuu ettei ole viettänyt tarpeeksi aikaa lasten kanssa heidän ollessaan pieniä. Ja erityisesti sitä, että on vienyt pienen ihmisen itkeskelemään liian pienenä päiväkotiin! Olen itse työskennellyt päiväkodissa pienten osastolla ja tiedän mitä se on! Kovasti itketään äidin ja isän perään, ollaan pahalla mielellä. Vanhemmille ei itkuista haluta turhaan kertoa, ettei vanhemmillekin tule pahamieli. Helpompi jättää lapsi hoitoon, kun kuulee että lapsi viihtyy hyvin.
Kysynkin, Miksi tehdä lapsia, jos heidän kanssaan ei haluta viettää aikaa? Psykologian kirjat on pullollaan tietoa lapsen kotonahoitamisen puolesta alle 3 vuotiaaksi asti. Omasta mielestänikin yli 3v:n paikka on päiväkodissa.

Minulle on samantekevää, mitä tutkimukset tai toiset ihmiset sanovat siitä että hoidan lapseni kotona. Turhaan suututte toisten mielipiteistä, jokainen tekee niin kuin itse kokee oikeaksi. Kannattaa elää elämänsä niin, ettei vanhempana tarvitse katua mitä tuli tehtyä...

Jarkon kaksi väittämää:
"Lapset ovat yksilöitä ja kaikki erilaisia. On paljon lapsia, joille päivähoito ei sovi, ja se tulee ottaa huomioon."
"Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta, ei vapaaehtoista."
Ovat kyllä melkoisessa ristiriidassa.

Ihmetyttää tällaiset pakonomaiset toimenpiteet, joille ei ole muita perusteluita kuin jonkun henkilökohtainen mielipide. Ei Tontti sen tukevammalla pohjalla seissyt kuin Mikkonenkaan, tosin käytös oli kyllä parempaa.
Muistaa tulisi myös että vanhemmatkin ovat erilaisia, on varmasti vanhempia, joiden lapsien on parempi olla missä tahansa muualla kuin kotona ja on myös päivähoitopaikkoja missä lasten ei ole hyvä olla.

Perinteisesti viittauksissa lähde päivämäärineen mainitaan kokonaan, ei vain nimeä, summittaista otsikkoa ja päivämäärää muutaman vuoden tarkkuudella.
Mukavaa olisi tietää millainen tuo seurattu kohderyhmä oli? Millaiset olivat ryhmäkoot, vai oliko sillä merkitystä? Entä hoitajat, onko heistä mitään faktoja listattuna?

Lisäksi olisi kiva kuulla Tontin kokonaisnäkemys asiasta. Miten esimerkiksi perhepäivähoitajat, tulisiko tämä instanssi lakkauttaa? Jne.

Huh-huh. Onneksi Jarkko Tontista ei tullut minkään oikeuden tuomaria. Tällaisten kylmän "älyllisten" ja laskelmoivien valintojen kautta syntyy vain kylmä ja kova yhteiskunta. Onneksi suurin osa vanhemmista vielä ajattelee tunteella ja sydämellä. Sinä päivänä kun tuollainen tehokkuusajattelu siirtyy hallitsemaan perheiden valintoja, voi kaiken toivon heittää.

"Tällaisten kylmän "älyllisten" ja laskelmoivien valintojen kautta syntyy vain kylmä ja kova yhteiskunta."

Nyt vain niittailet itsellesi sopivia termejä tuohon kannanottoon. Sosiaalisen kanssakäymisen taito ei ole kovin "kylmä" juttu.

"Päivähoidon paremmuus verrattuna kotioloihin saa perustelunsa niin yleisesti kuin Tontinkin käyttämässä tutkimusesimerkissä sosiaalisten taitojen kehittymisellä. Millä olisi suora yhteys koulumenestykseen ja sitä kautta menestymiseen. Jälleen kerran perustellaan lapsen paras sillä, mikä on hänen suorituskykynsä tulevaisuudessa, ts. aikuisuuden näyttämön verisessä nyrkkeilykehässä."

Sama juttu. Omituisia johtopäätöksiä. Sosiaaliset taidot, empatia, muiden ottaminen huomioon jne. ovat aika pehmeitä juttuja. Ei sillä, etteikö isä tai äiti voisi näitä osittain opettaa. En nyt itse osaa ottaa kantaa (lapsettomana ja asiaan perehtymättömänä) miten lapsiaan kannattaisi kasvattaa, mutta suosittelisin välttämään ylipäänsä johtopäätöksien keksimistä ja asioiden ajattelemista rauhassa.

Löytyisikö netin informaatioviidakosta linkki kyseisiin tutkimuksiin?

Kylläpäs hysteerinen perheenäiti nolasi itsensä...

liittyen Tontin viittaamaan tutkimukseen:

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2005-04-09,1...

"Liian rohkeita johtopäätöksiä."

Ykkösen aamu-tv, 17.1.2009: Jarkko Tontti:

" - - Ruotsissa tehdyt laajat seurantatutkimukset - - tulokset ovat selkeät ja ne ovat yksiselitteiset: mitä varhemmin lapsi menee päivähoitoon, sitä paremmin hän pärjää elämässään - -,"

Tontti sanoi tämän itsevarmasti, aivan kuin hän olisi lukenut useita tutkimuksia aiheesta ja kuin hän olisi psykologi.

Jos Tontti tosiaan haluaisi totuuden selville aiheesta, tietenkin hän perehtyisi myös tutkimusta arvioiviin kirjoituksiin, joista selviää, että tutkimus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Onko Tontille elämä yhtä kuin koulunkäynti, kun hänelle elämässä pärjääminen on melkein sama kuin koulussa pärjääminen?

Ajateltavaa:
"Ensimmäisessä kehitysvaiheessa eli vauvaiässä (0-1,5 v.), muodostuu lapsen perusturvallisuus, joka on psyykkisen kehityksen ja terveyden kulmakivi. Epäsuotuisassa kasvuympäristössä luottamuksellinen vuorovaikutus lapsen ja läheisten ihmisten kesken voi jäädä syntymättä, jolloin lapsen perustuntemukseksi muodostuu epäluottamus. Kehitysvaiheen onnistunut läpikäyminen synnyttää lapsessa toivon tunteen ja uskon tulevaisuuteen. Tällöin lapsen on esimerkiksi helpompi sietää myöhemmin eteen tulevia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä."

Lähde: Almqvist, F. (2000), Psyykkisten rakenteiden kehitys, Ihmisen elämänkaari & Leikki-ikä ja varhainen kouluikä. Teoksessa: Javanainen, M. (toim.), Lasten- ja nuorisopsykiatria. Vol. I: Lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys

Eli ei ainakaan alle 1,5 v. päivähoitoon. Ennen koulunkäyntiä kylläkin.

Mielipiteiden railakas kärjistäminen saa usein aikaan keskustelua puolesta ja vastaan, mikä on hyvä.Parhaimmillaan tällainen toiminta auttaa tuulettamaan joitakin vanhoja käsityksiä.Kahta kärjistäjää on aivan turha laittaa keskustelemaan mielipiteistään julkisuuteen, koska keskustelua ja kohtaamista ei synny.On myös turhaa kenenkään yrittää kärjistäjien mieltä asiassa muuttaa, riittää kun kukin ajattelee asioita tykönään tai keskustelee niistä tuttaviensa ja työtovereittensa kanssa rauhallisemmissa ympyröissä.Omia mielipiteitään ja toimintamallejaan on hyvä välillä päivittää tykönään.Se on voimakkaiden kärjistysten parasta antia.Elämme kaikki tässä samassa järjestelmässä, halusimme tai emme.Meillä on kuitenkin suhteellisen hyvin mahdollisuus päivittäisessä elämässämme tehdä valintoja.Yritettään nauttia elämästä yksilöinä ja perheinä.

Aika jännä kuva monella tuntuu olevan päiväkodeista. Pidättekö niitä tosiaan paikkoina, jonne lapsi vain jätetään oman onnensa nojaan. Taidan siis olla todella onnekas, kun olen löytänyt hyvän päiväkodin ja mukavan henkilökunnan hoitamaan 1vuoden ja 3kuukauden ikäistä poikaani, joka aloitti tarhan JO 11kuukautisena.

Kertaakaan en ole epäillyt, eikö lapseni saisi perusturvallisuuden ja hellän hoidon päiväkodissa ollessaan. Lastani mielestäni huomioidaan, ryhmässä ja myös erikseen.

Päivähoito ei mielestäni ole millään tasolla kylmä tai laitosmainen. Vaan mukava, lämmin ympäristö lapselleni. Virikkeitäkin on enemmän kuin pystyisin kotona itse tarjoamaan.

Uskon vahvasti, että päätökseni viedä lapseni nuorena hoitoon, kantaa osallaan lastani nykypäivän elämään vaatimusten kasvaessa.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen liputtaa kotihoidon puolesta. Hänen mielestään mm. lastentarhan melu,hälinä ja hoitajien kiire aiheuttaa lapselle stressitason nousua. Hoitajat eivät myöskään ehdi paneutua yksittäisen lapsen ongelmiin ja juttuihin tarpeeksi. Tai tämän tunteisiin.

nuori äiti ja opiskelija, 21.01.2009:
"Kertaakaan en ole epäillyt, eikö lapseni saisi perusturvallisuuden ja hellän hoidon päiväkodissa ollessaan. Lastani mielestäni huomioidaan, ryhmässä ja myös erikseen."

Tässä näemme, miten pihalla jotkut vanhemmat ovat lapsen sielunelämästä ja psyykeen kehityksestä, ja miten joiltakin äideiltä puutuu kokonaan äidinvaisto, jonka omaavia äitejä tässä asiassa pitäisi nimenomaan kuunnella.

11 kuukauden ikäistä ei missään nimessä pitäisi erottaa äidistään moneksi tunniksi useana päivänä viikossa. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen päiväkoti on.

"Uskon vahvasti, että päätökseni viedä lapseni nuorena hoitoon, kantaa osallaan lastani nykypäivän elämään vaatimusten kasvaessa."

Ei siis ajatella eikä ymmärretä lasta, vaan ajatellaan nykypäivän vaatimuksia. Eihän alle 1-vuotiasta vielä mihinkään valmenneta - eikä lapsi ole olemassa "vaatimuksia" varten vaan elämää varten.

Alle 1 v. ei ole lapsi vaan vauva, jolle ei merkitse vielä mikään muu kuin hänen ja omien vanhempien, etenkin äidin, keskinäinen vuorovaikutus. Tässä on vauvan koko elämä. Tästä tulee se pohja lapselle, joka auttaa lasta nykypäivän elämään, sen vaatimuksiin ja sen vastoinkäymisten kanssa.

Ei hyvä talon perusta ole se, mikä on rakennettu aikaisin tai nopeasti vaan se, mikä on rakennettu hyvin. Lapsen ehtii valmentaa sosiaaliseksi yms. ihmiseksi vähitellen 2 ikävuoden (leikki-ikä) jälkeen.

Suurella mielenkiinnolla seuraan keskustelujanne Ulkosuomalaisen silmin. Asuinmaassani Hollannissa on vahvat perinteet kotiaitiyteen ja lasten paivahoito on sangen uusi ja mielipiteita kuohuttava keksinto.

Hollannissa tyossakayvaa (suomalaista) aitia usein syyllistetaan etta 'kun sinut on siunattu lapsella (joka useimmissa tapauksessa ollut tietoisen valinta), on vanhemman/aidin (mutta myos jossain perheissa isankin) velvollisuus! jaada kotiin hoitamaan lastaan'. Lapsen paivahoitoon vievaa syytetaan itsekkaaksi, laiskaksi, raha-ahneeksi hirvioaidiksi. tama on siis toinen aaripaa Tontin ehdottamalle pakolliselle lapsenhoidolle. Se etta nykyinen ja edeltavat hallitukset puoltavat konservatiivi-kantaa (etta lapsien seka vanhusten hoiva tulee tapahtua kotona) ei tietenkaan asiaa auta, silla tama linja estaa nykysestaankin heikkojen institutionaalisten perustojen parannustyot.

Ulkomailla asuneena oppii kuitenkin etta maassa maan tavalla, ja sita oppii pyrkimaan irti ennakkoluulojensa ja vahvojen mielipiteiden kahleista. Ilman ketaan loukkaamatta, voisin ehdottaa etta monen Suomalaisen (niin kuin muiden maiden kansalaisten yhtalailla) kannattaisi kokeilla omien (maiden) rajojensa yli astumista. Lapset ja vanhemmuus ovat normatiivisia ja hyvin tunne-latautuneita asioita joihin ei ole yksinkertaisia taikka 'one size fits all' selityksia tai ratkaisumalleja.

Mieltani kuohuttaa kuitenkin se kuinka yllaolevassa keskusteluissa tuomitaan aidit jotka vievat lapsensa paivahoitoon jo alle 1 vuotiaana. Ottakaa huomioon etta vaikka Suomen luksussysteemi takaa 9 kk aitiysloman ja mahdollisuuden vuosiksi jaada kotiin hoitovapaalle, tama ei ole todellakaan kaikkien maitten lystia. Hollannissa on synnytyksen jalkeen 3 KK aikkari!! PAivahoitopaikoissa on ikaraja 8 VKOA, jonka jalkeen lapsi voidaan ottaa hoitoon. Amerikassa on aitiysloma viela lyhyempi. Tama pohjoismainen malli on siis harvojen herkkua. nauttisitte siita, ja alkaa tuomitko muita.

Se mika on parasta lapselle, on jokaisen vanhemman oma asia. Toden totta lapsen etu pitaisi aina asettaa ensin, mutta tallainen 'lapsentahtinen' elama ei aina ole yksinkertaisesti mahdollista, eika aina edes suotavaa. Valitettavasti keskusteluista nayttaa (ainakin talla listalla) unohtuvan se etta lapsen onnen perustana on se etta lapsen aiti ja isa ovat onnellisia. Toisille naisille kotiaitiys sopii, toiset taas kaipaavat (ollakseen hyva ja jaksava) aiti myos toisenlaista sisalto elamaansa. Lapsen onnen perusta luodaan silla etta aiti (ja isa) ovat tasapainoisia ja rakastavia primaarisia henkiloita lapsen elamassa. Se etta tahan elamaan kuuluu myos muita henkiloita kuten paivakodin tadit, isovanhmmat, naapurit, kaverit vaan lisaavat resursseja parjata elamassa

Mita Suomi ehka haluteassaan voisi oppia Euroopasta on osa-aikatyon mahdollisuuksien tarjoaminen. Hollannissa suurin osa aideista tekee osa-aikatoita (1-4 paivaa viikossa). Taman lisaksi huomattavan suuri osa miehista lyhentavat tyoviikkoansa huolehtiaakseen lapsista (esim. yhden paiva viikossa). Osin tama johtuu yksinkertaisesti pakosta: institutionaaliset perustukset ovat kehittymattomat tyon ja hoivan yhteensovittamiseen (esimerkiksi, keskiviikkosin lapset paasevat jo puolenpaivan jalkeen koulusta, ja after-school hoitoa on huonosti jarjestettya, lisaksi useimmissa kouluissa ei ole kouluruokailua: vaan lapset haetaan kotiin lounaalle, joka tekee kokopaiva/koko viiikkotyon teon mahdottomaksi). Pragmaattisena kansana Hollantilaiset ovat kehittaneet joustavat tyomarkkinat, joilla osa-aikatyosta on muotoinut mahdollisuus yhteensovittaa perhe ja tyoelama.

Valitettavasti voisimme vaitella ikuisuuteen asti asti eroavista tutkimustuloksista jne. KArl Popper on viisaasti huomioinut etta sosiaalitieteissa (johon tamakin sosiaalipsykologinenkeskustelu luettanee)teoriat on tehty vain rikottaviksi, oikeiksi niita ei pysty koskaan kiistatta osoittamaan. Teorioista voimme siis oppia mahdollisia malleja, mutta se kuinka sosiaalitodellisuus kehittyy on niin monen muuan variaabelin summa, etta sita on mahdotonta nayttaa toteen tai soveltaa kaikkiin tapauksiin.

Suomen oloja ei voida verrata Hollantiin. Hollanti on hyvivointivaltio. Suomi ei sitä ole. Suomi on pahoinvointivaltio, jonka oireilusta on saatu runsaan vuoden kuluessa kaksi rumaa esimerkkiä.

Samanlaiselta näyttää tämä tilanne myös täältä Saksasta käsin. Lapset hoidetaan kotona eikä sitä edes kyseenalaisteta. Oppivat muuten siinä sivussa käyttäytymäänkin. Eivät haistettele.

Löysin tänne viime viikon Aamu-tv:n Tyynysota-osion takia jossa blogin kirjoittajan vastaväittelijä käyttäytyi ala-arvoisesti, eikä antanut puheenvuoroa vastaväittelijälle. "Sitten saat puhua kun puhut sydämmellä!" Eivvvv!

Harmittelin juontajan käytöstä, koska hän ei puuttunut peliin eikä antanut Jarkon kertoa omaa näkemystään. Nyt luettuani tämän jutun olen vielä enemmän pahoillani, koska J.Tontin näkemystä ei kuultu. Nyt mieleen jäi vain hysteerinen vastaväittelijä, eikä itseasiasta puhuta vieläkään mitään.

"Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä."
Huh, huh. Aika paksua. Oliko tämä pahemman luokan provo ja trolli? Onneksi nykypäivänä omia ajatuksiaan voi kirjoittaa kaikkien nähtäville, jotta saman henkiset voivat löytää toisensa.

Vaikka en olekaan tutustunut Tontin referoimaan ruotsalaiseen tutkimukseen, tuntuu käsittämättömältä että väitöskijan itsekin tehnyt ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa niin pitkään opiskellut henkilö, on noin sokea ja kritiikitön referoidessaan tieteellistä julkaisua. Tutkimus oli käsittääkseni retrospektiivinen ja täysin satunnaistamaton ? Ei kai tällaisesta tutkimuksesta voi kukaan vähänkin tieteellisen tutkimuksen perusteita tajuava tehdä minkäänlaisia johtopäätöksia ko. kotihoitoasiasta ? Päiväkotiin valikoituvuus oli jo lähtökohdaltaan täysin erilainen, todennäköisesti päivähoitoon valikoitui muutenkin lasten hoidosta huolto pitävät, menestyneemmät vanhemmat. Kotihoitoryhmässä oli varmasti paljon työttömiä, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia ja muita joiden olosuhteet olivat jo lähtökohtaisesti huonmmat. Juuri nämä lapset ehkä olisivatkin todellä hyötyneet päivähoidosta !

Toiseksi Tontti on oikeassa siinä että yhden lapsen perheissä päivähoidolla saattaa ollakin positiivisia vaikutuksia ainakin tuon 3 vuoden jälkeen. Aivan oikein Tontti kertoo että aikaisemmin perheet olivat suuria, monilapsia ja yhteisössä saattoi asua monta sukupolvela jolloin kontakteja oli paljon ja vastuu lapsen kasvatuksesta jakautu useille henkilöille.

Kaikki nämä seikat yhteenliittäen johtopäätöksen tulisikin olla se että kotihoitoa tuettaisiin taloudellisesti selvästi enemmän jolloinristiriitaa koti/virkaäitien suhteen ei tulisi. Jokainen voisi todella vapaasti valita kumman hoitomuodon valitsisi ilman pakkoa kmpaankaan suuntaan. Myös kotona hoidettaville lapsille ja heidän äidilleen/isille pitäisi taata osapäivähoitomahdollisuus ja muuta yhteistä toimintaa ja tukea jotta tuo yhteisölllisyys mahdollistuisi. Samalla parempi kotihoidon tuki mahdollistaisi suremman perhekoon, jolloin koti toimisi paremmin tuohon Tontin vaatimaan virikkeelliseen ja sosiaaliseen suuntaan.

On varmasti paljon perheitä joissa päivähoito olisi kiistatta myös parempi vaihtoehto (syrjäytyneet, alkoholisti, psyykenongelmaiset ym.) silloin kun äiti/isä ei pysty täyttämään velvollisuuttaan. Tällöin "osittainen huostaanotto" päivähoitoon olisi varmasti paras vaihtoehto !

Mikkosen kaltaiset ylilyönnit ovat tälle asialle todella haitaksi huolimatta siitä että hänelläkin on paljon hyviä perusteluita asialle.

Tontin kritiikkiä sille että kotihoitolasten vanhemmat eivät saisi olla onnellisia jälkikasvustaan ja nauttia kotihoidosta ja että tämä olisi itsekkyyttä ??, en ymmärrä lainkaan. Tällaisien lasten vanhemmat ovat varmsti parhaimpia jälkikasvunsa hoitajia.

Kysyisin vielä Tontilta, miten häntä itseään lapsena hoidettiin, kotona vai päivähoidossa ja oliko hänellä sisaruksia ? Saiko Tontti itse lapsena valita missä häntä hoidettiin ?

Käytännön kokemusta omaavat 9 lapsen lääkäri-isä ja kotiäiti

"Käytännön kokemusta omaavat 9 lapsen lääkäri-isä ja kotiäiti"

Puuttumatta tekstinne sisältöön, allekirjoituksenne osoittaa teidän olevan yksilöinä ympäristökatastrofi. Kuormitukseltanne, siis ekologisen jalanjälkenne kautta määränne vastaa kokonaisen afrikkalaisen kylän ekologista kuormitusta. Teidän kaltaistenne kautta toteutuu ilmastonmuutos ja siirrätte sen perintönä jälkeläisillenne.

Mistä ihmeestä kumpuaa se egoismi ja narsismi, joka aikaansaa tuollaisen pidäkkeettömän ihmispaisumuksen tuottamisen. Ja että tämä vielä sitten tapahtuu lääkäriperheessä jossa ehkäisyn pitäisi olla hallinnassa?

Eikö teille ole kukaan kertonut, että liikakansoitus on maailman ongelmanumero 1. Haluaisin kuulla, miten puolustatte edesvastuutonta tekoanne? Hävetkää oman määränne kasvua!

Lapseton omasta halusta: Silti omasta mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen paikka olisi oma koti. Ja yli 3-vuotiaan paikka olisi päiväkoti. Mutta tällä välillä äideillä ja isillä tulisi olla vapaus valita.

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Jarkko Tontti: Mahdollisen varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta, ei vapaaehtoista.

Olen täysin eri mieltä. Kuulostaa feministiseltä totalitarismilta. Olen isä ja isoisä, joten uskon tietäväni minäkin jotakin siitä mikä on lapsen paras.

Lapseton omasta halusta: Silti omasta mielestäni alle 1-vuotiaan lapsen paikka olisi oma koti. Ja yli 3-vuotiaan paikka olisi päiväkoti. Mutta tällä välillä äideillä ja isillä tulisi olla vapaus valita.

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Jarkko Tontti: Mahdollisen varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta, ei vapaaehtoista.

Olen täysin eri mieltä. Kuulostaa feministiseltä totalitarismilta. Olen isä ja isoisä, joten uskon tietäväni minäkin jotakin siitä mikä on lapsen paras.

Minäkin kävin katsomassa Yle Areenasta tämän tyynysodan ja siinähän Tontti vaikutti ihan fiksulta Mikkosen vierellä.
Mutta blogilinkistä löytyneessä Radio Novan haastattelussa lausuttu kommentti tuntui kyllä aika ufolta, jolloin kantani alkoi muuttua. Tontilta kysyttiin, mitä hyviä puolia hän näkee lasten kotihoidossa, niin kuulemma "se voi olla äidille ihan mukavaa jäädä kotiin kun voi alkaa harrastaa sisustusta tai pitsinnypläystä", mutta hänen mukaansa äiti jää kotiin omaksi ilokseen ja lapsen tappioksi.
Minulla on vasta yksi lapsi, mutta kyllä se päivä kuluu ihan lapsen kanssa ja kotitöitä tehdessä ja ne muutamat erillään tulevat omat hetket jotka saan, eivät riitä harrastusten aloittamiseen. Minkälainen kuva Tontilla oikein onkaan kotivanhemmuudesta, pistää miettimään...

Täytyy onnitella kyseisen ohjelman tekijöitä: osasivat valita kaksi toisiaan täydentävää, Seiska-lehden tasoista hörhöä vastakkain.
Kumpikin puhuu mutu-tiedolla, eikä osaa erottaa tunnetta faktoista.
Tontilla on muuten ihan yhtälainen Napoleon-kompleksi kuin Nina Mikkosen miehellä.
Suosittelen lukemisiksi arvostetun kasvatuspsykologin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja.

eikä siinä lähdetä vanhempien itsekkyydestä liikkeelle vaan asiaa tarkastellaan lapsen kehityksen näkökulmasta. Asiantuntijana lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju:

http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=52366

"9 lasta on ekokatastrofi" -otsikkolla kirjoittavan tiedot eivät perustu minkäänlaiseen tieteelliseen saati sitten maalaisjärjenkään käyttöön.

Todellisuudessa maapallon kestokyky on lähes rajaton, tänne mahtuu helposti 50-100 miljardia ihmistä ilman ongelmia. Ei tietenkään elämään nykyaikaista tuhlailevaaa, saastuttavaa elämää, mutta kaiken se mitä todella ihmiselle on tärkeää (ravinto, vaatteet, asunto jne.) se pystyy vaivatta tuottamaan. Katsotaan vaikka Suomea: täällä lähes 3 miljoonaa ihmistä on pakkautunut etelään, suurin osa maasta on täysin autiota metsää. Suomeen mahtuisi helposti 50-100 miljoonaa asukasta eikä vielä naapuria juuri näkyisi. Luonto tuottaisi ravinnon ja energiakin tulee tulevaisuudessa uusiutuvista tai kulumattomista luonnonvaroista (aurinkoenergia, tuulienergia, maalämpö jne.). Kaikki on vain kiinni siitä mitä todella arvostamme ja haluamme.

Suomen suurin ongelma on tällä hetkellä matala syntyvyys, se on ongelma N:o 1. Jos suurten ikäluokkien kokoiset ikäluokat olisivat jatkuneet, Suomi olisi tällä hetkellä ehdottomasti maailman ykkösmaa. Kuinka monta ympäristöinnovaatiota on jäänytkään syntymättä kun vuosittain on syntynyt 50.000 lasta (50 vuoden aikana n. 3 miljoonaa suomalaista !!!) vähemmän kuin suurten ikäluokkien aikaan ? Sensijaan suomalaiset ovat mm. abortoineet vuodesta 1972 arviolta 680.000 uutta lasta - kuinka monta Sibeliusta, Aaltoa, Ahtisaarta olemmekaan menettäneet ...

Kirjoitus on täysin aiheen vierestä ... mutta kun provosoitiin ...

Ei pitäisi provosoitua, kun provosoidaan, silloin voi tulla paljastaneeksi ymmärtämättömyytensä.

"Todellisuudessa maapallon kestokyky on lähes rajaton."

Missä todellisuudessa?

"Suomeen mahtuisi helposti 50-100 miljoonaa asukasta eikä vielä naapuria juuri näkyisi."

Otetaanpa uusiksi. Suomen maapinta-ala (poislukien sisävedet) on noin 300 000 neliökilometriä. Se on yhtä kuin 300 000 miljoonaa neliömetriä.

Jos tämä jaetaan ehdottamallasi 100 miljoonalla asukkaalla, jää jokaiselle asukkaalle 300 000 / 100 = 3 000 neliömetriä, eli karkeasti 55 m * 55 m palsta, 0,3 hehtaaria.

Siltä etäisyydeltä jo näkee naapurin. Pitkälleköhän tuollainen 55 m kanttiinsa oleva palsta peltoa ja metsää, jänkää aapaa ja joutomaata riittää tuottamaan elintarpeita?

""9 lasta on ekokatastrofi" -otsikkolla kirjoittavan tiedot eivät perustu minkäänlaiseen tieteelliseen saati sitten maalaisjärjenkään käyttöön."

Kaikella asiaankuuluvalla arvonannolla, tuonkaltaisten väitteiden pohjalta ei juuri kannattaisi ojentaa toista keskustelijaa "tieteellisyyden" puutteesta, vielä vähemmän "maalaisjärjen".

Maalaisjärjellä, eri Nimetön kuin viimeksi.

Liittynee aiheeseen edes sen verran, että voidaan miettiä, millä tieteellisyydellä tai millä maalaisjärjellä myös niitä päivähoitokysymyksiä ratkotaan.

Kiitokset (ja pahoitteluni) Ylen tyynysota ohjelmasta.
Sekä ohjelmassa, että blogissasi esität jyrkkiä mielipiteitä mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa väittelykulttuuri on lastenkengissä ja ihmiset herkästi provosoituvia.
Luettuani useita artikkeleita päivähoidon haitoista/hyödyistä on minulle muodostunut kuva, että akateeminen mielipide on hyvinkin kahtia jakaantanut. Useammat ovat kuitenkin unohtaneet päivähoidon "laadun", niinkuin meillä olisi yksi ainoa päivähoito standardi, jota sekä Kanada, Ruotsi, USA ja Suomi kaikki noudattavat.
Tuskin kukaan kiistää sosiaalisen vuorovaitustaitojen ja tunneälyn merkistystä ihmisen kehitykselle, olisiko kuitenkin mahdollista että Ruotsalaisessa päivähoidossa on elementtejä jotka suosivat näiden taitojen kehittymistä?
- Hyvää jatkoa ja jaksamisia :)

Taisi tulla pieni laskuvirhe kommentoijalle. Suomessa asukastiheys on 15 asukasta neliökilometiä kohden. Vaikka siitä lasketaan 50 % pois asutukseen kelpaamattomaksi alueeksi, asukastiheys tulee sittenkin vain 30 henkilöä neliökilometrille. (Uudellamaalla Suomessa väestöntiheys on 210 asukasta neliökilmetrillä, Helsingissä vähän yli 3.000 asukasta). Eli tasaiseksi Suomeen jakautuneena kaksi surperhettä asumassa n. 500 metrin välein toisistaan ? Viljelymaatakin jää vielä melkoisesti ympärille. Esim. Monakossa asukastiheys on 16.000 asukasta neliökilometrillä, Intiassakin vain 338 neliökilometriä kohden. Eli tuo 100 milj. suomalaista asuisi Suomessa vielä 10 kertaa väljemmin kuin Intilalaiset kanssaihmisemme. Silti sielläkin elintaso vain kohoaa ...

Sitäpaitsi on todella narsistista kuvitella että ihminen pystyisi jättämään minkäänlaista jalanjälkeä tähän universumiin. Ilmastomuutokset tulevat ja menevät, ihmisen jalanjälki niihin kutistuu höyhenen hipaisuksi. Silti olen sitä mieltä että meidän ei tule kuluttaa vastuuttomasti luonnonvaroja ja välttää kaikkea luonnon tuhoamista. Mutta maapallon elämään emme onneksi pysty juurikaan vaikuttamaan (ehkä massiivista ydinkatastrofia lukuunottamatta).

Anteeksi taas muille palstalle kirjoittaville täydellisestä aiheesta syrjähtymisestä - kotihoito on paras paikka kuitenkin lapselle oli väestöntiheys tai perhekoko mikä tahansa.

Tämä matematiikka on oikeasti ihan yksinkertaista tavallisella maalaisjärjelläkin, jos sen vaivautuu laskemaan.

Suomen väentiheys 5 miljoonalle asukkaalle on n. 15 asukasta neliökilometrillä, väentiheys 100 miljoonalle samalla pinta-alalla on johdonmukaisesti 20 kertaa sama, eli n. 300 asukasta neliökilometrillä.

Väentiheys kuvaamassasi 100 miljoonan asukkaan Suomessa olisi siis 100 000 000 as. / 300 000 neliökilometriä, eli n. 333 asukasta neliökilometrillä. 9 hengen suurperheinä 37 perhettä neliökilometrillä, etäisyyttä haja-asutettujen perheiden välillä noin 150 metriä suuntaansa.

Maata ei edelleenkään ole kuin se 0,3 hehtaaria / ihminen, josta nykyisellä maankäytöllä viljelysmaata 0,03 hehtaaria. Jokainen voi itse miettiä, paljonko vaikkapa ruokaa tämänkokoinen ala tuottaa. (Ja Monacossa ei pahemmin maata viljellä.)

Joko todella teet alkeellisia laskuvirheitä peruslaskutoimituksissa, tai sitten vedätät tarkoituksella antaaksesi väärän kuvan, kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin hyvä.

Havainnollistukseksi vielä samat luvut maapallolle.

Maapallon maapinta-ala (valtameret poislukien) on noin 150 000 000 neliökilometriä, eli 150 000 000 miljoonaa neliömetriä.

Jos tämä jaetaan ehdottamallasi 100 000 miljoonalla asukkaalla, jää jokaiselle asukkaalle 150 000 000 / 100 000 = 1 500 neliömetriä, eli karkeasti 40 m * 40 m palsta, 0,15 hehtaaria, vielä puolet vähemmän kuin ehdottamassasi Suomessa.

Tähän lukuun sisältyvät kaikki aavikot, vuoristot, tundrat ja viidakot, samoin kuin pelto- ja metsämaat.

Väentiheys 100 miljardin asukkaan maapallolla olisi hurja. 100 000 000 000 asukasta / 150 000 000 neliökilometriä = 666,666 asukasta planeetan aivan jokaisella maaneliökilometrillä.

Mitä tulee maapallon elämään vaikuttamiseen, emme ehkä yksilöinä vaikuta paljonkaan, mutta miljardeina yksilöinä siltikin.

++++ Sitäpaitsi on todella narsistista kuvitella että ihminen pystyisi jättämään minkäänlaista jalanjälkeä tähän universumiin. Ilmastomuutokset tulevat ja menevät, ihmisen jalanjälki niihin kutistuu höyhenen hipaisuksi. Silti olen sitä mieltä että meidän ei tule kuluttaa vastuuttomasti luonnonvaroja ja välttää kaikkea luonnon tuhoamista. Mutta maapallon elämään emme onneksi pysty juurikaan vaikuttamaan (ehkä massiivista ydinkatastrofia lukuunottamatta).+++

Täällähän näköjään käydään ihan holtitonta vääntöä.

Hieman oheislukemistoa taustaksi:

http://thannikainen.wordpress.com/2007/03/16/jalkelaisista/

http://www.eeropaloheimo.fi/Vaestonkasvu.htm

Kannattaisi perehtyä jatkuvan kasvu-utopian mahdottomuuteen sekä teoriaan malthusialaisesta katastrofista. Myös halvan öljyn loppumisen kausaaleihin pitäisi olla joku näkemys ja siihen, että ilmastonmuutos on väestöräjähdyksen kausaali.

Minusta tuntuu, että nimimerkki "Tiede, järki ja tunne" edustaa jotain uskonnollista hurmosliikettä. Sellaista kuin ehkä Urantia Foundation tai sitten vanhalestadiolaisuus. Heidän suhteensa pätee se määritelmä uskovaisten kanssa keskustelun turhuudesta, että "se on kuin shakin peluuta pulun kanssa; ensi se kaataa nappulat, sitten paskii laudan ja lopulta pyrähtää omiensa luo ja kertoo, että on voittanut pelin".

Muuallakin verkossa on syntynyt keskustelua Jarkko Tontin kirjoituksesta:

1. Väitetään, että alkuperäinen blogikirjoitus on plagiaatti:
http://nozick.blogspot.com/2009/01/tontti-mikkonen-ja-esa-suominen.html
Kuuluuko kunnia itse asiassa Esa suomiselle?

2. Tutkimuksen laatua myös epäillään:
http://www.tiede.fi/blog/ ("Jarkko Tontti on väärässä", Marko Hamilo, 23.1.2009)

Jarkko Tontin kirjoituksessa sanotaan: "Surullisen usein kuulen väitteitä, joiden mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi. Mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä." Perusteluja kyllä löytyy. Ehdotan perehtymään esimerkiksi vuoden professoriksi valitun Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksiin tai kirjoihin.

Ihmettelen, jos Jarkko Tontti ei löydä perusteluja. Lieneekö etsinytkään? Vai riittikö omia ennakkokäsityksiä tukeva ensimmäinen tutkimus? Tai ehkä vain blogikirjoitus? En malta olla lainaamatta myös toista Jarkko Tontin kommenttia: "Toivoisin kaikilta lukijoilta kriittisyyttä, ennen kaikkea omia tuntemuksiaan ja mielipiteitään kohtaan. Valmius vaihtaa käsityksiään ja vakaumuksiaan kun perustelut ovat selkeät, on kaiken edistyksen välttämätön ehto." Samaa toivoisin blogikirjoittajilta.

Miten on, Jarkko Tontti? Oletko sortunut plagiointiin? Oletko edes lukenut tutkimusta?

Kirjoitin blogiini http://suggero.vuodatus.net tästä aiheesta otsikolla """Kuinka vesitän sanomani"(voi, Nina, minkä teit)- varhaiskasvatuksen konkarin näkemyksiä" nähtyäni ja kuultuani Mikkosen ja Tontin jo surullisenkuuluisan "väittelyn". Oma näkemykseni on 30 vuotta lasten kanssa työskennelleen lastentarhanopettajan.

Toisaalla lehdessä on artikkeli pidäkkeettömän lisääntymisen seurauksista (James Lovelock povaa ihmiskunnan joukkotuhoa).

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/james-lovelock-povaa-ihmiskunnan-joukk...

Kannattaa lukea ja miettiä "9 lasta on ekoteko" - kommentin pohjalta

+++ 9 lasta on ekoteko
"Tieteellistä" tutkimusta on monenlaista | 26.01.2009 0:43

"9 lasta on ekokatastrofi" -otsikkolla kirjoittavan tiedot eivät perustu minkäänlaiseen tieteelliseen saati sitten maalaisjärjenkään käyttöön.

Todellisuudessa maapallon kestokyky on lähes rajaton, tänne mahtuu helposti 50-100 miljardia ihmistä ilman ongelmia. +++++

Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kun lukaisin Wikipediasta, mitä Daavidin tähden maassa on tapahtunut: "Jopa lastenkasvatus oli kibbutseissa aiemmin kollektiivista: kaikki lapset kasvatettiin lastenkodeissa, vanhemmat eivät asuneet edes samoissa taloissa lastensa kanssa. Perheinstituutiota ei ollut. Tästä kollektiivisesta kasvatuksesta on kirjoittanut amerikkalainen psykoanalyytikko Bruno Bettelheim kirjassaan Children of Hope. Nyttemmin useimmissa kibbutseissa on luovuttu kollektiivisesta lastenkasvatuksesta sen aiheuttamien lastenpsykiatristen ongelmien vuoksi."

Joku nimetön viittelöi lukemaan väestönkasvusta Paloheimon järkeilyihn, ihme ettei pitäisi käydä Linkolankin sivulla ?
Yksi kauhutarina lisää: Mihin on johtanut Kiinan kansandiktatuurin yhden lapsen politiikka. Täysin karmeaan yhteiskuntaan, vääistyneeseen sukupuolijakautumaan, ja tätä kautta täydelliseen katastrofiin jota kautta koko yhteiskunta tulee tuhoutumaan. Jos Kiinassa olis oltu puuttumatta syntyvyyteen, maa olisi aivan muuta kuin se nyt on.

Mutta palataan nyt lopulta takaisin asiaan - päivähoitoon - Tonttia ei ole enää näkynyt puolustamassa kantaansa, ehkä hänkin on jo lukenut alkuperäisin ruotsalaisjulkaisun ja siitä tehtävät oikeat johtopäätökset ?

"Joku nimetön viittelöi lukemaan väestönkasvusta Paloheimon järkeilyihn"

No minä se en ainakaan ollut, minä viittasin vain maalaisjärkeen. Ylilyönnit ovat, asialle kuin asialle, todellakin haitaksi, ja harkitulla maalaisjärjen käytöllä niitä voidaan välttää.

Tutkijalle Pohjanmaalta, pahoittelen, että tulit sotkemaan hyvin alkanutta asiallista ja asiassa pysynyttä vääntöä. Esittämäsi kaltaiset henkilön taustaa arvuuttelevat kommentit eivät mielestäni kuulu fiksuun keskusteluun, kun voi puhua asiaakin, eivätkä keskustelun jo etukäteen tuomitsevat näkemykset myöskään voine viedä sitä hedelmällisesti eteenpäin. Olisit voinut jättää nämä epäilysi lausumatta.

Tarkoituksena ei ole voittaa keskustelua, vaan todeta asiavirheet ja sen perustalta katsoa, eteneekö asia mihinkään. Jos ei etene, asian voi jättää sikseen. Minusta tämä on parempi vaihtoehto kuin keskustelun tuomitseminen ennakolta. Kenenkään päätä ei myöskään voi väkisin kääntää, enkä halua edes yrittää. (Sanoisinko ehkä, että se on "korkeemmas käres".)

Päivähoidosta jään minäkin odottamaan Tontin jatkopuheenvuoroa.

++++ Tutkijalle Pohjanmaalta, pahoittelen, että tulit sotkemaan hyvin alkanutta asiallista ja asiassa pysynyttä vääntöä. Esittämäsi kaltaiset henkilön taustaa arvuuttelevat kommentit eivät mielestäni kuulu fiksuun keskusteluun, kun voi puhua asiaakin, eivätkä keskustelun jo etukäteen tuomitsevat näkemykset myöskään voine viedä sitä hedelmällisesti eteenpäin. Olisit voinut jättää nämä epäilysi lausumatta. +++

Kritiikki oikekutettua, ei tuollainen kuulu akateemiseen keskusteluun. Ehkä minäkin provosoiduin.

Mutta itse ongelma jäi.

Jeppistä! kuten Tontti niin "hauskasti" usein kirjoittaa!
Koska Jarkko Tontti sensuroi omaa blogiaan, todettakoon vielä täällä kertaalleen, että a)Tontin kolumni oli plagiaatti b) tutkimus, johon hän viittaa, on tieteellisesti nollatutkimus.
Tontin nämä(kään)näpistellyt mielipiteet eivät olisi kestäneet päivänvaloa sen kummemmmin kuin kotiäiti Mikkosenkaan.
Sen sijaan kotiäiti Mikkoselle pitää mitä pikimmin saada oma talk show!
Ennustan hänelle loistavaa tulevaisuutta politiikassa - toisin kävi J.Tontille.

"Jarkko Tontti on väärässä

Kirjailija Jarkko Tontti argumentoi rationaalisesti viittaamalla ruotsalaistutkimukseen, jonka mukaan mitä aiemmin lapsi pannaan päivähoitoon, sitä paremmin hän myöhemmin elämässä menestyy.

En tuntenut ennestään tutkimusta, joten googlailin hieman. Tutkimus löytyi: Andersson, Bengt-Erik & Strander, Kerstin 2002. Framtiden blev vår. 101 sjuttiotalisteer följda under sina 25 första år.

Noin viiden minuutin googlailu riitti sen selvittämiseen, että tutkimuksessa oli aivan perustavanlaatuinen metodologinen heikkous. Eihän lapsia tietenkään satunnaistettu päiväkotiryhmään ja kotihoitoryhmään, eikä muuttujia, jotka saattaisivat vaikuttaa opiskelu- yms. menestykseen (esim. sosioekonominen tausta) vakioitu millään tavalla. Päiväkotilapsien menestys siis saattoi johtua päiväkodista tai siitä, että heidän joukkoon oli valikoitunut parempia perheitä kuin kotiryhmään tai jostain muusta syystä. Emme tiedä syytä, koska tutkimus oli niin heikkolaatuinen."

http://www.tiede.fi/blog/2009/01/23/jarkko-tontti-on-vaarassa/

http://nozick.blogspot.com/2009/01/tontti-mikkonen-ja-esa-suominen.html

http://ihmissuhteet.blogspot.com/

Itsestäänselvyyksiä: 1) Keskustelu päivähoito contra kotihoito ei johda mihinkään. 2) Emme elä mustavalkoisessa yhteiskunnassa, vaan monenkirjavassa arjessa. 3) Päivähoito on tasokasta, jos on riittävän pienet lapsiryhmät, joissa riittävästi tutuksi tulleita hoitajia. 4) Kotihoito on tasokasta, jos hoitaja lue isä/äiti/mummi/ ukki yms. huolehtii perustarpeista ja lapsen iän huomioon ottavista virikkeistä.

Mutta...ongelma on siinä, kuinka saada hoitoidylli toteutumaan epätäydellisessä maailmassamme. Tarvitsemme kompromisseja ja taas kompromisseja ja taas kompromisseja. Aikuiset joustavat ja lapset joustavat. Meidän ekokatastrofisessa seitsenhenkisessä perheessäämme vuorotellen joudumme olemaan itsekkäitä ja epäitsekkäitä. Kamppailu itsekkyyden ja epäitsekkyyden välillä seuraa jokaista perheemme jäsentä minne ikinä menemmekin. Se on sitä niin kutsuttua vuorovaikutusta, joka välillä sujuu paremmin välillä huonommin.

Mutta...mitä järkeä tässä jaarittelussa on,jos ei ole mitään konkreettista uutta järisyttävää ajatusta. 12 vuoden kotivanhemman kokemuksella voin sanoa, että järkeviä ovat ne vanhemmat, jotka laittavat lapsensa päivähoitoon, kun heidän oma henkinen mielenrauhansa tai muu elämäntilanne niin vaatii. Järkeviä ovat ne vanhemmat, jotka hoitavat lapsiaan kotona, kun elämäntilanne ja heidän oma henkinen mielenrauhansa niin vaatii. Vain hullu hoitaa 12 vuotta lapsiaan kotona täysin epäitsekkäin motiivein!

Sydän kyllä pysyy paikallaan, mutta jos sinulle on annettu järkeä, kuuntele järkesi ääntä omassa arjessasi. Kuuntele lapsesi tarpeita. Jokainen lapsi on yksilö samassakin perheessä. Toinen tarvitsee enemmän äitiä,toinen isää. Toinen tarvitsee päivähoitoa, toinen kotihoitoa. Itsestäänselvyyksiä? Kyllä vain itsestäänselvyyksiä hyvinkin ilman ammattipsykologeja ja tutkimustuloksia.

Itsestäänselvyys tämäkin: työaika järjelliseksi niin lapselle, työssäkäyvälle kuin kotivanhemmallekin!

Mutta, mutta...Kiire, syyllisyys, tekemättömät työt, velvollisuudet, tylsyys, turhautuminen itsekkyys, epäitsekkyys — arjen vihollisiapa hyvinkin.

Toiset lapset heittelivät meitä kivillä. Mitä tästä opimme? Tulee ihan mieleen maissilapset. Laitan oman lapseni aikamoisella varauksella päiväkotiin.

Jarkko Tontti ei vastaa plagiointiepäilyihin eikä enää puolusta ruotsalaistutkimusta, jonka meriittejä on epäilty.

Muille tiedoksi, että vuoden professori Liisa Keltikangas-Järvinen puhui päivähoitoasiasta A-studiossa 25.2. Haastattelu löytyy Yle Areenasta:
http://areena.yle.fi/toista?id=1923868

Professorin käsitys asiasta on suurin piirtein vastakkainen Jarkko Tontin/Esa Suomisen kirjoituksen kanssa.

Ennen A-studiota professori Keltikangas-Järvistä haastatteli myös Turun Sanomat 22.2:

http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:0,104:12:...

Lainaus artikkelista:
"Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys."

Olisi ihan hyvä jos nämä Keltikangas-Järvisen nimeen vannovat lukisivat sen ruotsaistutkimuksen. Seähän on tämä:

Andersson, Bengt-Erik & Strander, Kerstin 2002. Framtiden blev vår. 101 sjuttiotalisteer följda under sina 25 första år. Rapport 2 från FABASKO-projektet. Individ, omvärld och lärande/Forskning 11. Stockholm: Lärarhögskolan.

On myös yhdysvaltalainen tutkimus joka tukee Anderssonin tuloksia. Siitä lisää täällä:

http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/lapsi-paiva-vai-kotih...

Aivan hatustakiskottuja ovat nämä "plagiointi"-syytökset. Plagiointia olisi jos joku väittäisi omiksi tutkimustuloksiksiin vaikka Anderssonin tutkimustuloksia. Kolumneja saa kirjoittaa samoista aiheista kun muutkin. Syytösten taustalla taitaa vaikuttaa enemmänkin henkilöön kohdistuva ajojahti.

Niin, tuo amerikkalaistutkimuksen kohteena näyttävät olevan riskiryhmään kuuluvat:

"...examines the lives of 123 African Americans born in poverty and at high risk of failing in school"

Siihen valittiin satunnaisesti lapsia vasta 3 ja 4 vuoden iässä.

Tästä tuskin saadaan tukea sille väitteelle, että suurelle enemmistölle lapsista olisi hyötyä mahdollisimman aikaisesta päivähoidosta. Näitä kumpaakaan kun ei siis tutkittu.

Plagiointiväitettä voi jokainen itse arvioida:

http://esasuominen.blogspot.com/2006/10/pivkoti-hyv-koti.html

Kirjoituksia on verrattu täällä:

http://nozick.blogspot.com/2009/01/tontti-mikkonen-ja-esa-suominen.html

En viittaa mihinkään tutkimukseen, vaan puhun omasta kokemuksesta. 2,5-vuotiaani on nyt ollut päiväkodissa 4 kuukautta. Hän on siellä 4 h päivässä. On luonteeltaan varautunut lapsi, ei mikään kaikille hymyilevä aurinkoinen pallero, joka olisi helppo jättää vieraan hoitoon. Mielestäni ratkaisumme on täydellinen: lapsi saa olla ikäistensä kanssa leikkimässä ja oppimassa uusia taitoja, mutta päivä on lyhyt ja päiväunille nukahdetaan omaan sänkyyn kotona. Äitinä jaksan nyt paremmin, kun ei tarvitse enää tehdä töitä yömyöhään.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä tietysti haluakaan tällaiseen ratkaisuun, mutta minusta tuntuu, että lapseni saa nyt ne hoidon hyvät puolet ilman liian suurta kuormitusta.

Joustoa siis työelämään ja -aikoihin ja tukea perheille!

Me löysimme myös oman "täydellisen" mallimme kolmelle lapsellemme parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen. Siihen kuului kolmen tunnin päiväkerho kolmena päivänä viikossa. Kokemuksemme osuvat täysin yhteen Keltikangas-Järvisen näkemyksen kanssa. Jälkeenpäin on harmittanut oikeastaan vain se, että nuo pari erehdystä olisi ollut mahdollista välttää, jos olisimme selvittäneet asioita etukäteen.

Kolmen lapsen isänä on helppo todeta, että kukin lapsi on alusta pitäen yksilö ja että yleistyksiä pitäisi välttää. Jokainen perhekin on erilainen. Joissain perheissä mahdollisimman aikainen päivähoito on varmaankin paras vaihtoehto. En siis lähde neuvomaan muita muuta kuin siinä asiassa, että vanhemmuutta ei tule ulkoistaa, vaan jokaisen perheen kannattaa harkita kaikki vaihtoehdot ja tehdä päätöksensä oman tilanteensa ja pilttiensä ominaispiirteiden mukaan.

Lainaus Helsingin Sanomista 29.1.2009:

"Pienten lasten vanhempien työskentely kodin ulkopuolella vaikuttaa perhe-elämään enemmän myönteisesti kuin kielteisesti, havaitsi Suomen Akatemian tuore tutkimus.

Jos työajat pysyvät kohtuullisina ja ne on helppo yhdistää lasten päivähoitoon, työssäkäynnin koetaan tukevan vanhempien kokonaisvaltaista jaksamista.

Työssä onnistumiset kantautuivat kotiin hyväntuulisuutena ja rentoutuneisuutena, joista vanhempi saa energiaa myös lastenhoitoon, kertoo tutkimuksen johtaja psykologian tohtori Anna Rönkä."

Mielenkiintoinen on myös loppu:

"Tutkimuksen mukaan koulutetut vanhemmat asettavat lasten tarpeet omiensa edelle." Eli juuri kuten Tontti tekstissään kirjoittaa, kotiäidit ovat surullisen usein vain omalla asiallaan, eivät lastensa.

Tämä Suomen Akatemian tutkimus tutki vain päivähoitoa käyttäviä perheitä:

http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/perhetutkimus/tutkimus/paletti

Se ei siis verrannut kotihoitoa ja päivähoitoa. Tontin väitteille ei siis tunnu löytyvän tieteellistä pohjaa.

Muuhun en nyt ota kantaa, mutta itsekin päiväkodissa pariin otteeseen työskenelleenä voin sanoa, että melko "säilytyslaitoksia" ne olivat. Voin tietenkin puhua vain kys. päiväkodeista, joissa olin töissä, varmasti on hyviäkin.

Päiväkodissa lapset oppivat vaan, että maailma on paha paikka ja välttämättä ei ole ketään kuka välittäisi. Alle 3-vuotiaita ei missään nimessä tulisi laittaa päiväkotiin. Yli 3-vuotiaat kyllä pärjäävät, mutta varmasti tarvitsevat paljon vanhempien rakkautta ja huolenpitoa rankan päiväkotipäivän jälkeen.

Oli erittäin surullista kun kokeneemmat hoitajat opastivat minua päiväkodissa leikkiessäni lasten kanssa, että ei niiden kanssa tarvitse leikkiä. Itse kys. ä**ät istuivat p*rseellään ja tekivät vain pakolliset hommat. Olisi mielestäni kohtuullista esim. ottaa 9-kuinen vauva syliin kun se itkee. Ei raukka edes kyennyt tulemaan hoitajien luo, kun ei osannut vielä kontata. :(

Tällaisia terveisiä Keravalta/Helsingistä.

Aamulla matkalla töihin tuli jostain syystä mieleeni tilata vihreä lanka. Kun pääsin tähän koneelle, ajattelin etsiä näiltä sivuilta mahdollisuutta tehdä tilaus. Siinä ohessa aloin lueskella näitä keskusteluja. Tämän kolumnin jälkeen päätin olla tilaamatta lehteä, jonka kirjoittajat ovat näin typerillä näkemyksillä varutettuja...

Kyllä nyt haiskahtaa tämä Tontin argumentointi lähinnä elinkeinoelämän lobbarin tekstiltä. Naiset työelämään, pois kotoa, yhteiskunta kasvattakoot lapsista liukuhihnatyöläisiä.

Mikä on siinä päiväkodin sosiaalistavuudessa niin autuaaksitekevää verrattuna vaikka kotipihan hiekkalaatikkoleikkeihin tai kavereihin muskareissa sun muissa harrastuksissa? Kuinka monta "kaveria" alle kolmivuotias edes tarvitsee? Virikkeidenkin liiallinen määrä on vain haitaksi. Tontti voisi osallistua tähänkin keskusteluun hiukan aktiivisemmin, vaan kun taitaa jäädä perustelut puolitiehen...

Jarkko Tontti ei ole psykologi eikä psykiatri, eikä ruotsalaistutkimuksen tehnyt henkilö ole psykologi eikä psykiatri, joten tämän verran pätevyydestä.

Ruotsalaistutkimuksesta ei ole pidetty haloota, koska sitä ei kukaan psykologi tai lastenpsykiatri ota tosissaan, koska tutkimuksessa käsitellään asiaan lähinnä vain koulumenestyksen kautta.

Voitaisiin esim. tehdä tutkimus, jossa laitettaisiin lapset nykyistä aikaisemmin kouluun ja tutkittaisiin sen jälkeen pärjäävätkö lapset koulussa muita paremmin. Aivan varmasti pärjäisivät(jo "pärjääminen" on sekin tulkinnanvarainen asia), mutta ihminen ja ihmiselämä ei ole yhtä kuin se, miten hyvin ihminen pärjää (ruotsalaisessa) koulussa.

minulla on kaksi pientä poikaa. olen JÄRJESTÄNYT (=irtisanounut vakkarityöstä) elämäni siten, että voin sekä olla paljon lasten kanssa kotona, että käydä työssä. tarjolla on paljon hyviä osa-aikatöitä. itse teen 8-16h työtä viikossa ja lisäksi teen työtä kotoa käsin illalla kun mies on lasten kanssa. lastenhoitoa tarvitaan siis vain 1-2 pvää viikossa. jos kävisin 37,5h työssä joka viikko en jaksaisi pyörittää kotirumbaa eikä sitä väsyneen äiteen tiuskimista kukaan mieskään kestäisi. nämä ovat valinnaisia ja useimmiten järjettettävissä olevia asioita. pienelläkin tulee toimeen kun miettii tarkkaan että mihin rahansa laittaa. säästää voi miljoonassa asiassa:) pojat on normaalisti kehittyneitä. molemmat rauhallisia, iloisia ja sosiaalisia.