Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Mikael Ahlfors

Anu peltola tutkii helsinkiläisen tavaratalon kosmetiikkahyllyä.
Nanohylly. Annu Peltola katseli meikkejä tavaratalossa Helsingissä. Maan ystävien mukaan sadoissa arkituotteissa on terveydelle mahdollisesti vaarallisia nanohiukkasia. Mikael Ahlfors

Nanohylly. Annu Peltola katseli meikkejä tavaratalossa Helsingissä. Maan ystävien mukaan sadoissa arkituotteissa on terveydelle mahdollisesti vaarallisia nanohiukkasia.

Nanotekniikan terveysvaikutukset halutaan tarkempaan syyniin

20.3.2008 0.00

Jukka Vahti

Tutkijat ja kansalaisjärjestöt haluavat nanohiukkasia sisältävät tuotteet tarkempaan valvontaan. Euroopan komission kulutustuotteita arvioiva komitea totesi helmikuun lopussa, että kosmetiikassa käytettävien nanohiukkasten terveysvaikutukset pitäisi arvioida eri hiukkastyyppien osalta tapauskohtaisesti.

Suomessa nanoteknologiaa tutkitaan eri hankkeissa 2004–2010 yhteensä noin 130 miljoonalla eurolla, mutta tästä vain hieman yli miljoona euroa kohdistuu nanohiukkasten terveysvaikutusten selvittämiseen.

Viime viikolla asiaan tarttui myös Maan ystävät -järjestö, jonka kansainvälisessä raportissa todetaan, että kuluttajat käyttävät tietämättään jopa satoja tuotteita, jotka sisältävät terveydelle mahdollisesti vaarallisia nanohiukkasia. Järjestö vaatii, ettei uusia nanotekniikkaa hyödyntäviä elintarvikkeita, elintarvikepakkauksia tai ruuan tuotannossa käytettyjä kemikaaleja päästetä markkinoille ennen kuin nanohiukkasia koskeva lainsäädäntö saadaan ajan tasalle.

Nanomateriaaleja käytetään kosmetiikan ja elintarvikkeiden lisäksi muun muassa lääkkeissä, tekstiileissä ja puhdistusaineissa. Niillä voidaan esimerkiksi tehdä kosmetiikkatuotteesta miellyttävämpi käyttää tai parantaa puhdistusaineiden tehoa. Nanomateriaaleja ei tarvitse erikseen mainita tuotteiden pakkauksissa.

”Tilanne on tällä hetkellä villi. Ei ole olemassa järjestelmää, jolla nanomateriaalien riskejä arvioitaisiin. Kuluttajalla ei ole mitään mahdollisuutta saada selville, missä tuotteissa niitä on”, vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi sanoo.


Monia tuotteita mainostetaan nano-ominaisuuksilla, vaikka nanohiukkasten vaikutuksista ei olisikaan tutkimukseen perustuvaa tietoa.

”Oletettuja hyötyjä korostetaan, vaikka todellisuudessa nanopartikkelit voivat aiheuttaa myös haittoja tai niihin voi liittyä vielä tunnistamattomia riskejä. Nano on sen verran mediaseksikäs sana, että sitä käytetään herkästi erityisesti kosmetiikan markkinoinnissa”, sanoo vanhempi suunnittelija Arto Kultamaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Harri Alenius sanoo, että nanohiukkasten terveysvaikutusten tutkimus on vasta lähtökuopissaan.

”On pystytty näyttämään, että tietyt nanopartikkelit aiheuttavat keuhkoihin tulehdusvaikutuksia. Kokeellisissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että tietyntyyppisille nanohiukkasille altistuminen saa aikaan jopa syöpää. Mutta nämä ovat tällä hetkellä niin yksittäisiä tutkimuksia, että selkeitä johtopäätöksiä ei voida vetää. Lisätutkimusta tarvitaan”, Alenius sanoo, ja muistuttaa, että hysteriaan ei ole aihetta.


Euroopan komissio
pohtii parhaillaan, pitäisikö nanomateriaalien valvontaa varten luoda oma lainsäädäntönsä. Toinen vaihtoehto on liittää ne osaksi EU:n kemikaaliasetusta Reachia. Reach tosin velvoittaa jo nykyisellään kemikaalien valmistajat ja maahantuojat selvittämään nanohiukkasiin mahdollisesti liittyviä riskejä. Ongelmana on nanotekniikan kehityksen perässä laahaavat tutkimusmenetelmät.

Toksikologian asiantuntija, filosofian tohtori Kimmo Louekari kertoo, että nanohiukkasina esiintyvien aineiden rekisteröintiä ja arviointia varten ei toistaiseksi ole kunnollisia ohjeita.

”Esimerkiksi kemikaaleja varten on ollut jo pitkään OECD:ssä vahvistettu testausohjeiden joukko. Nanohiukkasille ei ole vielä vahvistettu ensimmäistäkään testiohjetta. Eikä niitä olla vielä kunnolla kehittämässäkään, koska niiden vaikutusten perustutkimus on vasta alkamassa”, Louekari sanoo.

Euroopan komissio antaa huhtikuussa arvionsa siitä, tarvitaanko nanomateriaaleja varten uutta lainsäädäntöä.


Lisää aiheesta:



Viite