Sensuuri auttaa pedofiileja

Tiina Kaitaniemi (VL 14.3.) paheksuu Vihreän Langan pääkirjoitusta (VL 7.3.), jossa annettiin tunnustusta sananvapautta vaativille ja nettisensuuria vastustaneille mielenosoittajille. Omasta puolestani kiitän Elina Grundströmiä tärkeän asian tuomisesta esiin.

Kaitaniemen mielestä ”taistelussa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa vastaan myös sensuuri on sallittua”. Hän aloittaa väitteensä perustelemisen toteamalla, ettei ole asiaa sen perusteellisemmin pohtinut.

Tämä juuri onkin ongelma. Pitäisi malttaa pohtia, vaikka kyse on vastenmielisistä asioista.

Internetin sensurointi ei estä lapsipornon levittämistä, saati lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Päinvastoin: poliisin estolista auttaa pedofiilejä löytämään lapsipornoa, koska listan sisältö on helppo selvittää ja estot kiertää.

Laittomia www-sivustoja ei pidä peitellä hatarin kieltokyltein, vaan ne pitää poistaa kokonaan, ottaa rikolliset kiinni ja auttaa uhreja. Tässä tarvitaan perinteistä poliisityötä, tietotekniikan taitoa, kielitaitoa ja kansainvälistä yhteistyötä.

Sensuuri vain haittaa oikeaa rikollisuuden torjuntatyötä. Se luo valheellisen illuusion, että ongelma olisi hoidettu. Samalla lapsipornokauppiaat jatkavat toimintaansa häiritsemättä.

Kaitaniemeä näyttää huolettavan enemmän se, että joku herkkä sielu sattuisi kuvia näkemään ja niistä traumatisoitumaan, kuin lapsipornontuottajien oikeiden uhrien kärsimykset.

Lapsipornoon ei voi netissä noin vain vahingossa törmätä, vaikka sensuurin puolustajilla onkin niin tapana ihmisiä pelotella. Kaitaniemi toistaa myös usein esitetyn mutta perusteettoman väitteen, jonka mukaan lapsipornon satunnainenkin näkeminen voisi tehdä ihmisestä pedofiilin. Kysyin Pelastakaa lapset ry:stä lähdeviitteitä tälle ”tiedolle”, jonka heidän edustajansa eräässä tv-haastattelussa esitti. En saanut vastausta.

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi, koska vapaa mielipiteiden vaihto ja tiedonsaanti suojaavat vallanpitäjien väärinkäytöksiltä. Siksi sananvapautta ei saa rajoittaa kuin hyvin painavin perustein. Muut perusoikeudet ovat painavia perusteita, ja niinpä lapsipornon tuottaminen ja levitys onkin lailla kielletty, kuten kunnianloukkauskin. Sensuuri vain pahentaa lapsiporno-ongelmaa ja samalla loukkaa sananvapautta.

Se, että nyt on Suomessakin sensuroitu suomalainen, hallitusta ja poliisia asiallisesti kritisoiva sivusto – jolla ei ole lapsi- eikä muutakaan pornoa – ei johdu järjestelmän teknisistä heikkouksista vaan mielivaltaisesta laintulkinnasta. Matti Nikin tapaus osoittaa selvästi, miksi sensuurille ei pidä antaa pikkusormeakaan, jos halutaan pitää kiinni demokratiasta.

Sananvapauden rajoittajat käyttävät lapsipornolla pelottelua retorisena aseena, jolla he yrittävät saada sympatioita lasten turvallisuudesta huolestuneilta kansalaisilta. He onnistuvat tässä pelottavan hyvin.