Lopullinen ratkaisu 2020

Ilmasto muuttuu, öljy loppuu ja Venäjä kiristää kaasuhanojaan. Mistä ihmeestä Suomi saa tulevaisuudessa sähköä, lämpöä ja polttoaineita?

Yhteiskuntajärjestelmämme sellaisena kuin sen tunnemme perustuu halpaan ja helppoon energiaan. Öljyn ja kivihiilen polttoon pohjautuva energiatalous on tuonut meille vuosisatojen kuluessa paljon hyvää, mutta se on nyt johtamassa umpikujaan. Siis mitä seuraavaksi? Mistä saadaan lamppuun valkeaa ja mikä koneita tulevaisuudessa pyörittää?

Pyysimme kolmea asiantuntijaa laatimaan omat valistuneet arvionsa siitä, miten Suomen energiantarve voidaan tyydyttää vuonna 2020. Fortumin teknologiapäällikkö Petra Lundström, Teknillisen korkeakoulun energiatalouden professori Pekka Pirilä sekä energia- ja ilmastokysymyksiin erikoistunut kansanedustaja Oras Tynkkynen olivat samaa mieltä siitä, että yhtä lopullista ratkaisua energiaongelmiin ei vielä vuonna 2020 ole tarjolla.

Useita lupaavia tekniikoita on jo kehitteillä ja osin käytössäkin. Esimerkiksi aurinko- ja tuulienergialta, puhtaalta hiilivoimalta, vetypolttokennoilta ja fuusiovoimalta odotetaan paljon.

Asiantuntijoidemme mukaan kestää kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin nämä tekniikat voivat korvata nykyisen energiajärjestelmämme. Tarvitaan paljon tukia, tutkimusta, kehitystyötä ja koelaitoksia, ennen kuin ne ovat riittävän tehokkaita ja taloudellisia.

Sen vuoksi lopullinen ratkaisu energiaongelmiin ei ole näköpiirissä vielä vuonna 2020.

Vuonna 2020 energiataloudessa eletään siirtymäaikaa. Sillaksi nykyisten ongelmien ja puhtaamman tulevaisuuden välille on tarjolla maakaasua ja ydinvoimaa. Maakaasun ongelma on tuontimme täydellinen riippuvuus Venäjästä.

Jotkut toivovat ydinvoimasta siirtymäkauden ratkaisua, jolla pelata aikaa uusien teknologioiden kehittymiselle. Toisaalta lisäydinvoima syö uusien energiatekniikoiden kannattavuutta eikä kannusta energian säästöön.

Jos markkinoille on tulossa mielin määrin halpaa ydinvoimalla tuotettua energiaa, kuka haluaa panostaa tulevaisuuden teknologiaan?

Asiantuntijoidemme mallit erosivatkin toisistaan eniten juuri ydinvoiman kohdalla. Pirilän ja Lundströmin malleissa oli kuusi ydinreaktoria, Tynkkyselle riittää neljä.

Jotta korvaavia tekniikoita olisi valmiina parin kolmen vuosikymmenen päästä, jolloin niitä viimeistään tarvitaan, kehitystyön pitäisi olla jo täydessä vauhdissa.

Ilmastonmuutoksen kannalta peliaikaa on vielä jäljellä. Riittää, jos päästöjä pystytään pudottamaan hieman pidemmän ajan päästä, jos niitä sitten pudotetaan reilusti enemmän.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n laskelmien mukaan globaalit kasvihuonepäästöt on puolitettava vuoteen 2050 mennessä, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää kahteen asteeseen. Jos sitovia osatavoitteita ei sovita nyt, lopullinen ratkaisu pakenee koko ajan kauemmas.

Nykymalli

• Suomen energiankulutus ja päästöt olivat vuonna 2005 poikkeuksellisen alhaiset. Tämä johtui paperiteollisuuden työsulusta, poikkeuksellisen suuresta sähkön nettotuonnista sekä lämpimistä säistä. Koska vuosi 2005 oli pitkään juoksuun nähden poikkeusvuosi, käytämme tässä nykytilaa kuvaamaan Tilastokeskuksen vuoden 2004 energiatilastoja.

• Vuonna 2004 energiankulutus oli 1 487 petajoulea ja hiilidioksidipäästöt 69 miljoonaa tonnia. Energiankulutus oli noin 30 prosenttia ja päästöt noin 20 prosenttia suuremmat kuin Kioton sopimuksen vertailuvuonna 1990. Ydinreaktoreita oli neljä.

Energialähteet:

• Sähkön nettotuonti 1 %
• Muut 2 %
• Vesi ja tuuli 4 %
• Puupolttoaineet 20 %
• Ydinenergia 16 %
• Maakaasu 11 %
• Turve 6 %
• Hiili 15 %
• Öljy 25 %