Turve on ilmastomielessä pahin polttoaine

Vihreän Langan turvekirjoituksessa 3.11. jäi mainitsematta, että turve on ilmastomielessä pahin mahdollinen polttoainevaihtoehto. Toisin kuin kirjoituksessa väitetään, hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC ei ole muuttanut näkemystään turpeen ilmastovaikutuksista, vaan turpeen päästökerroin säilyi uusissa vuoden 2006 raportointiohjeissa entisellään ja selvästi esimerkiksi kivihiiltä korkeampana.

Uusissa ohjeissa nimenomaan sanotaan, että turve on päästöiltään täysin fossiilisten polttoaineiden kaltainen ja että turpeen polton päästöt luetaan sellaisinaan valtioiden päästötaakkaan (www.ipcc-nggip.iges.or.jp). Turvetta siis kohdellaan fossiilisen kaltaisena polttoaineena ja esimerkiksi turvebriketit luetaan ohjeissa ruskohiileksi.

Uutisessa myös esiteltiin soiden vierustojen asfaltoimiseen perustuvaa turpeen kuivatusmenetelmää, joka vähentää jonkin verran turpeen muita kuin polton päästöjä. Mainitsematta jäi, että menetelmällä on hyvin vähäinen merkitys koko päästötaseen kannalta. Polton päästöt, joihin menetelmä ei vaikuta, muodostavat siitä noin 90 prosenttia. Asfalttikenttiä ei ole tarkoitus käyttää laajasti. Lisäksi hallituksen esittämä turpeen varastointituki lisää näitä päästöjä.

Jutussa haastatellun Johanna Kirkisen tutkimukset osoittavat jälleen kerran, että suomalainen energiaturve tuottaa kivihiiltä selvästi enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Miksi tätä ei mainittu? Jos asia olisi mahtunut mukaan, olisi samalla tullut selväksi että ajatus tuottaa turpeesta öljyä on ilmastovaikutuksiltaan täysin vastuuton.

Synteettistä öljyä syntyy enintään noin 45 prosenttia raaka-aineen energiasisällöstä eli polttoaineen valmistukseen menee enemmän energiaa kuin tuotteessa on. Turvetta parempaa kivihiiltä dieseliin käytettäessä autoilun kasvihuonekaasupäästöjen on laskettu olevan kilometriä kohden yli kaksinkertaiset tavalliseen dieseliin verrattuna (http://ies.jrc.cec.eu.int/wtw.html). Turvediesel lisäisi tätäkin enemmän liikenteen hiilidioksidipäästöjä ja jo pieni määrä siitä biodieselin joukossa pilaa ympäristötaseen ja vie bio-nimikkeen.

Vielä on korjattava esitetty Vapon laskelma siitä, että viidennes nykyisestä energiaturpeesta vastaisi 15 prosenttia liikennepolttoaineesta. Energiaturpeen määrä on Suomessa ollut 20–25 terawattituntia vuodessa. Viidennes tästä on mainitulla hyötysuhteella vain nelisen prosenttia liikennepolttoaineiden energiasisällöstä, mutta aiheuttaa lähes kahden miljoonan hiilidioksiditonnin kasvihuonekaasupäästöt. Lisäys liikenteen aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin olisi valtava.

Jo nykyiset turpeen kaivu- ja polttomäärät ovat täysin kestämättömiä sekä luonnolle että ilmakehälle. Suomen olisi korkea aika monien muiden valtioiden tavoin osoittaa keinot, joilla kasvihuonekaasupäästöjä lähivuosikymmeninä vähennetään. Tähän on hyvät mahdollisuudet muun muassa juuri metsä- ja muuta bioenergiaa käyttämällä. Yksi avain Suomen päästöjen hillitsemiseen on turpeen korvaaminen bioenergialla.