Energiapolitiikan tulevaisuudenhaasteita

1. Tuontiriippuvuus

Jo 70 prosenttia suomalaisten käyttämästä energiasta tuodaan muualta. Tilanne on sama muuallakin Euroopassa. Puolet EU-maiden käyttämästä energiasta on tuontitavaraa. Komissio arvioi tammikuun alussa, että EU:n tuontiriippuvuus kasvaa 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Ongelma on, että energiavarat ovat keskittyneet kouralliseen maita. Moni näistä on poliittisesti epävakaa. Maailman suurimmat öljyvarannot löytyvät Saudi-Arabiasta, Iranista ja Irakista. Kaasua on eniten Venäjällä, Iranissa ja Saudi-Arabiassa. Suomi on erityisen riippuvainen Venäjän kaasusta. Itänaapurin tapa käyttää kaasua ulkopolitiikan välineenä herättää kasvavaa huolta energian saannin varmuudesta. Uraanin tuontia ei pidetä samanlaisen riskinä. Suurimmat uraanintuottajat ovat Kanada, Australia ja Kazakstan.

Suomi saa kotimaisen energiansa uusiutuvista lähteistä sekä turpeesta.

2. Ilmastonmuutos

Maailman ilmasto on lämmennyt tähän mennessä noin 0,4–0,8 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Muun muassa Euroopan unionin ja Greenpeacen tavoite on pysäyttää lämpeneminen kahteen asteeseen. Tämä edellyttää, että kasvihuonekaasupäästöt kääntyvät globaalilla tasolla laskuun vuosikymmenen kuluessa. Vuonna 2020 teollisuusmaiden päästöjen pitäisi olla 30 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990.

Suomi on sitoutunut Kioton sopimuksella pitämään vuosittaiset kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolla eli noin 70 miljoonassa tonnissa vuosina 2008–2012. Vuonna 2004 Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat reilut 80 miljoonaa tonnia eli 14 prosenttia yli tavoitetason. Vuonna 2005 päästöt pienenivät, mutta tämä johtui lähinnä historiallisen suuresta sähkön nettotuonnista.

Parhaillaan neuvotellaan Kioton pöytäkirjan jatkosta eli päästövähennyksistä vuoden 2012 jälkeen. Komission energialinjauksen mukaan EU:n pitäisi vähentää kasvihuonepäästöjään 35 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU:n vuonna 2005 aloittama päästökauppa nostaa sähkön markkinahintaa ja parantaa uusiutuvan energian kilpailukykyä.

3. Halpa öljy loppuu

Raakaöljyn hinta kävi viime kesänä kaikkien aikojen ennätyshinnassa, 78 dollarissa barrelilta. Vaikka hinta on sittemmin hieman laskenut, on helpon ja halvan öljyn aika lopullisesti ohi. Arviot öljyn, hiilen ja maakaasun riittävyydestä vaihtelevat rajusti. Etenkin öljyä koskevat arviot ovat usein epäluotettavia, sillä ne ovat poliittisesti ja taloudellisesti latautuneita. Joidenkin mukaan öljyä riittää yli sadaksi vuodeksi, toisten mukaan tuotantohuippu on jo ohitettu.

Kun öljy loppuu -kirjan kirjoittaneen Paul Robertsin mukaan optimistitkin myöntävät, että Opecin öljykartellin ulkopuolella olevan helpon öljyn tuotannon lakipiste saavutetaan todennäköisesti kymmenessä vuodessa. Opecin tuotantohuipun Roberts arvioi vuoteen 2025. Jäljellä oleva öljy kulutetaan aiempaa nopeammin loppuun, se on vaikeammissa paikoissa ja sen pumppaaminen on kallista. Lopun alettua pudotus on jyrkkä.

Öljyä ja kivihiiltä puhtaammasta kaasusta tulee pian hallitseva energialähde. Arvioiden mukaan maakaasua riittää nykyisellä kulutuksella 60–70 vuodeksi. Mutta entä kun energian maailmanlaajuinen kysyntä muutamassa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuu?