Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Barrikadilta pankkiin. Itsekin aikanaan mielenosoituksiin osallistunut Sari Söderström Feyzioglu arvelee, että myös monet vuosituhannen vaihteessa Maailmanpankkia vastaan marssineet ovat nyt hänen kollegoitaan.
Kuinka paljon tänä vuonna on pelissä?
22.5.2015 14.28
Maailmanpankin Social, Urban, Rural and Resilience Global Practice -osaston johtaja Sari Söderström Feyzioglu on seurannut aitiopaikalta tärkeitä maailmanlaajuisia prosesseja, jotka huipentuvat tämän vuoden aikana. Kesän ja syksyn aikana on tarkoitus päättää, mikä on kestävä tapa lopettaa äärimmäinen köyhyys ja pysäyttää ilmastonmuutos.
Kirjoitit kylttiin, että vaadit loppua välinpitämättömyydelle ja köyhyydelle. Onko se optimismia vai realismia?
”Jos en uskoisi tähän, olisin jo lopettanut. Ensimmäinen askel on aina tärkein: siihen asti voi aina sanoa, että eiväthän muutkaan tee mitään.”
Kesällä päätetään kehitysrahoituksesta, syksyllä kestävän kehityksen tavoitteista ja joulun alla pöydällä on kansainvälinen ilmastosopimus. Kuinka kiireinen loppukiri on edessä?
”Tässä prosessissa ei olla koskaan loppukirissä, tai sitten olemme koko ajan loppukirissä. Tämän vuoden aikana meillä on ollut suuret hallinnolliset ja rakenteelliset uudistukset pankin sisällä ja samalla on pitänyt tehdä normaalit asiat sekä ajaa näitä tämän vuoden asioita. Lisäksi on ollut paljon katastrofeja. Ei tässä voi levätä eikä Pariisi ole mikään maali. Se on vain yksi välietappi, josta pitää jatkaa eteenpäin vielä lujempaa.”
Kuinka paljon Addis Abeban, New Yorkin ja Pariisin kokouksissa on pelissä?
”Ei me voida Maailmanpankissa vain odottaa mitään ilmastosopimuksia, koska – ja tämä on henkilökohtainen mielipiteeni – se, mitä tehdään, on kuitenkin vähän liian myöhään. Pelkään, että vaikka Pariisista saataisiin paras mahdollinen tulos, sekään ei ole tarpeeksi. Maailmanpankille tämä on kehitysongelma, joka näkyy päivittäin meidän työssämme, jota meidän on tehtävä ilman ilmastosopimusta tai sen kanssa.
Jos halutaan välttää tulevaisuus, joka tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, sopimus ja rahat on saatava viimeistään Pariisista. Muuten lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään hyvin erilaisessa maailmassa. Itselläni on neljä lasta, joista nuorin on 17 vuotta. Hän puhuu melkein joka ilta siitä, mitä pitää tehdä.”
Kuinka tärkeänä pidät Pariisin sopimuksen kannalta sitä, että jo heinäkuussa Addis Abebassa päästään sopuun kehitysrahoituksesta?
”Poliittiset päätökset tarvitaan rahoitukseen. Tosin – tämän sanominen ei ole poliittisesti korrektia – mutta onhan meillä ollut ennenkin päätöksiä, joissa on luvattu rahoja, mutta niitä rahoja ei ole tullut. Kyse ei ole siitä, mitä päätetään vaan siitä mitä oikeasti tehdään. Tulokset ovat tärkeitä, koska ne luovat sen ilmapiirin, jossa niin suomalaisten kuin kiinalaisten on helppo palata kotiin ja sanoa, että tässä ovat sopimukset, joista meidän pitää tehdä osamme.”
Yksityistä rahoitusta pidetään tärkeänä sekä ilmastorahoituksen että kehitysyhteistyön tulevaisuuden kannalta. Miten sitä voidaan houkutella lisää?
”Meidän pitää katsoa rahoitusta uudella tavalla. Miten saadaan mukaan lisää osapuolia kuten eläkerahastot, joilla on vaikka kuinka paljon rahaa? Ne sijoittava hyvin konservatiivisesti, vaikka ne voisivat edistää esimerkiksi kestävää ilmastorahoitusta.”
Olet työskennellyt Maailmanpankissa jo yli 20 vuoden ajan. Miten Maailmanpankki on muuttunut tuona aikana?
”Meidän pitää ajatella nopeammin, meidän pitää reagoida nopeammin, meidän pitää uskaltaa muuttua nopeammin. Pankki on myös oppinut kuuntelemaan. Ratkaisu voi olla perusteltu, jos sillä on laaja kansalaisten tuki, vaikkei se olisi teknisesti täydellinen.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
