Matkalla

Terveisiä Rio de Janeirosta, Brasiliasta! Istun hostellin aulassa bloggaamassa, koska en uskaltanut ottaa matkalle mukaan juuri mitään arvokasta, kuten työpuhelinta tai kannettavaa tietokonetta. Matkaan Riosta hiljalleen kohti pääkaupunki São Pauloa, jossa alkaa vappuna maailman vihreiden kokous.

Matkalle lähteminen on melko vaivatonta sellaiselle, joka ei omista paljon vaatteita. Pakkasin rinkkaani kahdet farkut, muutaman kulahtaneen mekon, tennarit, sandaalit ja jotain rantariepuja. Painavinta repussani taitavat olla matkalukemiset. Pakkaan viikon kestävälle matkalle helposti vartissa.

Ostan suurimman osan vaatteistani matkoilta, koska ajatus shoppailusta Suomessa työpäivän tai -viikon jälkeen on yksinkertaisesti uuvuttava. Nyt matkaostoksetkin jäänevät vähemmälle, ellen onnistu löytämään ekologiset kriteerit täyttäviä vaatteita.

Kuulin matkatoveriltani Annelta, että Rion slummeista, faveloista, löytyy esimerkiksi naisten pyörittämä osuuskunta, josta saisi kierrätysmateriaaleista valmistettuja tekstiileitä. Peruspelkurina olen pysytellyt faveloiden ulkopuolella, sillä niiden tienoilla on viime kuukausina riehunut dengue-kuume.

Ennen Brasiliaan lähtöäni eduskunnan kyselytunnilla keskusteltiin Kiinan tulevista olympialaisista ja pääministerin mahdollisesta osallistumisesta niihin. Itsekin olen ollut pettynyt, kun Vanhanen naulasi kantansa kiinni jo nyt.

Eduskunnan keskusteluille tarjosi toisenlaista perspektiiviä hostellin aulassa juuri selailemani amerikkalainen Vogue. Siinä päätoimittaja Anna Wintour hehkuttaa, miten tulevat Kiinan olympialaiset tarjoavat mahdollisuuden juhlia terveellistä sporttisuutta ja atleettisuutta myös muodissa. Ihmisoikeuksia hän ei maininnut.

Eduskunnassa monet totesivat, että urheilu ja politiikka pitää pitää erillään. Itse olen sitä mieltä, että ei niitä voi. Koko olympia-aate on syntynyt poliittisesta tavoitteesta edistää rauhaa ja ymmärrystä kansojen kesken.

Myöskään muotia ja politiikkaa ei voi pitää erillään. Se on oikeastaan koko blogin lähtökohta.