Politiikka hävisi puolueista
Puolueet ovat kriisissä, koska ne eivät pysty tarjoamaan uskottavia poliittisia vaihtoehtoja nykyiselle, uusliberalismin ohjaamalle päätöksenteolle.
Kansan valta kadoksissa. Puolueiden kriisi -pamfletin kirjoittajien mielestä demokratialla ei mene Suomessa hyvin.
Kuva: Mikael AhlforsNäin väittää Liken ja Into-kustannuksen maanantaina julkaisema pamflettikirja Puolueiden kriisi.
Äänestysvilkkaus ja puolueiden jäsenmäärät laskevat. Puolueiden uskottavuus on niin alhaalla, että mielipidetiedusteluissa vain neljä prosenttia suomalaisista voisi edes kuvitella liityvänsä puolueeseen.
Vanhasen hallitukset ovat pyrkineet parantamaan tilannetta kansalaistoiminnan politiikkaohjelmalla ja muilla kansalaiskasvatuksen keinoilla.
Pamfletin sanoma on, että vikoja pitää etsiä puolueista. Se vaatii puolueiden palauttamista niiden jäsenten kontrolliin.
Kirjoittajien mukaan sylttytehdas on puolueiden uuslibaralisoituminen. Kun kaikki uskovat markkinoihin, politiikka on muuttunut vaihtoehdottomaksi hallinnoinniksi, jossa puolueiden jäsenet eivät voi vaikuttaa poliittisiin linjauksiin. Tämä pätee sekä vasemmistoon että porvaripuolueisiin.
Kokoomuksen ongelma on se, ettei markkinoiden vapauttamista ja kansallista itsekkyyttä voi yhdistää. Keskustan taas on hankala puolustaa sekä suomalaista ”suunnitelmamaataloutta” että globaaleja markkinoita.
Vihreiden sloagan on ollut, ettei puolue ole oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä. Tätä näkemystä kritisoidaan kahden kirjoittajan voimin.
Voima-kustantamon johtajan Tuomas Rantasen (vihr) mielestä vihreiden pitäisi nähdä itsensä nykyistä selkeämmin perinteistä työväenliikettä uudistavana voimana.
”Vihreiden on vasemmisto–oikeisto-allergiansa vuoksi vaikea viedä kritiikkiään rakenteisiin asti. Vihreät päästävät sekä kovan markkinatalouden rakenteet että vasemmiston pysähtyneet linnakkeet liian helpolla”, Rantanen kirjoittaa.
Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto puolestaan toteaa, että vihreiden ja vasemmiston pitää tulevaisuudessa kaapata vaihtoehdottomuuden retoriikka itselleen.
”Politiikasta on tullut hallinnointia. Asiantuntijakoneiston pönkittämä politiikka perustuu siihen, että asiantuntijat ja poliitikot ovat oikeassa, kun taas päätöksiä kritisoivat kansalaiset ovat aina väärässä”, Alanko-Kahiluoto kirjoittaa.
Vihreiden ja vasemmiston pitäisi Alanko-Kahiluodon mielestä esimerkiksi lopettaa lässytys ilmastonmuutoksesta ja sanoa reilusti, että meitä uhkaa ilmastokatastrofi. Kansanedustajan mukaan vihreällä politiikalla on tulevaisuutta vain, jos se pyrkii tosissaan puhuttelemaan ihmismassoja.
”Maailman pelastaminen ympäristötuholta edellyttää valtaa ja hegemoniaa, mitä myös viherpipertäjien on opittava haluamaan. Ei riitä, että puhuttelemme tiedostavia, hyvin koulutettuja ihmisiä. Meidän on puhuteltava kaikkia. Paikka hallituksessa ei riitä maailman pelastamiseen”, Alanko-Kahiluoto linjaa.
Mitä on tehtävä?
”Tuhat uuden politiikan aktivistia liittyy vähiten vastenmielisenä pitämäänsä puolueeseen ja alkaa kehittää puolueidensa demokratiaa.”
”Vasemmiston olisi vaadittava vastikkeetonta perustuloa tai metropolituloa, joka tarkoittaa oikeutta elää nykyaikaisessa suurkaupungissa palkkatyöstä riippumatta.”
”Puolueiden osuus tässä on yhteiskunnallisen lukutaidon edistäminen. Valtavassa tietotulvassa tarvitaan puolueiden tarjoamaa karttaa, jotta ihmiset tietäisivät ollaanko menossa sinne minne halutaan.”
”Globaalidemokraattinen poliittinen puolue olisi vastaus nykyisten kansallisten puolueiden lyhytjänteisyydelle, korruptoituneisuudelle ja niiden edustamalle uusliberalismille.”
Lähde: Puolueiden kriisi. Puolueet ja uusliberalismi: mitä on tehtävä? Like 2008.
- Ilmainen kasvisruokaluento 1.3. Helsingissä (9.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Entäs naiset? (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Huono vertaus. (6.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Haavisto sopii pastoreillekin (2.2.2012)
- Kertakäyttö vai peruskorjaus? (2.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- Ei hyvältä näytä (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Politiikan laimeus
Mielistely pois! Jyrkempiä linjauksia ja vähemmän kompromisseja. Kansa pitää kunnon väittelyistä. Ei tyhjiä valtionfinanssiasioista pälättäviä suurpuolueiden puheenjohtajia. Idealismi takaisin politikkaan herättämällä kenttää henkiin hitaasti mutta varmasti.
Walgrenin idea on aika hyvä, mutta miten?
Puolueet eivät tarvitse jäseniä
Eivät puolueet tarvitse jäseniä. Puolueet tarvitsevat kansanedustajia.
Puolueiden rahoitus eli puoluetuki on sidottu kansanedustajien määrään. Jäsenmaksut ovat marginaalinen rahoituserä puolueiden taloudessa.
Aikanaa kun puoluetuki tuli, se vapautti puoluekoneistot taloudellisesta riippuvuudesta jäsenistöön. Aikaisemmin puolueella täytyi olla maksavia jäseniä, jotta sen olisi taloudellisesti mahdollista toimia. Silloin johdon täytyi myös kuunnella jäsenistön mielipidettä asioista ja ottaa se huomioon, muutoin jäsenistö otti ja erosi, jolloin puolueelta loppuivat rahat ja politrukeilta palkantulo.
Silloin puolue toimi siten, kuin sen alkuperäinen tarkoituskin oli: samanmielisten ihmisten yhteenliittymä, joka ajoi heidän yhteisesti tärkeiksi katsomiaan asioita.
Puoluetuki käänsi koko systeemi päälaelleen. Puoluekoneistot ja puolueen johto hallitsivat niitä rahoja, jotka puolue valtiolta sai. Silloin puolueista tuli markkinointiorganisaatioita, joiden tehtävänä oli markkinoida puolueen johdon ja politrukkien kehittämiä "ideologioita" jäsenistölle ja kansalle, jotta se äänestäisi puolueen ehdokkaita eduskuntaan.
Ja tuloksena on puheiden tasolla lähes homogeeninen puoluekenttä. Kaikki puolueet ajattelevat vain sitä, miten saadaan mahdollisimman moni kansalainen äänestämään juuri meitä. Silloin haetaan sellaisia "vaaliteemoja" jotka mahdollisimman moni suomalainen hyväksyy ja mahdollisimman harva vastustaa.
Valtaa siis käyttää tässäkin asiassa se, jolla on rahat hallussaan. Eli puolueiden johto ja heidän palkkaamansa puoluekoneisto.
Ei ihme, että tavalliset ihmiset kokevat mahdottomaksi ja turhauttavaksi yrittää vaikuttaa puolueiden kautta. Asiat on yleensä "valmisteltu" niin hyvin johdon toimesta, että jäsenelle jää vain valta hyväksyä ne. Niinpä puolueissa toimivat aktiivisesti vain ne, jotka luovat poliittista uraa (=ammattipoliitikko) ja joiden haaveissa aikanaan odottaa ministerinpaikka.
Kirjoita uusi kommentti