Unelma, jonka täytyy toteutua

Kuu taivaalla on kuin leikattu kynsi. Autossa soi irlantilaisen Enyan haltijamaailman musiikki. Rintalastan alla kuplii liikutus, ylpeys, jännitys ja jokin, jolle ei ole sanoja. Pitkästä aikaa ei tarvitse puhua mitään.

Olemme matkalla kotiin joelta, jota kävimme katsomassa elokuvan kuvauspaikaksi. Sitä ennen vietimme päivän savikylässä harjoitellen elokuvan kohtauksia.

Tutustuin sambialaiseen elokuvaohjaajaan Cathrine Kaseketiin seitsemän vuotta sitten, kun tein televisiojuttuja afrikkalaisista kaupunkilaisista. Kainalosauvan kanssa kulkeva nainen teki heti vaikutuksen.

Sambiassa vammaisia ihmisiä näkee harvoin. Perheet häpeävät vammaisia lapsia, eikä kukaan tunnu tietävän, miten asiaan pitäisi suhtautua.

Ennakkoluulot ja käytännön vaikeudet eivät estäneet Kaseketia toteuttamasta unelmaansa. Hän opiskeli Etelä-Afrikassa Sambian ensimmäiseksi naispuoliseksi elokuvaohjaajaksi ja palasi kotiin intohimonaan kehittää maan elokuvateollisuutta.

Ensi viikolla alamme kuvata Lusakassa Kaseketin ensimmäistä pitkää elokuvaa. Elokuva on ensimmäinen kansainvälinen tuotanto Sambiassa: mukana on suomalainen tuotantoyhtiö ja vapaaehtoistöissä unkarilainen kuvaaja, suomalainen äänisuunnittelija ja valaisija, sekä apulaisohjaajana minä.

Elokuvan tekemisen lisäksi tavoite on jättää tietoja ja taitoja sambialaisille, joiden intohimolle ja lahjakkuudelle ei muuten löydy tukea. Minun tavoitteeni on auttaa Kaseketia tekemään elokuva, josta hän on haaveillut kauan. Samalla toivon, että elokuvasta tulisi jotain, mistä sambialaiset voisivat olla ylpeitä.

Afrikkalainen elokuvateollisuus on suureksi osaksi kahden hyvin erilaisen pilarin varassa. Ranskankielisessä Afrikassa tehdään taiteellisesti kiinnostavia elokuvia ja järjestetään korkeatasoisia festivaaleja Ranskan tuella. Englanninkielisessä Nigeriassa on itsenäisten tekijöiden aloittama, Nollywoodiksi kutsuttu elokuvateollisuus, jonka saippuasarjamaiset elokuvat leviävät piraattikopioina kaupunkien kaduilta kaukaisimpiin kyliin.

Lähes kaikki nauravat Nollywood-elokuvien huonolle tasolle. Silti niitä katsotaan paljon. Ihmiset haluavat nähdä jotakin tuttua. Viime vuosina nigerialaiset elokuvantekijät ovat vastanneet kieltävästi Hollywoodin tuottajille, jotka ovat yrittäneet ostaa valtavaksi paisuneen teollisuuden.

YK:n inhimillisen kehityksen indeksin häntäpäässä roikkuvassa Sambiassa taiteellista lahjakkuutta on vaikea toteuttaa. Kirjailijat kamppailevat kielen kanssa: maan yhteinen kieli on kolonialismin ajalta jäänyt englanti, jota kukaan ei puhu ensimmäisenä kielenään. Paikallisilla kielillä kirjoittavalle ei löydy lukijoita eikä kaunokirjallisuutta kustanneta missään.

Elokuvantekijöitä rajoittaa taitojen puute. Teknisesti vaativan taiteenlajin oppii vain tekemällä. Tekemiseen tarvitaan kallista kalustoa – ja sen käyttämiseen taitoja.

Kuvaukset alkavat maanantaina, ja minua hirvittää. Moni asia valokalustosta sähkön saamiseen on auki, ja vietän unettomia öitä ajatellen kuvausten kaaosta. Samalla, kun katson Cathrine Kaseketia näyttelijöiden edessä, tunnen mieletöntä ylpeyttä. Hänen unelmansa täytyy toteutua.