Kuningas kerjää sääliä

Viime viikolla Nepalista tuli tasavalta ja vallasta riisutulle kuninkaalle annettiin 15 päivää aikaa poistua palatsista. Palatsi aiotaan muuttaa kansallismuseoksi.

Juuri entiseksi kuninkaaksi muuttunut Gyanendra on ollut epäsuosittu, toisin kuin edeltäjänsä kuningas Birendra, joka kuoli palatsissa tapahtuneessa ammuskelussa hiukan epäselvissä oloissa kesäkuussa 2001.

Vielä vähemmän rakastettu on ollut kruununprinssi Paras, joka on käyttänyt prinssin asemaansa esimerkiksi ajelemalla humalassa ihmisiä kuoliaaksi autollaan, vailla rangaistuksia.

Kuninkaan ja kruununprinssin epäsuosiota pidetään yhtenä niistä syistä, miksi kuninkaasta haluttiin kokonaan eroon, eikä hänestä tehty vain seremoniallista hallitsijaa, kuten vaikka Ruotsissa.

Nyt vallasta riisuttu kuningas näyttää juuri niin hankalalta marisijalta kuin satukirjojen kuninkaalliset pahimmillaan, jos asiat eivät suju heidän toiveidensa mukaan.

Entinen kuningas on ilmoittanut tehneensä suuren uhrauksen ”Nepalin kansan ja pysyvän rauhan vuoksi”, koska suostui hyväksymään perustuslakia säätävän kokouksen päätöksen Nepalin julistamisesta sekulaariksi tasavallaksi.

Mitä ihmettä hän olisi voinut muutenkaan tehdä – heittäytyä kenties maahan makaamaan ja huutamaan?

Lisäksi Gyanendra on ilmoittanut, että palatsista poistumiseen annettu aika on aivan liian lyhyt, häädetyille vuokralaisillekin annetaan pidempi aika lähteä häätöilmoituksen saatuaan.

Häädetyt vuokralaiset eivät tosin yleensä tiedä vuotta etukäteen, että heidän on pian aika etsiä uusi asunto.

Lisäksi entinen kuningas aikoo pian järjestää lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoo mielipiteensä Nepalin tasavallaksi muuttamisesta. Lehdistö ei luonnollisesti saa kysyä tässä tilaisuudessa mitään kysymyksiä.

Siitähän seuraisi se, että entinen kuningas saattaisi joutua perustelemaan mielipiteitään, mikä ei itsevaltiaiden toimenkuvaan kuulu.