Asialliset vaatteet lopussa
Jos olisin ollut viisas, olisin täydentänyt vaatekaappiani kunnolla ennen tämän blogin aloittamista. Vaatevarastoni alkaa olla niin surkea, että asiapukeutuminen töissä tuottaa ongelmia.
Vuosi ilman muotia. Johanna Sumuvuori yrittää elää vuoden ilman pikamuotia. Hän kirjoittaa ponnisteluistaan joka tiistai.
Kuva: Natalia BaerArkiaamut ovat alkaneet muistuttaa Huvikummun meininkiä. Pompin ja säntäilen kaapilta ja vaatearkulta toiselle kuin Peppi Pitkätossu – löytäen kaikkea muuta kuin jotain asiallista päälle pantavaa.
Jonain päivänä päädyn istuntosaliin apina olkapäälläni.
Vaatepulani ei sinänsä johdu siitä, että vaatteita on vähän. Duunipukeutumiseen kelpuuttamani vetimet ovat vain liian kuluneita ja huonosti yhteensopivia.
Tässä onkin ongelma, joka minun pitäisi seuraavaksi ratkaista: löytää vaatteita, jotka kestävät kulutusta ja joihin on helppo yhdistellä muita vaatteita.
Vaatekaapin laajuus aiheuttaa ihmisille yleensä paljon suurempia ongelmia kuin sen pienuus. Tästä minut vakuutti taas uutisankkuri Eva Polttilan Iltasanomien Plussa-lehdelle antama haastattelu. Evalta kysyttiin, mikä on hänen vaatekaappinsa häpeäpilkku.
"Koko vaatekaappi! Siellä on ihan liikaa tavaraa, jota voisi heittää pois. Suuriin ikäluokkiin kuuluvana on minullekin jäänyt tapa säästää tavaroita sillä perusteella, että niitä saattaisi joskus tarvita", hän vastasi.
Meidän pienempien ikäluokkien tapa puolestaan on ostaa liikaa huonolaatuista halpatuotantoa, joka päätyy liian nopeasti kierrätyslaatikoihin. Taidamme olla varsinaista UFF-sukupolvea.
Uskon edelleen, että vähemmän on enemmän myös vaatekaapissa, jos vain löytää ne oikeat vaatteet. Tarvitaan vain aikaa ja vaivaa.
Muuten päätyy helposti häpeilemään vaatekaappiaan, kuten Eva Polttila. Tai sitten vain olemaan alistuneen tyytymätön, kuten Ella-niminen nainen Doris Lessingin Kultaisessa muistikirjassa
"Hänellä oli paljon vaatteita kaapissaan, mutta hän ei erityisemmin pitänyt niistä mistään. Ja samoin oli hänen kasvojensa ja hiustensa laita. Hänen tukkansa ei ollut hyvin, se ei koskaan ollut. Ja kuitenkin hänellä oli kaikki edellytykset olla oikein viehättävä".
Tällä viikolla ryhdyn etsimään niitä oikeita vaatteita. Olen kyllästynyt aamuiseen säntäilyyn ja vaatekaappiini kohdistuvaan alistuneeseen tyytymättömyyteen.
- Tappamisen kieltävästä laista (10.2.2012)
- Ilmainen kasvisruokaluento 1.3. Helsingissä (9.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Sopivat rajat pedoille (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Vaalivalvojaiset-Valvaka (4.2.2012)
- Lähimmäisenrakkaus ehkä? (3.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Logan fosforipäästöt (31.1.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- komia lista (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Aikaa ja vaivaa
Sepä se, itselläni ei ainakaan ole aikaa koluta kirpputoreja ja designputiikkeja. Tässä bisnesidea eettiselle personal shopperille!
Hämmentävää
Minun täytyy sanoa, että tämä blogilöytö oli hämmentävä.
Jos olisin kepuli, saattaisin sanoa olevani sanaton, mutta koska en ajatellut ryhtyä nyt valehtelijaksi, minun on pidättäydyttävä tuosta tehokeinosta.
Marakattia odotellessa :)
Minulla on ollut sellainen periaate (joka tietenkin voi vielä joskus rikkoutua), että jakkupukua en hanki ja sillä siisti. No, yksi jakku löytyy (vai bleiseri, mikä niiden ero nyt olikaan...), mutta sekin kukallinen ja päällä vain äärimmäisessä hädässä. Huomaan myös automaattisesti riisuvani sen heti tilaisuuden koittaessa, ts. en viihdy siinä lainkaan.
Onneksi tässä suhteessa naisella on helpompaa, voi olla ihan asiallinen ilman kuristavaa krakaa. Ja niin, sun suosima musta tuo aina pätsemmän vivahteen pukeutumiseen automaattisesti sekä helpottaa varmasti yhdistelemisyrityksiäsi.
Tavarataivas-konsepti on hieno idis: sieltä voi kätsästi hankkia esim. asiapirkko-vaatteita, joita ei ehkä tulisi itselleen ostaneeksi, mutta joita kuitenkin ihan mielellään kantaa yllään kun kerran ilmaiseksi on ne saanut.
re: aikaa ja vaivaa
Olen itsekin miettinyt, että nuoret ja fiksut ja kiireiset naiset tarvitsisivat aatteisiinsa sopivia (kirppareita, pieniä merkkejä ja yleensäkin laatua suosivia) personal shoppereita. Olen myös miettinyt, että voisin ryhtyä sellaiseksi! :)
Kirjoita uusi kommentti