Ihana valtio
Aina välillä Suomessa joku on sanonut, kuinka valtio on kontrollin väline ja siksi sitä tulisi yleensä vastustaa. Olen arvostanut valtiota jo aikaisemminkin, mutta täällä Nepalissa näytän löytävän jatkuvasti lisää syitä valtiorakkaudelle.
Patikkaretki demokratiaan. Eekku Aromaa seuraa blogissaan kahden kuukauden ajan demokratian rakennustalkoita Nepalissa.
Erityisesti, jos puhutaan oikeusvaltiosta tai hyvinvointivaltiosta.
Suosittelen valtiota vain valvontakoneistona pitäville tutustumista hiukan tarkemmin sellaisiin alueisiin, joilta valtio puuttuu tai joilla se on hyvin heikko – esimerkiksi Nepaliin.
Siis maihin, joissa valtio ehkä eniten onkin valvontakoneisto ja sellaisenakin hiukan satunnainen.
Nepalin valtio ylläpitää varsin suurta armeijaa ja poliisivoimia. Sen lisäksi se subventoi polttoaineita sekä rahoittaa ja sääntelee osaa koulutuksesta. Muita tehtäviä valtiolla – tai kunnillakaan – ei juurikaan ole.
Osa lapsista, erityisesti tytöistä, ei käy koulua, koska koulumaksut ja matkat kotoa kouluun ovat monille perheille aivan liian kalliita. Lisäksi lapsia tarvitaan työvoimaksi. Jos lapset kouluun laitetaankin, niin he eivät välttämättä voi jatkaa loppuun asti.
Teiden kunnosta joku saattaa pitää huolta, tai sitten ei. Rautateitä ei ole. Kuoppaisilla teillä lyhyetkin matkat kestävät uskomattoman kauan. Pienen Nepalin yli lentää tunnissa, bussilla sama matka kestää tunteja ja tunteja.
Istuessani kaverin moottoripyörän kyytiin hän nauraa minulle, kun ikävöin kypärää, liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja sitä, että tapana olisi ajaa vain yhdellä kaistalla kerrallaan. Täällä sukkuloidaan jatkuvasti kaistalta toiselle autojen, moottoripyörien ja erilaisten eläinten välistä. Sillä tavalla oma matka saattaa nopeutua vaikka useita minuutteja.
Niin, minulle on toistuvasti muistutettu: ”Olet nyt Nepalissa, rentoudu. Polttaisit vähän pilveä, niin et olisi noin kireä.”
Ystävällisistä kehotuksista huolimatta uskon, että minua rentouttaisivat paljon enemmän tukevat kaiteet rotkon reunalla ja sosiaaliturva, jonka avulla katulapset pääsisivät kouluun.
Suurin osa nepalilaisista kommunistipuolueista sanoo tavoittelevansa nimenomaan hyvinvointivaltiota. Kommunistinen kapitalismi kuuluu olevan sen saavuttamiseen hyvä keino.
Jään odottamaan sosiaaliturvaa kannabiksen sijaan.
- Joopa joo (12.3.2010)
- Maahanmuuttajien ruotsinopiskelusta (12.3.2010)
- Itsestäänselvyyksiä (12.3.2010)
- kuinka menne Espanjalla ? (12.3.2010)
- gargikselle kysymys (12.3.2010)
- Matkailu saattaa kärsiä? (12.3.2010)
- suomenruotsalaisuudesta (12.3.2010)
- kumijalasta (12.3.2010)
- Kuka sitä haluaa? (12.3.2010)
- Tämä talvi on epätavallinen (11.3.2010)
- pakkoruotsi ja maamme kaksikielisyys (11.3.2010)
- Naistenpäivän viettäminen on (11.3.2010)
- Miksi vain ruotsiksi? (11.3.2010)
- Naapureita riittää Tommy (11.3.2010)
- Vaimoni luopui Vihreistä (11.3.2010)
- Muttaku... (11.3.2010)
- Tämä talvi on ihan tavallinen (11.3.2010)
- Onneksi olkoon Kari Mäkinen! (11.3.2010)
- kielitaidosta (11.3.2010)
- Pakkoruotsi (12.3.2010)(35 kommenttia)
- Vihreät & pakkoruotsi (12.3.2010)(50 kommenttia)
- Vihreiden lähdettävä hallituksesta! (11.3.2010)(14 kommenttia)
- Miten kasvissyöjäksi käytännössä? (10.3.2010)(62 kommenttia)
- jätevesiasetus (9.3.2010)(5 kommenttia)
- Saastumisongelman ratkaisu (8.3.2010)(1 kommentti)
- Pitääkö kerrostalo-asunnossa olla oma sauna? (7.3.2010)(12 kommenttia)
- Hiilijalanjäljen laskemisen vaikeudesta (7.3.2010)(5 kommenttia)
- MAKEA VESI (5.3.2010)(9 kommenttia)
- Ay-politiikka (4.3.2010)(1 kommentti)
- (11 kommenttia)
- Vihreiden tila (3.3.2010)(7 kommenttia)
- Kuka saa sanoa itseään vihreäksi? (2.3.2010)(26 kommenttia)


















Hieno kolumni! Olen
Hieno kolumni!
Olen huomannut tutkimusista ja uutisista, että noissa maissa usein hyvinvointivaltiokehitys voi olla nopeaakin, kun se kerran pääsee alkuun. Toivottavasti Nepalissakin.
Kirjoita uusi kommentti