Vähemmistöjen oikeus kehitykseen

YK:n ihmisoikeusneuvosto huomautti äsken Suomea asiasta ja toisestakin. Neuvosto painotti muun muassa syrjinnän vastaisia toimia ja tuuppi Suomea edistämään vähemmistöjen, erityisesti etnisten ja seksuaalivähemmistöjen, oikeuksia.

Erityisesti neuvosto huomautti siitä, ettei Suomi vieläkään – toisin kuin vaikkapa Norja – ole ratifioinut alkuperäiskansojen asemaa koskevaa yleissopimusta.

Samaan aikaan Kanadan pääministeri Stephen Harper pyysi anteeksi vuosikymmeniä jatkunutta alkuperäiskansoihin kuuluneiden lasten pakottamista sisäoppilaitoksiin, joissa heidät yritettiin sulauttaa valtaväestöön.

Vuosikymmenten kuluessa kymmeniä tuhansia intiaanilapsia on pakotettu kristittyjen kirkkojen sisäoppilaitoksiin, joissa heitä kasvatettiin irti omista kielistään ja kulttuureistaan. Viimeisin laitos toimi vuoteen 1996 asti.

Suomalaisten toimet saamelaisten suhteen ovat monessa mielessä olleet saman suuntaisia. Keinot ovat vaihdelleet vuosisatojen kuluessa, mutta päämäärä on sama: Suomi suomalaisille, mitä se sitten tarkoittaakin.

Minä ainakaan en tiedä, mitä suomalaisuus on.

Jokaisessa valtiossa on etniset, kulttuuriset, kielelliset, seksuaaliset ja ties mitkä vähemmistönsä, ovat ne sitten uusia tai periytyvät vuosisatojen takaa. Kaikki valtioiden rajat ovat keinotekoisia, mutta siitä huolimatta kaikkialla osa ihmisistä on nationalistisen ideologian läpäisemiä ja suhtautuu vihamielisesti vähemmistöihin.

Suomessa tämä väki raapustaa äänestyskopissa useimmiten Suomen Keskustan, kristillisdemokraattien tai Perussuomalaisten ehdokkaan numeron lappuunsa.

Monikulttuurisuus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen kysymys. Alkuperäiskansoja ja tuoreempia vähemmistöjä ei pidä romantisoida. Kaikissa yhteisöissä on omat kiistansa ja kamppailunsa.

Uskonnon ja kulttuurin turvin puolustetaan usein valtarakenteita, joista hyötyvät kunkin yhteisön nykyiset vallanpitäjät, jotka – yllätys yllätys – ovat keski-ikäisiä äijiä. He kavahtavat yli kaiken niin sanottuja länsimäisiä vaikutteita. Kuten tasa-arvoa, sananvapautta ja uskonnonvapautta, etenkin vapautta uskonnosta.

Monessa maailman kolkassa ihmisen oikeus päättää omasta elämästään nujerretaan yhä ja edelleen yhteisöllisyyden, kulttuuristen perinteiden, uskonnon ja milloin minkin nimissä. Surullista kyllä, osa länsimaiden fiksuimmistoa on kääntynyt yhteisöllisyyshuumassaan ymmärtämään konservatiivisia vallanpitäjiä eri puolilla maailmaa.

Yleistyksiä ei voi tehdä. Jokaista konfliktia on tarkasteltava yksityiskohtaisesti.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän saamelaiset ansaitsevat kaiken tuen pyrkimyksissään puolustaa uhattuja kieliään ja oman olemisensa tapaa. Romanit ovat toinen vähemmistö, jota on julmasti syrjitty vuosisatojen ajan ympäri Eurooppaa.

Mutta kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden puolustamisen mukana pitää aina kuljettaa oikeutta kehitykseen ja muutokseen.