Stalin vai Gandhi?

Kaikkien Nepalin kommunistipuolueiden seinillä on sarja oppi-isiä; Marx, Engels, Lenin, Stalin ja Mao.

Yleensä seinällä on samat viisi naamaa, oli puolue sitten oikeasti kommunistinen ja aseellisesta vallankumouksesta haaveileva pikkupuolue tai eurooppalaisittainkin arvoliberaali, homojen, vammaisten ja muiden vähemmistöjen asioita ajava puolue.

Ymmärrän tietenkin Marxin ja Engelsin kommunistien seinillä, Lenininkin – mutta Stalin? Miksi Stalin on suuri sankari, kun eurooppalaisesta perspektiivistä tyyppi tuntuisi vertautuvan ennemmin Hitleriin kuin mihinkään positiiviseen?

Matkoilla kaukana Katmandusta on ollut aikaa jutella rauhassa puolueiden aktiivien kanssa ja yrittää ymmärtää, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys.

Vasemmistolaisuudessa demareihin verrattavissa olevan kolmanneksi suurimman puolueen, UML:n, toimija vastaa epäröimättä kysymykseen ”Stalin vai Gandhi?”

Stalin, tietenkin.

Gandhi oli yksi monista, isosta liikkeestä sattumalta sankariksi nostettu. Ei Gandhin rooli niin ihmeellinen ollut.

Stalin sen sijaan toteutti kommunismia käytännössä vaikeassa tilanteessa, auttoi vähemmistöjä Venäjällä ja paransi koko kansan oloja. Sama vastaus kuuluu muidenkin kommunistipuolueiden aktiivien suista.

En tiedä, onko tässä kyse isosta huijauksesta ja missä tuo huijaus tapahtui. Kenelle opetetaan virheellistä tietoa ja kuinka asiat oikeastaan olivatkaan?

Yhdessä tulemme siihen tulokseen, että historianopetus on puolueellista kaikkialla. Salaa ajattelen silti, että kyllä meille opetetun täytyy olla vähän enemmän totta.

Ei kai Stalin ainakaan vähemmistöjä auttanut. Ellei sitten ajatella, että homoja tai uskovaisia voi auttaa vain eutanasia.