Mikä turvallisuustyhjiö?

Työtoverini pysäköi uuden vaaleanpunaisen polkupyöränsä toimiston eteen. Hänen ollessaan lähdössä polkemaan takaisin kotiin pyörää ei enää löydy mistään.

Olisivatko vartijat voineet nostaa sen turvaan sisälle? Olisiko siivooja voinut siirtää sen pois? Monta päivää hän etsii pyörää, mutta sitä ei löydy mistään.

Pari viikkoa myöhemmin hänen ystävänsä kulkee poliisiaseman ohi ja näkee portin takaa pilkottavan vaaleanpunaisen polkupyörän. Työtoveri menee kysymään pyöräänsä poliisiasemalta ja poliisit kertovat tyytyväisinä vieneensä sen turvaan, ettei kukaan varastaisi sitä toimiston ulkopuolelta.

Sääli, etteivät poliisit tulleet kertoneeksi pyörän omistajalle, että pyörä on viety poliisiaseman sisäpihalle turvaan.

Työtoverin näkökulmasta pyörä oli vain varastettu, eikä hän oikein tiennyt miksi se, että poliisit varastivat hänen pyöränsä, on yhtään parempi kuin se, että varas olisi vienyt pyörän. Varas olisi kenties sentään käyttänyt sitä.

Kävimme äskettäin Intian rajalla ja tarkoituksena oli vain ihmetellä rajaa Nepalin puolelta kurkistelemalla, Intia kun vaatii suomalaisilta viisumin.

Nepalilaisille ja intialaisille raja on avoin, matkustusasiakirjoja ei vaadita eikä rajaa ylittäviä muutenkaan pääsääntöisesti tarkasteta. Monet rajan tuntumassa asuvat nepalilaiset käyvätkin ruokakaupassa Intian puolella, koska siellä on halvempaa.

Samalla kuitenkin on niin, että myös aseiden kuljettaminen tuon rajan yli on helppoa ja rikosluvut rajakaupungeissa ovat korkeita.

Lähestyessämme rajaa seurueemme alkoi soitella kavereilleen. Rajalla selviää, että Nepalin puolelta on ok, että menemme käymään Intiassa. Pian sama viesti tulee Intian rajaviranomaisten kanssa jutelleelta kaverilta.

Kävimme Intiassa laittomasti. Jälkeenpäin kuulimme, että jäädessään kiinni siitä saisi puoli vuotta ehdotonta vankeutta. Puoli vuotta intialaisessa vankilassa.

Toisaalta, luultavasti siitä olisi selvinnyt melko pienillä lahjuksilla. Jos rajavartija elää alle kahdella dollarilla päivässä, hän on luultavasti olisi ollut valmis parantamaan elintasoaan hiukan ja päästämään meidät palaamaan Nepaliin.

Ei korruptio voi loppua ennen kuin virkamiesten palkoilla on varaa normaaliin hyvään elämään ja lahjusten vastaanotto ei siten ole välttämätöntä.