Hääyö

Omamme vietettiin tänä kesänä VR:n hoiveissa, pienessä mutta erittäin toimivassa kaksikerrosvaunun hytissä matkalla Helsinki-Kemijärvi-osuudella. Romanttista ja ekologisesti korrektia, maiseman lipuessa ohi.

Me varmaankin vietämme kotona. Tämä on väliaikainen ja aika luksus kämppä ja tarkoitus on mennä vihkimisen jälkeen johonkin keskustan ravintolaan, haluamme ehdottomasti kävellä kotiin yöllä :) Ja syynä kotiyöhön on kyllä myös puuttuva raha.

Sen kunniaksi, että tämän blogin pitäjä on ilmeisesti eilen viettänyt häitään(onneksi olkoon!), otan nyt vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan lyhyesti pari viikkoa sitten vietetyistä häistämme, joissa ekologisuuden tavoittelu ei ollut aivan yhtä järjestelmällistä kuin Langan blogistilla.

Yhteenvetona hääjärjestelyistä voisi sanoa, että jos haluaa sekä ekologiset että jollain tavalla perinteiset/”hienot” häät (lue: ei esim. nyyttärit, joka on kyllä kiva idea), joihin kutsutaan sata ihmistä, kannattaa suunnittelu todella aloittaa ajoissa ja olla järjestelmällinen. Lisäksi kannattaa varautua siihen että aivan ilman rahaa ei selviä.

Meiltä tämä ei ihan onnistunut, vaan luonteillemme ominaisesti morsian järjesteli asioita energisesti mutta viime tingassa ja sulhanen osallistui hieman flegmaattisesti. Rahaakaan ei ollut tuhlattavaksi.

Sanoisin silti että onnistuimme – emme läheskään täydellisesti, mutta aika hyvin.

RUOKA & JUOMA – Lihaa ei häissämme tarjottu lainkaan, sen sijaan kyllä hieman juustoa ja mereneläviä(alkuruokien siika & muikut kotimaisia, juusto ja äyriäiset ulkomaisia). Vihannekset ja marjat ja muut raaka-aineet olivat suurilta osin kotimaisia ja osin luomua. Juomana oli alkoholitonta Louhisaaren juomaa (viinimarjan lehdet äidin puutarhasta), semi-ekologista valkoviiniä ja luomua kuohuviiniä. Tee ja kahvi olivat reiluja.

KORISTEET JA KATTAUKSET – Kattaustavarat, servetit yms. vuokrasimme tai lainasimme. Kangasliinat ja servetit tulivat kalliimmiksi kuin paperiset, mutta vaikuttivat kyllä myös juhlallisuuteen positiivisesti. Juhlatila koristeltiin metsästä ja äidin puutarhasta kerätyillä kukilla, pihlajanmarjoilla sekä saniaisilla, mutta hääkimppuun ja pariin isompaan koristekimppuun jotka kukkakauppias teki käytettiin tosiaan (kuten kerroin aiemmin) pihlajan lisäksi hirssiä ja vähän gerberoita, jotka varmasti ovat kauempaa kuin Helsingistä kotoisin.

Kynttilät yms. olivat ihan tuikitavallisia – jos olisimme esim. ostaneet tuikkuja jossa ei ole alumiinikuoria, olisimme joutuneet hankkimaan jostain myös lasiset tuikkuastiat, koska lainattuihin ne eivät olisi lasisuojissa mahtuneet. Kynttilöiden lisäksi tunnelman luojina oli valosarjoja, joissa oli ledit. Mitään ylimääräisiä askartelua vaativia koristeita tai hääkarkkeja emme tehneet, plaseerauskortit olivat ihan vaan paksua paperia/pahvia.

Ylijäänyt ruoka säästettiin, pullot vietiin lasikeräykseen mutta muut roskat menivät kai iloisesti sekajätteeseen – juhlapaikalla ei ollut muita vaihtoehtoja, ja stressaantuneen kaason pakottaminen biojäteastian etsimiseen aamuyöstä olisi voinut olla liikaa. Tosin roskaa ei kaiketi kovin paljon tullut kun ruokakin oli valmistettu muualla.

SORMUKSET – Sormusten ja korujen kohdalla säästimme luontoa reilusti ostamalla vanhoja koruja. Pikku-Roban Dessein -liikkeestä löytyi vanha 50-luvun sormus ja korvakorut morsiammelle, Rubensista Korkeavuorenkadulta sulhaselle sormus.

VAATTEET – Morsiuspuku teetettiin erikseen häitä varten, mutta sitä voi käyttää myös muissa tilaisuuksissa. Ekologisuudesta en osaa sanoa, mutta ainakin suomalaista työllisyyttä tuli tuettua. Sulhanen vuokrasi smokkinsa sekä kaikki siihen kuuluvat vermeet.

LIIKENNE – Koska emme tarvinneet häätohinoihin kirkkoa, säästyi ainakin energiaa, joka muuten olisi kulunut siirtymiseen kirkosta juhlapaikalle. Melko lähelle hääpaikkaa olisi päässyt myös bussilla, mutta aika monet taisivat tulla paikalle taksilla – toisaalta kotiin pääsi kävellen. Itse ajelimme bensasyöpöllä amerikanraudalla! En tiedä, voisiko sen muuten autottomalle pariskunnalle ehkä antaa anteeksi...

Itseasiassa häitä järjestäessä tuli joitakin kertoja mieleen, että on toki hyvä yrittää järjestää häät ekologisesti, mutta paljon tärkeämpää on se miten normaalia arkea eletään. Henkilökohtaisten hiilipäästöjeni osalta on varmasti olennaisempaa se, ajelenko joka päivä töihin autolla vai metrolla kuin se, järjestänkö kerran elämässäni vaikka kuinka ökyisät häät joissa pidetään sähkövaloja päällä koko yö ja syödään porsaanleikettä.

Jos olisimme aloittaneet järjestelyt aiemmin tai ennättäneet paneutua niihin paremmin, olisimme voineet keksiä parempiakin ratkaisuja. Esimerkiksi järjestämällä häät aiemmin kesällä olisi ollut mahdollista saada suomalaisia kesäkukkia suoraan luonnosta. Ja jos olisimme miettineet jätteenkäsittelyä vähän aiemmin, olisi kierrätykseenkin varmasti löytynyt joku vaihtoehto. Ja jos meillä olisi ollut rahaa enemmän, olisi kaikki ruoka ollut luomua.

Summa summarum – isoimmassa asiassa eli ruuassa saisimme ehkä suht hyvät pisteet, muissa asioissa suoriuduimme ehkä hieman huonommin, mutta varmasti kuitenkin säästimme ihan “normaaleihin” häihin verrattuina pikkiriikkisen ympäristöämme.

Ps.
Yksi erittäin merkittävä asia eli häämatka melkein unohtui! Häiden jälkeisenä aamuna ajoimme ihan proosallisesti junalla mökille. Junapysäkiltä on mökille matkaa vielä viitisen kilometriä, jonka iloisesti kävelimme – tosin matkantekoa hidastivat skumppa ja muut herkut repuissa. Mökillä eleltiin elokologisesti ilman sähköjä, saunoen ja suppilovahveroita keräten. Mutta jottei totuus unohtuisi: toivoimme lahjaksi tavaran sijaan osallistumista matkakassaamme. Nyt pitää siis enää päättää mihin lähdemme “oikealle” häämatkalle: lennämmekö jonnekin kauas lentopetroolia polttaen vai kävelemmekö takaisin mökille. Päätöstä ei ole vielä tehty.

Kiitos tästä hääkertomuksesta! Hauska kuulla myös toinen versio vihertävistä häistä!

Omasta mielestänikin tietysti näitä yksittäisiä juhlapäiviä tärkeämpää on "normaali arki" ja sen vihreät ratkaisut.

Vihreillä tai ekohäillä voi kuitenkin toimia hyvänä esimerkkinä muille: jos luomu- ja kasvisruoka häissä on hyvää, vaatteet kauniita ja sormukset tyylikkäitä, voi joku muukin inspiroitua vihertämään omaa elämäntapaansa arkenakin, kun se ei näyttänyt vaativan erityistä askeettisuutta ja kurjuutta juhlissakaan :)
Myös juhlapaikan suhteen häät voivat olla keino vaikuttaa (tämä tuli mieleen tuosta kierrätysesimerkistä). Jos juhlijat antavat palautetta toimimattomista tai riittämättömistä jätejärjestelyistä, paikan omistaja voi niitä jossain vaiheessa innostua parantamaankin.

Ekohäiden voi nähdä tuovat myös jotakin lisää "normaaleihin" hääjärjestelyihin:
-autottomat ystävät voivat ilahtua, kun juhlapaikalle pääseekin julkisilla tai kimppakyydit on mietitty etukäteen
-kasvissyöjäkaverit juhlivat kun kerrankin voi syödä kaikkea juhlapöydän kasvisherkuista