Selkäsauna väärin äänestäville

”Ihan kuin Obama.” Sambialainen tuttava katsoo sanomalehden etusivun kuvaa ja nauraa.

Koko sivun täyttää kuva massiivisesta ihmisjoukosta, joka on kerääntynyt isoimman oppositiopuolueen presidenttiehdokkaan kampanjatapahtumaan.

Tuttavalla on rinnassa merkki, joka kehottaa äänestämään oppositiota.

”Huolettaako, että vaaleista tulee väkivaltaiset?”, kysyn.

Tuttava naurahtaa.

”Asioiden on pakko muuttua.”

”Vaikka väkivallan kautta?”

”Asioiden on pakko muuttua.”

Kirjoitin alkuvuodesta Kenian silmittömään väkivaltaa syösseistä vaaleista, ja analyyttisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta, jota Sambiassa käytiin tilanteen seurauksena. Nyt, kun Sambian presidentinvaaleihin on viikko aikaa, uutiset ovat muuttuneet piinaaviksi.

”Teidät pahoinpidellään, jos äänestätte väärin”, ilmoitti pääpuolueen kampanjapäällikkö itäisen provinssin ihmisille.

Poliittinen vakaus on ollut itsenäistymisestä lähtien Sambian ylpeydenaiheita. Kenian ja Zimbabwen tapahtumia seurattiin aikaisemmin  tänä vuonna kauhulla, ja kaduilla pohdittiin voisiko Sambassa tapahtua jotain samanlaista.

Yleinen mielipide oli, että sambialaiset ovat liian rauhaa rakastavia, tai joidenkin mielestä liian nössöjä, ryhtyäkseen laajamittaiseen mellakointiin.

Nyt, kun maan itsenäistymisestä on kulunut 44 vuotta, vaaleihin liittyvät uutiset hermostuttavat. Äänestyslappujen printtaaminen ja kuljettaminen äänestyspaikoille on ollut niin sekavaa, että pohdinta vaalituloksen väärentämisestä on noussut laajaksi keskusteluksi.

Samalla pääpuoluetta syytetään hallituksen ajoneuvojen käyttämisestä vaalikampanjointiin, ja hallituksen tiedotusvälineitä seuratessa voisi kuvitella, etteivät oppositiopuolueet kampanjoi näissä vaaleissa lainkaan.

Samalla Lusakan slummeista ja eri puolilta maata kuuluu jo nyt uutisia pääpuolueen ja opposition kannattajien välisistä konflikteista, väkivallasta ja omaisuuden tuhoamisesta.

Osa koulutetuista nuorista on sitä mieltä että äänestäminen on turhaa, koska tulos väärennetään kuitenkin. Suuri osa kaupunkien köyhistä kannattaa suurinta oppositiopuoluetta intohimoisesti, mutta ei pääse äänestämään, koska heillä ei ole varaa matkustaa kotipaikkakunnalle rekisteröitymään äänestäjiksi.

Surullisinta on, että juuri missään ei kuule analyysejä siitä, minkälaista politiikkaa ehdokkaat ajaisivat, jos tulisivat valituiksi.

Kadut ovat täynnä intohimoa, jännitettä, uhkailua ja väkivallan uhkaa, mutta asiat suurten tunteiden takana ovat pitkälti hämärän peitossa.