Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Tarinoita luonnosta

24.11.2008

Jarkko Tontti

Käyttäjän Jarkko Tontti kuva

Kirjoittaja on kirjailija, joka fanittaa Sopranosia ja Me mangusteja. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Kun ihminen haluaa antaa vaikutelman fiksuimmistoon kuulumisesta, hän kertoo katsovansa televisiota hyvin vähän. Silloinkin vain ajankohtaisohjelmia ja luontodokumentteja.

Sana dokumentti loihtii vaikutelman asiallisuudesta. Dokumentti ei ole fiktiota, joutavaa tarinointia, vaan dokumentissa näytetään, kuinka asiat oikeasti ovat. Luonto-ohjelmaa katsottaessa ruudusta pitäisi näkyä luonto sellaisena kuin se oikeasti on.

Näinköhän?

Luontodokumentit ovat huolella käsikirjoitettuja teoksia.  Niiden tähdiksi pääsevät vain tietynlaiset eliölajit, useimmiten näyttävät isot eläimet kuten sinivalaat, pandat ja leijonat.

Tuoksualvejuuren elämää on vaikea dramatisoida vetäväksi tarinaksi, vaikka se onkin uhanalainen laji. Spektaakkelihakuisessa huomiotaloudessa dokumentin aiheeksi pääsee ainoastaan sellainen luontokuvaus, joka pysäyttää katsojan kanavalle.

Katsojan on pystyttävä jollakin tasolla samaistumaan dokumentin toimijoihin. Nilviäiset ja sammaleet saavat kovin vähän huomiota tähtidokumentaristien iskiessä tarinaa.

Aristoteleen parin vuosituhannen ikäiset pohdinnat tarinallisuudesta kertovat kaiken oleellisen myös luontodokumenteista, vaikka nämä väittävät esittävänsä vain kovan luonnontieteen uusimpia löydöksiä.

Luontodokumenteilla on alku, keskikohta ja loppu. On sankareita ja konnia, on huippukohtia ja rauhallisia suvantoja, on kamppailua, on voittajia, on häviäjiä. Katsojan tunteisiin vaikuttaminen on kaiken keskiössä.

Jollakin tasolla tämä on ihan hyväksyttävää. Ihminen on eliölaji, joka jäsentää maailmaa tekemällä siitä tarinoita. Omassa pienessä olossaan piehtaroivan keskiluokan havahduttaminen ympäristökysymyksiin edes jollakin keinolla on suuri saavutus.

Mutta liian pitkälle vietynä taktiikassa on riskinsä. Joidenkin luontodokumenttien maailmassa ongelmat poistuvat, kunhan vain näyttävä megafauna – tiikerit sun muut mangustit – pelastuu.

Asenne tulee lähelle hanneleluukkaistyylistä kissojensuojeluagendaa, jossa pieni yksittäiskysymys peittää näkyvistä todelliset ekologiset ongelmat.





Viite