Tarinoita luonnosta
24.11.2008
Kun ihminen haluaa antaa vaikutelman fiksuimmistoon kuulumisesta, hän kertoo katsovansa televisiota hyvin vähän. Silloinkin vain ajankohtaisohjelmia ja luontodokumentteja.
Sana dokumentti loihtii vaikutelman asiallisuudesta. Dokumentti ei ole fiktiota, joutavaa tarinointia, vaan dokumentissa näytetään, kuinka asiat oikeasti ovat. Luonto-ohjelmaa katsottaessa ruudusta pitäisi näkyä luonto sellaisena kuin se oikeasti on.
Näinköhän?
Luontodokumentit ovat huolella käsikirjoitettuja teoksia. Niiden tähdiksi pääsevät vain tietynlaiset eliölajit, useimmiten näyttävät isot eläimet kuten sinivalaat, pandat ja leijonat.
Tuoksualvejuuren elämää on vaikea dramatisoida vetäväksi tarinaksi, vaikka se onkin uhanalainen laji. Spektaakkelihakuisessa huomiotaloudessa dokumentin aiheeksi pääsee ainoastaan sellainen luontokuvaus, joka pysäyttää katsojan kanavalle.
Katsojan on pystyttävä jollakin tasolla samaistumaan dokumentin toimijoihin. Nilviäiset ja sammaleet saavat kovin vähän huomiota tähtidokumentaristien iskiessä tarinaa.
Aristoteleen parin vuosituhannen ikäiset pohdinnat tarinallisuudesta kertovat kaiken oleellisen myös luontodokumenteista, vaikka nämä väittävät esittävänsä vain kovan luonnontieteen uusimpia löydöksiä.
Luontodokumenteilla on alku, keskikohta ja loppu. On sankareita ja konnia, on huippukohtia ja rauhallisia suvantoja, on kamppailua, on voittajia, on häviäjiä. Katsojan tunteisiin vaikuttaminen on kaiken keskiössä.
Jollakin tasolla tämä on ihan hyväksyttävää. Ihminen on eliölaji, joka jäsentää maailmaa tekemällä siitä tarinoita. Omassa pienessä olossaan piehtaroivan keskiluokan havahduttaminen ympäristökysymyksiin edes jollakin keinolla on suuri saavutus.
Mutta liian pitkälle vietynä taktiikassa on riskinsä. Joidenkin luontodokumenttien maailmassa ongelmat poistuvat, kunhan vain näyttävä megafauna – tiikerit sun muut mangustit – pelastuu.
Asenne tulee lähelle hanneleluukkaistyylistä kissojensuojeluagendaa, jossa pieni yksittäiskysymys peittää näkyvistä todelliset ekologiset ongelmat.
- Kuusen vihertämisestä (29.7.2010)
- "Pidä huolta, että saat riittävästi --" (29.7.2010)
- "Valitettavasti Anni (29.7.2010)
- Hyvin onnistuivat! (29.7.2010)
- Tuskin tästä mitään tulee (29.7.2010)
- Koskee muutakin Etelä-Eurooppaa (29.7.2010)
- Kiitoksia vastauksistasi (28.7.2010)
- Vehnämaito (27.7.2010)
- Oikean ruoan puolesta (27.7.2010)
- Hinta! (27.7.2010)
- Suomalaiset ekopankit? (26.7.2010)
- Myös Vakka-Suomen Panimo tekee luomuolutta! (26.7.2010)
- Riista (26.7.2010)
- Kunnollinen ravinto vähentää (26.7.2010)
- Puutaheinää (26.7.2010)
- Ehkä (26.7.2010)
- viime vuonna (26.7.2010)
- tiedostava laji? (25.7.2010)
- Mitäs jos tulisit itse (24.7.2010)
- Faktat on jo (24.7.2010)
- Pakkoruotsi (29.7.2010)(76 kommenttia)
- ITÄSALMI ON ITÄSALMI (29.7.2010)(20 kommenttia)
- Vinkkejä kierrätyssotaan kerrostaloissa? (28.7.2010)(10 kommenttia)
- Miten kasvissyöjäksi käytännössä? (28.7.2010)(72 kommenttia)
- Aurinkolämmitys kerrostalossa (26.7.2010)(3 kommenttia)
- jätevesiasetus (8.7.2010)(14 kommenttia)
- eläinsuojelu (26.6.2010)(10 kommenttia)
- (20 kommenttia)
- Kiinnostaako luonnonsuojelu enää ketään? (9.6.2010)(26 kommenttia)
- Kompostointi ja metaanipäästöt (7.6.2010)(7 kommenttia)
- Talvivaarasta täysi ydinlaitos ? (7.6.2010)
- Britanniassa on tänään tehty historiaa!! (31.5.2010)(4 kommenttia)
- Putkiremontti (26.5.2010)(39 kommenttia)
Vihreä Lanka Oy. Päätoimittaja Elina Grundström. Yhteystiedot: Fredrikinkatu 33 A, 3. kerros, 00120 Helsinki, puh. (09) 5860 4123, toimitus[ät]vihrealanka.fi.
Mitäs me mangustit
Me mangustit on aivan mahtava! En tosin tiedä, voiko sitä pitää luontodokumenttina. Sehän todella on mangustien kauniit ja rohkeat - täysin käsikirjoitettu, hassuleilla on nimetkin ja kaikki. Milläs kanavalla se muuten pyörii? Olen katsonut vain englanninkielistä versiota ulkomailla.
Bakteerit,polyypit ja ameebat
Aivan. Harvemmin on tullut katsottua vauhdikasta tai sydämeen vetoavaa luontodokkaria esim. bakteerien, polyypeista tai ameeboista.
Voi kyllä, luonto-ohjelma!
Ekologiset ongelmat ovat totta, samoin minulle myös eläinten ja kasvien pariin hakeutuminen. Avara luonto on kaupunkieläjälle matka lähemmäksi sitä maailmaa, jota kaipaa. Ei vain luonnon kuvauksen vuoksi, vaan myös jonkin hämmentävän sisäsyntyisen heimolaisuuden. Näin ollen katson luonto-ohjelmia luultavasti fiktion & faktan vuoksi.
Vähän väliä kerrotaan myös nilviäisistä tai muista pieneläjistä. Viime aikoina on tullut enemmän ohjelmia, joissa kuvataan jonkin luonnonsuojeluprojektin toteutumista. Niissä häiritsee, jos ihmisten rooli (ja super-tehokkaiden laitteiden) nousee korostetusti esiin.
Ohjelmien taso vaihtelee kyllä suuresti, niin kuvatun materiaalin kuin kertojan pölinän sisällön suhteen. Olen tyytyväisin pelkistettyyn, tietopohjaiseen selostukseen. Siitäkin löydän jatkuvasti kiinnostavia yhteyksiä muuhun maailmaan, periviisautta.
Meduusat rocks
Just näin mahtavan meduusadokumentin. Jäin ihan koukkuun. Tiesittekö, että meduusat ovat lisääntymässä monin paikoin räjähdysmäisesti, niistä saa pimeässä loistavaa väriainetta ja ne voivat tappaa? Meduusat on ällöä hyytelöä, joten tämä romuttaa Jarkon teorian, että vain söpöistä eläimistä tehdään dokkareita.
Eri kanavien dokkarit
Eräs lukija lähetti tärkeän pointsin, jota en ollut huomannut.
Hänen mukaansa esim. Maikkarin luonto-ohjelmissa on paljon enemmän väkivaltaa ja eläinten välisiä taisteluita kuin Ylen vastaavissa. Onko näin?
Yle vs. Maikkari: eri
Yle vs. Maikkari: eri tuottajilla on eri tyyli, viihteellisemmissä on enemmän äkshöniä. Luulisin, että amerikkalaista viihdetuotantoa saa suhteellisesti halvemmalla kuin laatudokkareita...
Tästähän jo Relanderin
Tästähän jo Relanderin Jukkakin aikoinaan argumentoi mm. kirjassaan "Ankkalinna ja lajien synty". Pointtina oli, että "sosiaaliliberaalilla" 70-luvulla luontodokkareissa oli symbioottisempi tunnelma väkivaltaisempien saalistusteemojen tultua muotiin myöhemmin...
En yhtään yllättyisi, jos tuo jälkimmäinen näkökulma olisi korostunut MTV 3:lla.
Rotat ihania?
Jarkko Tontilta ihan asiallinen, oivaltava kirjoitus. Luonto eläimineen ja eliöineen on äärettömän rikas. Leijonia ja gorilloja on mukava katsella. Hysteerisesti naurava hyeenakin menettelee. Milloin nähdään luontodokumentti nimeltä Kuka rakastaa rottia ja kärpäsiä?
Hanki faktat ensin, voit vääristellä niitä sitten myöhemmin. (Mark Twain)
Kirjoita uusi kommentti