Homeen elvyttävä vaikutus

Vaikka havainto elvytystoimien yksipuolisuudesta ja vanhakantaisuudesta on täysin paikkansapitävä, niin pakko kuitenkin muistuttaa, että homekoulut ovat myös oikea ongelma, ja niistä on ainakin paikallistasolla puhuttu jo parikymmentä vuotta. Asia on kuitenkin valtakunnan tasolla yleensä painettu villaisella kun ei ole ollut "rahaa" (lue= halua käyttää rahaa) koulujen korjaamiseen.

Hyvä että edes nyt. Tosin masentavaa, että lapsien terveys ei nytkään taida olla se syy vaan se, että tarvitaan voitelua talouden rattaisiin.

Ikävä kyllä noita 60-70-lukulaisia kouluja ei saada kuntoon vaikka niitä remontoidaankin jatkuvasti ja toistuvasti.
Suuri osa tuon ajan betonilaatikoista, tasakattoisista homekouluista on Museoviraston taholta julistettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi suojelukohteiksi.
Ne kun edustavat oman aikakautensa arkkitehtuuria arvokkaalla tavalla.
Suojelunormit ovat sen verran ankaria, että kunnollisia ja riittäviä korjauksia niissä ei ole mahdollista suorittaa.

Elvyksen mahdollinen kohdistuminen pääosin miehiä työllistäviin kohteisiin on aito tasa-arvokysymys. Toisaalta taantuma kohtelee tällä hetkellä pahiten juuri miesvaltaisia aloja (rakentaminen ja teollisuus). Mikäli kunnat alkavat leikata palveluitaan, talouden heikkeneminen kohdistuu voimallaan myös naisiin. 90-lamassa kävi juuri näin: ensin katosivat miesten työpaikat yksityiseltä sektorilta, mikä vähensi kuntien verotuloa, joka puolestaan pakotti vähentämään henkilöstöä.

Eikös se nimenomaan ole tasa-arvo-kysymys, että taantumasta pahiten kärsivät miesvaltaiset alat ovat myös pääasiassa elvityksen kohteena? Mikäli elvytys eli uudet työpaikat luotaisiin mm. vanhustenhoitoon, keskityttäisiin pelkästään naisvaltaisten alojen ylläpitoon. Mitä tasa-arvoista on siinä, että ohjattaisiin rahaa alalle, jossa työttömyyttä ei ole (hoitoalat)?

Toisekseen on fakta, että 60-70-luvuilla valmistuneet rakennukset, niin koulut kuin koditkin, ovat elinkaarensa päässä ja pakolliset remontit ovat ajankohtaisia. Tuon ajan rakennuskanta suunniteltiin kestämään vain noin 25-40 vuotta, joten monet taloista ovat jo roimasti ylittäneet suunnitellun elinikänsä. Eri asia tietysti on, päästäänkö homeesta remontoinnilla eroon, vai olisiko parempi kertakaikkiaan räjäyttää betonilaatikot ja rakentaa uutta - tuskin olisi edes paljoa kalliimpaa kuin ikuinen homekorjauskierre.

Tunnettu tosiasia on, että näillä miesvaltaisilla aloilla palkkataso on edelleen kovempi kuin naisvaltaisilla aloilla.
Tulee mieleen, että johtuuko yhteiskunnan suurempi valmius elvyttää miesvaltaisia aloja kenties siitä, että suurempipalkkaisten miesten työttömyyskorvauksiin kuluu myös enemmän rahaa. Vaikkakin ammattiliittojen taskuista. Ruokkivatko palkkaerot itseään näinkin?
Korkeasuhdanteen aikana nämä miesvaltaiset alat, kuten rakennusala lihoo voimakkaasti, eikä pelkästään eettisin keinoin. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun saimme uutisista lukea suurten rakennusliikkeiden veroväärinkäytöksistä.
Laman asettaessa jarruja alan lihomiselle, alkaa välittömästi huuto, joka vaatii elvytystä. En muista, että vastaavaa huutoa olisi tapahtunut tekstiiliteollisuutta vietäessä kaukomaihin.
Lama ei ole uusi ilmiö. Jokainen taloudesta vähänkään tietävä ymmärtää, että se tulee käytännössä väistämättä jossain vaiheessa. Suurempipalkkaisella on ollut hyviä vuosia pistää rahaa talteen, eikä jonkin aikaa kestävä työttömyys vaikuta häneen samoin kuin pienipalkkaiseen. Elvytyskohteiden valinnan tulisi olla arvokysymys, eikä huutokauppa, jossa voittavat ne, jotka kovimpaan älisevät.

En oikein ymmärrä, mitä väärää on siinä, että elvytysrahoilla korjataan homekouluja. Onko se jotenkin väärin sammutettu? Itse tervehdin ilolla sitä, että "Poliitikot ovat yhtäkkiä keksineet, että Suomessa rakennettiin 1970-luvulla niin huonosti, että maa on täynnä remonttia kaipaavia kouluja ja betonilähiöitä." Olisinpa suonut, että poliitikot olisivat keksineet tämän jo vuosia sitten, kun ensimmäiset ihmiset alkoivat sairastua homeista.

Käsittääkseni suomalaisista julkisista rakennuksista on homeessa noin 80 prosenttia. Lisätietoja kannattaa kysyä esimerkiksi Tarja Cronbergilta, joka kansanedustaja-aikoinaan teki paljon töitä homeisiin sairastuneiden kanssa yrittäen saada heille oikeutta. Nämä ihmiset ovat julkisissa rakennuksissa, naisvaltaisilla aloilla kuten päiväkodeissa ja kouluissa työskennelleitä, jotka eivät enää pysty tekemään työtään. Heidän ongelmiaan on usein vähätelty ja diagnoosiksi on annettu esimerkiksi masennus. Heillä on ollut ongelmia saada sairauspäivärahaa tai -eläkettä.

Homekoulujen korjaaminen ei siis todellakaan ole vain "miesten työllistämistä", vaan naisten työolojen parantamista ja lasten elinympäristön tekemistä terveellisemmäksi! Homekoulut eivät mielestäni ole millään muotoa siltarumpuihin verrattava "näköalaton kohde",vaan todellinen investointi tulevaisuuteen. Homeisessa koulussa työskentelevän äidin tyttärenä en voi kuin riemuita tästä elvytyskeinosta.