Togo Chanel

"Ja vielä, jos ehtisit tehdä yhdet housut?"

Olemme läntisessä Afrikassa, piskuisen Togon pääkaupungissa Loméssa. Langanlaiha, tässä ympäristössä poikkeuksellisen tyylikkäisiin housuihin pukeutunut mies silittää mustia, lahkeista leveneviä shortseja työhuoneessa pölyisen hiekkatien varressa.

Mies on togolainen muotisuunnittelija Zak. Hän on opiskellut ammatin itse maassa, jota ei varsinaisesti tunneta muodin mekkana. Taustalla on intohimo suunnitella naisille vaatteita, jotka ovat sekä mukavia että näyttävät hyviltä. Kansainvälisistä esikuvista yksi on ylitse muiden: Chanelin Karl Lagerfeld.

Zak suunnittelee ja ompelee mittatilaustyönä katumuotia ja afrikkalaista estetiikkaa yhdisteleviä vaatteita - sen oloisia, joita
myydään Punavuoren designkaupoissa kolminumeroisilla hinnoilla. Toistaiseksi vaatteita myydään paljon pienemmillä summilla yhden huoneen ompelimosta, jonka kylttiin on maalattu suunnittelijan nimi.

"Kaupungin väkiluku moninkertaistuu vuoteen 2059 mennessä. Hän on näissä töissä hahmotellut visioita, miten siihen voidaan varautua."

Pimeässä huoneessa hohtavat fosforiset, futuristiset kerrostalot. Beninin suurimman kaupungin Cotonoun nykytaiteen museossa on näyttely, johon maan nykytaiteilijat ovat suunnitelleet puolen vuosisadan jälkeistä maailmaa hahmottelevia teoksia. Työt ovat
yhteiskunnallisesti ja taiteellisesti oivaltavia, sellaisia joita parhaimmillaan näkee nykytaiteen museoissa Euroopassa tai
Yhdysvalloissa.

Illalla vierailemme Beninin kansainvälisesti kuuluisimman nykytaiteilijan Tchifin galleriassa. Avarassa tilassa on baari ja ulkoilmaelokuvateatteri, seinälle rakennetussa taideteoksessa Bar Au Bama kyltin alla mustia Coca Cola tölkkejä, joissa on presidentti Barack Obaman kasvot. Ulkopuolella on toinen maailma: valoton hiekkatie ja portin vieressä nukkuvat lapset.

"Teen päivällä puunaamioita turisteille hankkiakseni elantoni, yöllä omaa taidettani."

Sambialaisen Rockston studion pihalla on kivestä veistettyjä patsaita. Kuvanveistäjä David kertoo taiteilijaelämän
realiteeteista köyhyyden kanssa kamppailevassa maassa, jossa taiteilija saa elannon tekemällä teoksia, joita ulkomaalaiset haluavat ostaa.

Davidin mukaan turistit haluavat afrikkalaiselta taiteelta stereotypioita: perinteisen näköisiä puuveistoksia, jotka näyttävät identtisiltä lähes jokaisen afrikkalaisen kaupungin toreilla.

Zakin vaatteiden tai Cotonoun näyttelyn kaltaisten helmien löytyminen hätkäyttää. Afrikkaromantiikkaa toistavien vaatteiden ja esineiden katveissa syntyy uutta muotia ja taidetta, joka herättelee samalla tavalla kuin hyvä taide missä tahansa päin maailmaa.

Sellaista, joka on kiinnostavaa taiteena, ei kliseisenä kuvana siitä, mitä "afrikkalaisen" taiteen tai suunnittelun pitäisi olla.