Helvetti: seuraava elämä Afrikassa
13.3.2009
Ystävälläni on ongelma. Hän on alkanut pelätä, että ihmisellä on useampi kuin yksi elämä. Ja että on mahdollista, että hän syntyy seuraavassa elämässä Burkina Fason maaseudulle.
Ongelma alkoi, kun reissasimme kaksi kuukautta läntisessä Afrikassa. Rutikuivan autiomaan keskellä kohavia kyliä katsellessa pohdimme ensin, että mitä jos olisi joutunut tänne vaihto-oppilaaksi ja sitten, että jos olisi syntynyt tänne.
Siinä ei toki ole mitään uutta. Siis ajatusleikissä, että mitä jos olisin syntynyt muualle, toisenlaisiin oloihin. Sukupolveni oppi lapsena, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Myöhemmin lauseeseen sisältyvää kansallispropagandaa on kritisoitu perusteellisesti.
Silti, matkoilla kehitysmaissa on jatkuvasti läsnä asetelma, johon en ole löytänyt mitään järkevää tapaa suhtautua: en olisi mistään hinnasta valmis vaihtamaan osia yhdenkään tapaamani ihmisen kanssa. Ja: lähes jokainen heistä haluaisi todennäköisesti vaihtaa osia minun kanssani.
Jälkimmäinen lause saattaa olla kuvittelua, länsimaisen ihmisen ylimielistä uskoa siihen, että kaikki haluavat samanlaista elämää kuin me. Uutiset Eurooppaan henkensä uhalla pyrkivistä ihmisistä kertovat silti, että siinä taitaa olla jotain perää.
Yksi varhaisista lapsuusmuistoistani on Etiopian nälänhädästä kertova televisiodokumentti. Katsoin kuvia pallomahaisista lapsista ja ajattelin, että voisin olla yksi heistä. Pidin ystävälle palopuheen, että ”on vain sattuman oikku, että emme ole syntyneet Etiopiaan.”
”On sattuman oikku, että mä lähden nyt kotiin”, sanoi ystävä.
Näin äärimmäistä köyhyyttä ensimmäisen kerran lukion jälkeen, matkalla Intiassa ja Nepalissa. Olin pitkiin hameisiin pukeutuva hippi, ja kuvittelin matkaavani henkiseen kotiini joogaamaan ja pohtimaan elämän tarkoitusta.
Juna-asemilla vaunuihin tungeksivat kädettömät kerjäläiset sekoittivat pään. Päätin myydä koko senaikaisen omaisuuteni, stereot, kirjat ja sängyn, ja muuttaa Intiaan auttamaan köyhiä.
Sen jälkeen olen yrittänyt ratkaista köyhyyden aiheuttamaa ahdistusta vaihtelevin keinoin. Välillä tukemalla järjellistä työtä tekeviä järjestöjä, välillä menemällä kalliiseen hotelliin ja sulkemalla ovet.
Näkemykseni siitä, mistä maailman epätasa-arvoisuus johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä ja missä, ovat vaihdelleet. Vastaukset, jotka nuorena tuntuivat yksinkertaisilta ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, ja nyt ihailen syvimmin ihmisiä, jotka puurtavat löytääkseen monimutkaisiin asioihin edes jotenkin toimivia ratkaisuja.
Mutta kun katsoin Burkina Fasossa bussin ikkunasta kadulla kerjäävää tyttöä, koin samaa kauhua kuin lapsena katsoessani television etiopialaislapsia. Voisin olla tuo tyttö.
Sillä, miten paljon ajatus minua ahdistaa, ei tietenkään ole sen tytön, tai etiopialaislasten, tai kenenkään kannalta väliä. Silti ystäväni uudelleensyntymiseen liittyvässä pelossa on jotain olennaista.
Millainen maailma olisi, jos tietäisimme syntyvämme uudestaan, kenen tahansa asemaan?
- Joopa joo (12.3.2010)
- Maahanmuuttajien ruotsinopiskelusta (12.3.2010)
- Itsestäänselvyyksiä (12.3.2010)
- kuinka menne Espanjalla ? (12.3.2010)
- gargikselle kysymys (12.3.2010)
- Matkailu saattaa kärsiä? (12.3.2010)
- suomenruotsalaisuudesta (12.3.2010)
- kumijalasta (12.3.2010)
- Kuka sitä haluaa? (12.3.2010)
- Tämä talvi on epätavallinen (11.3.2010)
- pakkoruotsi ja maamme kaksikielisyys (11.3.2010)
- Naistenpäivän viettäminen on (11.3.2010)
- Miksi vain ruotsiksi? (11.3.2010)
- Naapureita riittää Tommy (11.3.2010)
- Vaimoni luopui Vihreistä (11.3.2010)
- Muttaku... (11.3.2010)
- Tämä talvi on ihan tavallinen (11.3.2010)
- Onneksi olkoon Kari Mäkinen! (11.3.2010)
- kielitaidosta (11.3.2010)
- Pakkoruotsi (12.3.2010)(35 kommenttia)
- Vihreät & pakkoruotsi (12.3.2010)(50 kommenttia)
- Vihreiden lähdettävä hallituksesta! (11.3.2010)(14 kommenttia)
- Miten kasvissyöjäksi käytännössä? (10.3.2010)(62 kommenttia)
- jätevesiasetus (9.3.2010)(5 kommenttia)
- Saastumisongelman ratkaisu (8.3.2010)(1 kommentti)
- Pitääkö kerrostalo-asunnossa olla oma sauna? (7.3.2010)(12 kommenttia)
- Hiilijalanjäljen laskemisen vaikeudesta (7.3.2010)(5 kommenttia)
- MAKEA VESI (5.3.2010)(9 kommenttia)
- Ay-politiikka (4.3.2010)(1 kommentti)
- (11 kommenttia)
- Vihreiden tila (3.3.2010)(7 kommenttia)
- Kuka saa sanoa itseään vihreäksi? (2.3.2010)(26 kommenttia)
![Vihreä Lanka Oy. Päätoimittaja Elina Grundström. Yhteystiedot: Fredrikinkatu 33 A, 3. kerros, 00120 Helsinki, puh. (09) 5860 4123, toimitus[ät]vihrealanka.fi](/files/lanka/static_images/footer.png)
:)
Luin joskus Audrey Hepburnin elämästä kertovan An Elegant Spirit. Suosittelen.
Mietin tuota lukiessani samaa.
Jos jossain nähdään nälkää, sen nälän voi nähdä kaikkialla minne menetkin tai kenet tapaat. Se on vain heissä jossain eri muodoissa. Jos vaikka katsot tarpeeksi lähelle niin löydät sen kuitenkin.
Joten, jos vihdoin tehdään kuten Audrey.
Tuli vastaan minkä tahansa suhteen rikas tai köyhä, annetaan hänelle hänen yhteiseen nälkään ja hän ruokkii sillä kiitoksella silloin omastaan kaikki muutkin. Koska nälkä on rikkaan ja köyhän yhteinen, ei kukaan silti jaa omastaan, koska ei toisen nälkään asti voi nähdä.
Silloin puun kuihtuu.
Pelkkä ulkoinen vallankumous ei riitä, koska vanhat ketut aina löytävät sen pelinsä uudelleen. On mentävä sen pahimman luokse suoraan ja todettava, että joo joo, voitit. Ja annettaan sille sitten mahdollisuus näyttää sen oman osaamisensa parastaan. Mutta ennen kuin se onnistuu se nälkä sielläkin on kumottava. Sisäisen vallankumous, jokaisessa.
Silloin puu voi elää jälleen.
http://www.youtube.com/watch?v=EsLYMIsXg8c
Ei se oma leipäkään maistu todella kunnolla, ellei sitä jaa.
Elinalle
Älä vaan, hyvä ihminen, lopeta kirjoittamista.
Olet utelias, älykäs, aktiivinen aikuinen joka vieläpä pohtii asioita ensivaikutelmaa syvemmälle. Arvostan, ja luen mielelläni kirjoituksiasi.
"Hyvän ihmisen" analyyttiset pohdinnat "paikan päällä käyneenä" kiinnostavat. Samoja tilanteita tullut toki vastaan muillekin ja niihin on joutunut ottamaan kantaa itsekin. (Laittomalle) Bangladeshista Intiaan siirtyneelle pikkutytölle joka kantoi räkäistä lasta sylissään ja pyysi lanttia ostaakseen "baby banana" kävin ostamassa pienen kimpun banaaneita niiden kolikoiden sijaan. Harvoin olen nähnyt niin aurinkoista hymyä kuin sinä päivänä Jaipurissa näin.
Menikö kolikot kerjäläismafialle? Ei.
Saiko "intia" rahaa länsituristilta? Joo.
Lähtikö beibiltä nälkä? Joo, hetkeksi.
Ratkesiko laiton maahanmuutto Bangladeshista Intiaan? .... noniin.
...
Mitä beibi syö huomenna? En tiedä, eikä taida tietää kukaan muukaan.
Ostinko taivaspaikkani tai hyvän mielen? En. Lähinnä v*****i koko tilanne ja kaikki mikä siihen liittyy.
'Siinä ei toki ole mitään
'Siinä ei toki ole mitään uutta. Siis ajatusleikissä, että mitä jos olisin syntynyt muualle, toisenlaisiin oloihin. Sukupolveni oppi lapsena, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Myöhemmin lauseeseen sisältyvää kansallispropagandaa on kritisoitu perusteellisesti.'
Vielä jokin aika sitten oli lottovoitto syntyä Suomeen, ei tosin enää, kiitos sinisilmäisten idioottien, joita myös politiikoiksi kutsutaan.
Muistoja Burkina Fasosta
Tästä on jo parikymmentä vuotta, mutta olen minäkin reissannut Burkina Fason maaseudulla. Saharan laitamilla kävin muutamassa kylässä ja kaupungissa; Dorissa, Gorom Goromissa ja helvettiä melkoisesti muistuttavassa paikassa, jonne miehet, naiset ja lapset tulivat kaivamaan kultaa hakkaamalla kiviä vasaralla pölyksi. Jotkut onnistuivat tekemään siellä sikäläisittäin hyvän tilin, useimmat kaiketi eivät.
Muuten en kokenut kyliä helveteiksi tai edes niiden esikartanoiksi, vaikka köyhää olikin. Sen sijaan kuvittelin oppineeni, että kohtuullisen onnelliseen elämään ei välttämättä tarvita monimutkaisia aineksia. Että sekin voi riittää, että on perhe, ruokaa, vettä. Vaikka vettäkin oli vain vähän ja matkaradiot ja öljylamputkin olivat ylellisyyttä. Silti elämä ei ollut toivottomuuden leimaamaa. Kun istuin paikallisen peruskoulunopettajan kanssa juomassa lämmintä olutta Saharan valtavan tähtitaivaan alla, tunsin jotakin sen kaltaista kuin ihmisten kultuuritaustasta tai ihonväristä riippumaton syvä yhteisyys, ihmisyys itsessään.
Köyhyys, kun se näyttäytyy kurjuutena ja toivottomuutena, on kamala asia, jonka poistamiseksi maailmasta pitäisi tehdä kaikki voitava. Mutta halusin tuoda tähän mukaan sen näkökulman, että Burkina Fasoon tai mihinkään muuhunkaan maahan syntyminen ei ole automaattisesti onnettomuus. Köyhyydelläkin on monet kasvot, ja kenties köyhänä elämisen demonisoinnin lopettaminen tekisi meille yltäkylläisyydessä pyöriskeleville helpommaksi siirtyä elämäntavoissamme vapaaehtoisen vaatimattomuuden suuntaan ja säästää sillä tavoin tätä planeettaa tulevien burkinafasolaistenkin nautittavaksi.
80-90-lukujen taitteessa reissatessani Burkina Faso oli muistaakseni maailman neljänneksi köyhin maa. Tilanne on ilmeisesti entisestään huonontunut noista ajoista. Surullista. Maan nimi tarkoittaa jotakin sellaista kuin "hyvien ihmisten maa", ja sellaisina minä heidät muistan...
Elina, sinua tarvitaan!
Ei tiedä mistä johtuu, olen tykännyt Elinan kirjoituksista. Ehkä se on sitä paljon puhuttua henkilökemiaa, joka voi toimia myös kaukosellaisena. Tiedä näistä.
Hyvä Elina: Toivotan sinulle voimia ja jaksamista, älä missään nimessä lopeta kirjoittamista, jos suinkin mahdollista. Tietenkin jos tarvitset lomaa tai sapattivapaaata, päätös on sinun. Halusin vain sanoa, että pidän Sinusta ja kirjoitukistasi ihan oikeasti!
Älä silti ota paineita!
Maailman epätasa-arvosta
"Sukupolveni oppi lapsena, että on lottovoitto syntyä Suomeen."
Tyypillinen lottovoitto on noin 20€. :P
"Näkemykseni siitä, mistä maailman epätasa-arvoisuus johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä ja missä, ovat vaihdelleet. Vastaukset, jotka nuorena tuntuivat yksinkertaisilta ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, ja nyt ihailen syvimmin ihmisiä, jotka puurtavat löytääkseen monimutkaisiin asioihin edes jotenkin toimivia ratkaisuja."
Meillä uhkaavan ja uusnatsin oloisilla on Kiva-nimisessä mikrolainapalvelussa oma Homma^^^ -niminen lainauskerho:
http://www.kiva.org/community/viewTeamLoans/?team_id=5161
Mikrolainat ovat varsin toimiva keino vähentää köyhyyttä etenkin kehitysmaissa. Tuo Kiva on siitä tehokas että se toimii WWW:n kautta, jolloin laiskanpulskeat länsimaalaiset voivat lainata köyhille rahaa vaivattomasti. Lainan saanti on käytännössä turvattu, kun hakemus ilmestyy tuonne Kivan sivuille.
Somaliassa operoivaa kenttäyhteistyökumppania Kivalla ei näytä olevan. Saisikohan joku myytyä tämän Kivan idean joillekin asiasta kiinnostuneille aktiivisille somaleille? Käsittääkseni pankkitoiminta ei Somaliassa ihan täysin lapsenkengissä ole.
Kirjoita uusi kommentti