Ruskean sokerin lumo

Sokerin valinta ei valitettavasti ehkä pelastakaan Maapalloa.

Nimimerkki ”Sokeri-Sakari” kysyy: Onko ulkomainen ruskea ruokosokeri a) terveellisempää b) ympäristöystävällisempää kuin kotimainen valkoinen sokerijuurikassokeri? Ja miksei sokerijuurikkaasta tehdä ruskeaa sokeria?

Eno vastaa: Vanha isomuorini olisi hivauttanut kapustalla, jos hänelle oltaisiin tarjottu ruskeaa möhjää sokerina. Sirkkua sen piti olla, muori kiilasi palan suun etuosaan ja ryysti kahvin tassilta sen läpi. Sokerin terveellisyys ei vanhaa kansaa hetkauttanut: pääasia, että oli sokeria.

Täysruokosokeri on toki terveellisempää – siinä on monenlaista ravintoainetta, jotka valkoisesta, puhdistetusta sokerista puuttuvat. Mutta on kyllä itsensä pettämistä, jos ruokosokerilla alkaa parantaa terveyttään.

Sillä ei terveydelle ole juurikaan merkitystä, vaikka saisitkin vähän vitamiineja ja hivenaineita siitä teelusikallisesta sokeria, jonka laitat aamuteehesi. Hampaille molemmat sokerit ovat pahoja.

Ruokosokeri on kyllä paremman makuista – tai siis siinä ylipäätään on muutakin aromia kuin makeutta.

Ympäristön kannalta ruokosokerin pienempi prosessointi on tietenkin hyvä asia. Mutta toisaalta ruokosokeri rontataan toiselta puolelta maapalloa. Kukaan ei ole vertaillut ympäristövaikutuksia koko ketjussa, mutta näkisin että sokerien kohdalla valinnan voi tehdä muilla kuin ympäristöperusteilla.

Jos haluat tukea kehitysmaan köyhiä sokerinviljelijöitä, suosittelen Reilun kaupan ruokosokeria. Lähiruuan kannattajat syökööt kotimaista juurikassokeria.

Sokerijuurikkaasta ei voi valmistaa tummaa sokeria. Tai voisi, mutta se maistuisi kyntöpellolta. Jotenkin kyllä sopisi suomalaiseen itseruoskinnan sävyiseen ekohippeilyyn se, että sokerikin maistuisi raa’alta lantulta.