Tuloeroista ja kateudesta
Olen jo vuosia kulkenut päivittäin kalliolaisen leipäjonon ohi. Se on aina ollut pitkä. Viime aikoina katse asfaltissa seisovien ihmisten letka on ulottunut kauemmas ulko-ovesta kuin koskaan aikaisemmin. Ja ne ilmeet. Välinpitämättömyyttä, häpeää, epätoivoa.
Tilastot vahvistavat kokemukseni. Köyhien määrä kaksinkertaistui vuodesta 1995 vuoteen 2007.
Luit aivan oikein. Toisin kuin voisi luulla, lamavuonna 1995 pienituloisiksi luettavia oli vain 7,2 prosenttia väestöstä. Vuonna 2007 heitä oli 13,6 prosenttia.
Osittain tämä johtuu tilastointiperusteista. Nousukausi on rikastuttanut osaa väestöstä vauhdilla ja köyhyysraja lasketaan väestön mediaanitulosta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että tulonsiirrot köyhille eivät ole kasvaneet samaa vauhtia kuin ansiotulot.
Mutta silti. Jos ennen kokemattoman pitkä nousukausi ei ole johtanut huono-osaisuuden vähenemiseen, järjestelmässä on jotain vikaa.
Tähän asti minäkin olen uskonut, että rikkaiden kadehtiminen on tyhmää ja itsensä ampumista jalkaan tai ties mihin paikkaan. Rikkaiden rikastuessa myös köyhien asema parantuu, sanoivat.
Suomessa tätä reseptiä on kokeiltu 1990-luvulta alkaen. Tuloksena on ollut hyvätuloisten ihmisten rikastuminen yli kaikkien odotusten. Mutta toisin kuin annettiin ymmärtää, absoluuttisesti huono-osaisten määrä ei vähentynytkään.
Yritys oli ehkä kokeilemisen arvoinen, te kaikkien puolueiden kokoomuslaiset, mutta se ei toiminut.
Ei silti, suon rahaa halajaville ahkerille ihmisille kunnon tulot. Yrittämisessä voi menettää kaiken, joten siitä tulee saada kunnon korvaus jos se onnistuu. Ahkeran ja lahjakkaan pitää saada myös rahallista korvausta ponnistelustaan, vaikka se tuskin on kenellekään ainoa syy tehdä työtään.
Mutta silti. Jorma Ollila sai vuonna 2007 palkkaa 9,8 miljoonaa euroa. Usean toimitusjohtajan tulot ovat satojatuhansia euroja kuukaudessa. Onko heidän työpanoksensa arvo tosiaankin niin suuri?
Väitän, että edes kaikkein ahkerimman, lahjakkaimman ja tuotteliaimman ihmisen työn tulokset eivät oikeuta nykyisen kaltaisia tuloeroja. Kukaan meistä ei ole korvaamaton.
Hyvä elämä, toimitusjohtajankin, riippuu myös yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan kokonaistilasta. Kukaan ei ole saari, ei edes Caymansaarille rahansa siirtävä verokonna. Giganttiset tuloerot tuhoavat kaikkiin ihmisiin vaikuttavalla tavalla yhteiskunnan ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuutta.
- Kuusen vihertämisestä (29.7.2010)
- "Pidä huolta, että saat riittävästi --" (29.7.2010)
- "Valitettavasti Anni (29.7.2010)
- Hyvin onnistuivat! (29.7.2010)
- Tuskin tästä mitään tulee (29.7.2010)
- Koskee muutakin Etelä-Eurooppaa (29.7.2010)
- Kiitoksia vastauksistasi (28.7.2010)
- Vehnämaito (27.7.2010)
- Oikean ruoan puolesta (27.7.2010)
- Hinta! (27.7.2010)
- Suomalaiset ekopankit? (26.7.2010)
- Myös Vakka-Suomen Panimo tekee luomuolutta! (26.7.2010)
- Riista (26.7.2010)
- Kunnollinen ravinto vähentää (26.7.2010)
- Puutaheinää (26.7.2010)
- Ehkä (26.7.2010)
- viime vuonna (26.7.2010)
- tiedostava laji? (25.7.2010)
- Mitäs jos tulisit itse (24.7.2010)
- Faktat on jo (24.7.2010)
- Pakkoruotsi (29.7.2010)(76 kommenttia)
- ITÄSALMI ON ITÄSALMI (29.7.2010)(20 kommenttia)
- Vinkkejä kierrätyssotaan kerrostaloissa? (28.7.2010)(10 kommenttia)
- Miten kasvissyöjäksi käytännössä? (28.7.2010)(72 kommenttia)
- Aurinkolämmitys kerrostalossa (26.7.2010)(3 kommenttia)
- jätevesiasetus (8.7.2010)(14 kommenttia)
- eläinsuojelu (26.6.2010)(10 kommenttia)
- (20 kommenttia)
- Kiinnostaako luonnonsuojelu enää ketään? (9.6.2010)(26 kommenttia)
- Kompostointi ja metaanipäästöt (7.6.2010)(7 kommenttia)
- Talvivaarasta täysi ydinlaitos ? (7.6.2010)
- Britanniassa on tänään tehty historiaa!! (31.5.2010)(4 kommenttia)
- Putkiremontti (26.5.2010)(39 kommenttia)

















Liksoista
Näinhän siinä yleensä käy ryhmillä jotka saavat käytännössä itse päättää etunsa ja palkkansa, oli sitten kyseessä yritysjohto tai kansanedustajat. Erityisen vastenmielistä tämä on poliitikkojen kohdalla, olen aina ihemetellyt, että miksi esim. kansanedustajille eivät kelpaa ne samat eläke ym. systeemit joista he ovat olleet päättämässä kansalaisille. Suomalaisen eliitin loisiminen yhteiskunnan ja kansalaisten kustannuksella on todella kuvottava ilmiö, muutenkin demokratiamme tila on lähinnä Venäjän tasolla. Ikävää mutta totta...
Voittaja
Omaisuus ja rahapelissä pitäisi olla aina säännöllisin väliajoin voittaja.
Joka kuukausi valittaisiin se henkilö voittajaksi, jolla on tuon kuukauden lopulla eniten omaisuutta. Voittajan omaisuus sosialisoitaisiin kokonaan ja voittajalle luvattaisiin oma asunto ilman hintaa ja oikeus syödä joka päivä ravintolassa kuin ravintolassa lopun ikää. Hän voisi myös saada jotain ok eläkettä, jotta voi ostaa jotain kivaa ja hieman matkustaa.
Onnea voittajille!
Kyllä se on
Jotkut huippujohtajista tosiaan ovat palkkansa arvoisia. Tämän voi jokainen testata kokeilemalla vaikka Shellin pääjohtajan hommaa.
Eivät ne ole
Eivät Suomen köyhät ole köyhiä. Kiinassa ja Afrikassa köyhät ovat tosiaankin köyhiä. Suomen köyhät ovat maailman mitassa hyvin koulutettua keskiluokkaa.
Toimitusjohtajan työpanoksen arvosta.
Kaksi skenaariota. Eletään vuotta 1985 ja Nokian TJ:elle tullaan ehdottamaan, että mitäs jos alettais vähän tutkia näitä matkapuhelin asioita.
TJ1 vastaa, että ei todellakaan. Nyt keskitytään kumisaappaiden tekoon. Siellä meillä on varma tulevaisuus ja vakaat markkinat.
TJ2 kuulostaa hyvältä idealta. Tutkitaan asiaa ja katotaan josko siellä olisi rahaa tehtävissä.
Kuinka paljon arvokkaampi on TJ2 kuin TJ1?
Mitäs sen on väliä mitä
Mitäs sen on väliä mitä suomalaiset köyhät ovat muuhun maailmaan verrattuna. Vaikka kaikkien länsimaiden köyhät lyötäisiin yhteen läjään ja laskettaisiin, niitä olisi vähemmän mitä afrikassa on ihmisiä nälkäkuoleman partailla.
Tarkoittaako se, että eivät nämä ihmiset ole köyhiä, vaan niiden asiat ovat ihan hyvällä mallilla, mutta heillä ei ole vain työtä?
Kuitenkin heidän pitää repiä rahaa asuntoon, ruokaan, vaatteisiin ym ym. ja ne kaikki on hinnoiteltu sen mukaan mitä ihmiset ovat valmiita niistä maksamaan. Jos suurin osa on valmis maksamaan esim. uudesta pikkuautosta enemmän mitä köyhällä on varaa, niin silloin köyhä ei sitä voi ostaa. Jos suurimmalle osalle on ihan sama, maksaako maito euron vai 1,50 euroa litra, maito maksaa 1,50 euroa litra.
Laskujen kasautuessa ei varmasti lämmitä ajatus siitä, että "onneksi afrikassa on köyhempiä kuin minä".
Ja tämäkään ei todella ole jorman ja muiden syy. Varmasti ei ole ihan helppo homma tehdä ammattia, tai edes päästä sellaiseen ammattiin, josta maksetaan 9 miljoonaa vuodessa liksaa...
Köyhyys ja köyhyys
Nimetön kommentaattori: Olet aivan oikeassa. Suomessa on niin kallista, että köyhänkin täytyy olla rikas. Siis maailman mitassa. Se on juuri sitä vasemmiston hellimää suhteellista köyhyyttä, että verrataan omaan lähiympäristöön ja varsinkin naapurin hyväosaiseen perijään. Mutta tuolla alkutekstissä puhutaankin absoluuttisesti huono-osaisista. Semmoisia ei Suomessa juurikaan ole. Darfurin yksinhuoltajaäidit ovat absoluuttisesti huono-osaisia. Jos ette usko, niin käykää katsomassa. Siellä ei ole peruskoulua eikä Kallion leipäjonoa.
Älyllistä laiskuutta
Hyvä Jarkko,
Suomessa on muutaman käden sormin laskettavissa oleva määrä megatuloisia ihmisiä. On älyllistä laiskuutta vedota aina Jorma Ollilan tuloihin mietittäessä tuloerojen kasvamista.
Suomi on yhtä suurta keskiluokkaa ja hyvätuloisetkin ovat varsin vähissä. Verottajan tilastojen mukaan (vuosi 2006) Suomessa on 4.692 kappaletta veronmaksajaa joiden veronalainen tulo on yli 300.000 euroa vuodessa ja he edustavat 0,1%:ia veronmaksajista. Vastaavasti yli 75.000 euroa vuodessa ansaitsevia on vain 2,4% veronmaksajista ja he myös maksavat 13,2% kertyneistä tuloveroista.
Näiden lukujen valossa on täysin merkityksetöntä, jos muutama poikkeuksellisen menestynyt kaveri onnistuu kerryttämään itselleen poikkeuksellisen suuret tulot.
Mitä voi menettää?
Tontti kirjoittaa oikeaa asiaa. Vielä enemmän surkeutta asiaan saa, kun muistaa, että 1980-luvun lopulla köyhiksi luokiteltuja suomalaisia oli vain noin 100 000. Eli määrä on parissa vuosikymmenessä moninkertaistunut.
Yhtä jutussa esiintyvää yleistä hokemaa en ymmärrä. Mitä on se, jonka yrittäjät voivat menettää, mutta palkansaajat muka eivät?
Olen itse (pien)yrittäjä ja käsittääkseni kuka tahansa menettää ennen pitkään talonsa, jos ei pysty sen lainoja maksamaan.(Talohan ei ole tuossa tilanteessa edes omaa omaisuutta).
Yrittäjä voi tietysti talonsa lisäksi menettää yrityksensä, mutta sehän on vain työkalu tai väline, jolla rahaa on tarkoitus tahkota.
Yrityksen omaisuus menee vain jos sen raha-asioista ei pysty huolehtimaan.
Kaiken lisäksi yrittäjä voi eriyttää henkilkohtaisen ja yrityksen omaisuuden. Silloin talo ei mene, vaikka firma uppoaisi kuinka syvälle, ellei henkilökohtainen omaisuus ole lainojen vakuutetna.
Yrittäjällä se talo usein
Yrittäjällä se talo usein on lainojen vakuutena, eli yrittäjä menettää konkurssissa kaiken sen varallisuuden joka hänellä on talossa kiinni.
Normaali palkansaaja joutuu vain myymään sen talon tiukassa tilanteessa ja saa itselleen sen varallisuuden rahana.
Jos talon arvo on vaikka 200,000e ja siitä lainaa 100,000.
Niin jos yrittäjä menee konkurssiin lähtee koko talo alta.
Jos työntekijä jää työttömäksi ja joutuu talon myymään saa hän kuitenkin ton 100,000e rahaa.
On se niin väärin
Näkee, että sinulla ei ole karvan vertaa kokemusta yrityselämästä = oikeista lakimiestehtävistä. Jos olisi, et kirjoittelisi sellaista mitä nyt kirjoittelet. On selvää, että poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset (siis ihmiset, jotka kykenevät tekemään rahaa) ovat yrityselämässä poikkeuksellisen arvokkaita. Ja tämän vuoksi heille myös maksetaan poikkeuksellisen paljon.
Tuo vertaus edellä TJ1:stä ja TJ2:stä on hyvin kuvaava. Se nyt vain on niin, että joillakin on näkemystä asioihin ja toiset ovat pelkkiä suorittajia. Toiset pystyvät tahkoamaan miljoonia ja toiset vain menettämään niitä.
Vapaa maahanmuutto pitää
Vapaa maahanmuutto pitää kodinläheiset palvelut, kebabin ynnä muuta halpoina, jotta tonttilaisella, soininvaaralaisella ja myös meikäläisellä keskiluokalla olisi varaa niitä suruttomasti ostella.
Mutta että tämä tonttisoininvaaralainen keskiluokka voi leikkiä niin tyhmää että muka ei ymmärtäisi sitä että se työn suorittava luokka tietysti pysyy köyhänä niin kauan kuin heitä voidaan vapaasti tämän maailman viroista, filippiineistä yms. tänne roudata.
Mitä tehdä?
Fakta on, että noilla ollilan miljoonillakaan ei vielä pitkälle pötkitä. Eli vastaus ei löydy sieltä.
Mielelläni kyllä soisin leipäjonoissa oleville paremmat mahdollisuudet. Valitettavasti tulonsiirrot eivät ole tähän ratkaisu. Valitettavasti siksi, että se olisi poliitiikan kautta toteutettavissa.
Ainoa ratkaisu on se, että liike-elämä luo työpaikkoja noille huono-osaisille. Työ on ainoa kestävä ratkaisu. Tähän taas poliitikoilla on paljon vähemmän annettavaa.
Vapaata saarnatekstiä aiheesta
"Giganttiset tuloerot tuhoavat kaikkiin ihmisiin vaikuttavalla tavalla yhteiskunnan ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuutta." Tuloerojen kasvu on mediassa otettu annettuna tosiasiana. Kehitystä hälvennetään näkyvistä loputtomalla "tanssilla tähtien kanssa", kimaltelevilla, tultasyöksevillä spektaakkeleilla: mammonismin lohikäärmeen suusta suihkuavilla liekeillä.
Suuryhtiöiden, rahavallan ahneus väännetään yksilöpsykologiseksi ongelmaksi, jolloin tulokehityksen raadollisuus hälvennetään näköpiiristä: rikkaat ja köyhät voivat olla yhtä ahneita! Köyhät vain ovat oman onnensa seppinä epäonnistuneet toisin kuin Fortumin Lilius ja wahlroosit. Palkkamalttia vaaditaan työntekijöiltä samanaikaisesti kuin optioita revitellään mediassa. Kehitys siittää kateutta, katkeruudeksikin muuttuen.
(Tällaista psykologisoivaa, oman onnen seppä- ideologiaa näkee vihreidenkin piirissä mm. Terho Pursiainen 26.3. Kotimaa-lehdessä. Kasvihuoneilmiöön, ruokakriisiin, finanssiromahdukseen olemme jokainen samalla panoksella syyllisiä ja vastuullisia.)
Globaalihallinnan puuttuminen, kansallisten valta(reaali)poliittisista eduista taisteleminen johtavat varmuudella katasrofeihin.
Eipä ihme, että toivo suuntautuu kansalaisyhteiskuntakehitykseen, sen herättävään voimaan. Rahavalta ei hevin eduistaan hellitä. Se on valmis sotimaan, käyttämään kaikkia kuviteltavissa olevia ja kuvittelumme ulkopuolisia keinoja valtansa pönkitykseen. Tällaisiin näkymiin ei tule kuitenkaan sortua. Todellisuuskuvamme perusteet on selvästi murtumassa: uusia, henkisempiä, terapeuttisia ihmisen luonnon, uuden tekniikan näköaloja aukeaa.
Oman onnemme seppinä taomme vasaran alasimen ja ahjotulen avulla ITSEÄMME, vaikuttaen kansalaisyhteiskunnan jäseninä yhteiskunnassa myönteisemmän kehityksen puolesta.
Osuvaa analyysia tuloeroista
Osuva kirjoitus. Tilastojen valossa näyttää yhä enemmän siltä, että uusliberalismi ei toimi. Bisnesuskonto on lähes yhtä typerä ideologia kuin kommunismi (vaikka ei toistaiseksi yhtä väkivaltainen). "Ahkeran ja lahjakkaan pitää saada myös rahallista korvausta ponnistelustaan" - tämähän ei mene näin; rahallista korvausta ei jaeta työteliäisyyden ja lahjakkuuden mukaan, vaan sen mukaan kuinka paljon k. työpanos tuottaa mitattavaa tulosta eli riihikuivaa. Se on moraalisesti väärin.
Tuloerot eivät takaa hyvinvointia kaikille
Hyvä kirjoitus.
Käsittääkseni empiria osoittaa, että tuloerojen kasvaminen ei johda huonoimmin toimeentulevien elintason paranemiseen (kuten uusliberalistit väittävät). Esimerkiksi Yhdysvalloissa tietääkseni matalapalkka-alojen reaalipalkat ovat laskeneet viime vuosikymmeninä. Myös Saksan tilastot osoittavat samaan suuntaan.
Yrittäjät
Ja taas perustellaan yrittäjäriskillä suuria tuloeroja.
Palkatulla johtajalla ei ole riskiä kaiken menettämisestä. Ollila olisi edelleenkin upporikas vaikka Shell menisi konkurssiin. Jos hän mokaisi ja saisi potkut niin hän saisi todennäköisesti valtavan kultaisen kädenpuristuksen.
Suhteellinen köyhyys huono mittari
Suhteellista köyhyyttä ei esim. määritelmän mukaan voi poistaa kokonaan. Lisäksi kasvaa automaattisesti jos jokin västönosa rikastuu muiden ansiotason pysyessä ennallaan. Jotenkin nurinkurista ajatella, että olet nyt köyhempi kuin ennen vaikka omassa elämässä et huomaa minkään muuttuneen.
Minäkin olin monta vuotta opiskelijana suhteellisen köyhä. Silti minulla oli katto pään päällä, riittävästi ruokaa ja hiukan ylimääräistä harrastuksiin ja ajoittaiseen lomailuun. Missään tapauksessa en kokonut olevani maailman mittakaavassa köyhä. Enkä kokenut, että valtion pitäisi nyt antaa minulle vastiiketonta rahaa, jotta tilastot saadaan kuntoon.
Kateudestapa hyvinki
Kieltääkö mikään kansainvälinen sopimus suorittamasta eläinkokeita vihreänliiton jäsenillä?
Valhe, emävalhe, tilasto
Yksi syy köyhyyden kasvuun on yksinkertaisesti se, että tilastointitapaa muutettiin. Aiemmin köyhäksi laskettiin se, jonka tulot olivat alle 50% mediaanitulosta. EU-tasolla tähän tehtiin pari vuotta sitten muutos ja nyt köyhä on se, jonka tulot ovat alle 60% mediaanituloista.
Voi kurjuutta!
Kirjoita uusi kommentti