Kuollut kehitysapu?

Esitin erään tuttavani kanssa seuraavanlaista ideaa yhteen asioista hieman meitä paremmin perillä olevaan suuntaan.

Aika koettaa jotan muuta. Idea ei välttämättä ole niin uusi mutta jotain varmaan olisi parempi tehdä jo toisin. Miltä kuulostaisi seuraava?

Kehitysavun voisi jakaa kahteen osaan: nykyiseen tapaan jaettavaksi suoraksi kehitysavuksi ja suhteellisen kehityksen palkitsevaksi jättipotiksi.

Suhteellisen kehityksen palkitsevan jättipotin olisi tarkoitus olla bonusjärjestelmä, joka suuntaa jo annetun kehitysavun käyttämisen kohdemaissa mahdollisimman tehokkaasti merkittävän lisäelvytyksen saamisen toivossa.

Jättipotin perimmäinen ajatus on siis olla porkkana, joka houkuttelee kehitysmaat kilpailemaan keskenään
siitä, kuka saa hyödynnettyä parhaiten kehitysapunsa; mikä maa on vähentänyt korruptiota parhaiten, mikä maa on saanut eniten konkreettista aikaan ihmisoikeuksien, työolosuhteiden, luonnonolojen, koulutuksen ja muiden kehityksen kannalta tärkeiden asioiden saralla. Jättipottia ei kuitenkaan olisi tarkoitus antaa kerralla, vaan esimerkiksi kerran vuodessa, viiden vuoden ajalla, samalla tarkastellen maan sitoutumista kehitykseen ja siihen, etteivät rahat valu vääriin käsiin.

Muutoksen tarkoituksena ei ole ainoastaan parantaa jo annetun avun hyötykäyttöä vaan myös parantaa kehitysapujärjestelmän kehittämiskyvyn uskottavuutta maailmalla. Rahan antajat yleensä haluavat myös takeita, että avuksi kohdennetut rahat tullaan käyttämään oikein. Tietty tulosvastuullisuuteen kykeneminen - vaikkakin olosuhteisiin nähden suhteellisesti mitattava sellainen - olisi omiaan lisäämään kohteiden uskottavuutta jatkossa myös sijoituskohteina, kun olosuhteet paranevat merkittävästi.

Pottijärjestelmään olisi mahdollista kytkeä myös huomiotalouden ja kaupallisten toimijoiden intressejä yhteen kehitysyhteistyön kanssa sellaisilla tavoilla, jotka eivät perinteisen kehitysavun piirissä ole mahdollisia. Lisäksi kehitysapu ja -toiminta sekä kohdemaat saisivat paljon enemmän kaivattua huomiota ulkoa että itseltään, jos pottina jaettava bonusapu muodostuisi yhteiseksi vuosittaiseksi globaaliksi tarkasteluksi tilanteesta.

Muistan erään lehdessä haastatellun nuoren naislääkin kommentit. Hän teki Afrikassa lääkärin työtä kehitysapurahojen turvin. Kun häneltä kysyttiin, että eikö hän vie työpaikkaa paikalliselta lääkäriltä, vastaus oli: "Mutta tämä on todella palkitsevaa." Varmaan se löysi sieltä miehenkin ja sitten oli vielä kivempaa.

Joka tapauksessa Afrikan nykytilasta nähdään, että turhaan on maksettu. Ei ole kehitystä tapahtunut. Kuten yo. esimerkistäkin näkee, kehitysapu on naiivien idealistien naminami- toimintaa, eikä vakavaa yritystä elintason nostamiseksi.

*** Joka tapauksessa Afrikan nykytilasta nähdään, että turhaan on maksettu. Ei ole kehitystä tapahtunut. Kuten yo. esimerkistäkin näkee, kehitysapu on naiivien idealistien naminami- toimintaa, eikä vakavaa yritystä elintason nostamiseksi. ***

Mutta onhan siellä tapahtunut kehitystä, väestö on lähes kolminkertaistunut. Perheonnea on siis riittänyt, eikä siitä ole kenelläkään ollut huomauttamista. Ei tätä olisi tapahtunut, jos Afrikan olisi annettu olla omillaan. Väestöräjähdys on "sulka kehitysavun hatussa"!

Mainitkaapas yksi maa joka on noussut kukoistukseen runsaan kehitysavun turvin?!

Niinpä, kyllä se vaan niin on, että se mitä Afrikkaan pitäisi viedä on demokratiaa, ihmisarvoja ja hyvää hallintoa. Sen sijaan jaetaan vaan vastikkeetonta rahaa ja ketään ei tunnu juurikaan kiinnostavan mihin ne rahat päätyy. Täälläkin aina puhutaan vaan summista ja prosenteista mutta ei koskaan siitä, että mitäköhän niillä rahoilla siellä pitäisi tehdä.

*** Ovat kotoutuneet ilman sen kummempaa kotouttamista? ***

Pitää olla:

Ovat Suomessakin kotoutuneet ilman sen kummempaa kotouttamista?

"Kehitysavun lisäksi kehitysmaiden kehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointi on vaikeaa. Esimerkiksi hankemuotoisista kehitysapuprojekteista Koponen toteaa, että ne saavuttivat suurin piirtein lyhyen tähtäyksen tulostavoitteet, mutta laajemmista vaikutuksista oli hyvin vähän näyttöä. Sitä vastoin maat kuten Kiina, Intia ja Vietnam ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä tuntuvasti talousuudistuksillaan." - Wikipedia

"Vietnam on yksi Aasian avoimimmista maista vapaakaupalle. Vienti ja tuonti on yhteensä 160% kansantuotteesta" - Wikipedia

Taitaa syy Vietnaminkin orastavaan kehitykseen löytyä länsimaisista kaupan opeista, eikä siitä, että rikkinäisiin rattaisiin olisi vain runtattu hirveät määrät kehitysapurahaa, kuten Afrikassa tehdään.

Valitettavasti tarina vietnamilaisten hyvästä sopeutumisesta Suomessa kuuluu kaupunkikansanperinteen ja uutisankkojen joukkoon. Ajatus sopeutuneista Vietnamin pakolaisista on kaunis, mutta se ei ole tosi. Vietnamin pakolaiset ovat pahoin raskaan kohtalonsa vammauttamia ja se on syössyt melkoiseen kurimukseen. He eivät juuri erotu kadulla ihonvärinsä tai pukeutumisensa vuoksi eivätkä varmaan haluakaan erottua.

Maanahan Vietnam on noussut jonkinmoiseen vaurauteen ja samalla siellä on tapahtunut väestöräjähdyskin.

”Moyon mukaan apu tekee johtajistamme korruptoituneita. Ei siitä voi syyttää apua, vaan johtajia.”

Miksei siitä voisi syyttää apua? Eihän tästä nykyisestä finanssikriisistäkään syytetä finanssisektorilla työskennelleitä yksilöitä, vaan valtion toimia, sääntelemättömyyttä, vääränlaisia kannustimia jne.

Erilaiset kannustinjärjestelmät tuottavat erilaista käyttäytymistä vaikka toimijoiden luonteenpiirteet pysyisivät samoina. Voi hyvinkin olla, että pitkään jatkuva kehitysapu tuottaa enemmän huonoa kuin hyvää käyttäytymistä talouskasvun ja instituutioiden kannalta.

On varmaa, että kehitysapu vaikuttaa kannustimiin _jollain_ tavalla. Teorioita ja havaintoja vain pöytään.

Hyväksyisin kehitysavun, jos se johtaisi pidemmällä tähtäimellä johonkin muuhun kuin väestöräjähdykseen.

Aasialaiset opettamaan työnteon kulttuuria Afrikkaan, länsimaalaisille se tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Thaimaalaiset yms. lentävät omalla kustannuksellaan Suomeen marjoja poimimaan, ja silti se saattaa joskus olla taloudellisesti kannattavaa heidän omasta mielestään.

Kehitysapua oli muutama vuosi sitten annettu 1700 miljardia dollaria.Köyhyys ei ole poistunut.Afrikassa kehitysapu johtaa ainoastaan väestön lisääntymiseen ja lisääntyvään kurjuuteen.Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa vielä sen,että Afrikka pystyy elättämän entistä vähemmän ihmisiä.Esim. Nigerissä on 2050 yli 50 miljoonaa asukasta.Nyt on 12 miljoonaa,joista muutama vuosi sitten 2/3 näki nälkää.50 miljoonaa ei voi kyllä toteutua koska ympäristö on silloin täysin tuhoutunut ja elämisen mahdolisuudet loppuneet.Afrikkaan on saatava syntyvyyden säätelyohjelmat:ei ole mitään järkeä siinä että lisäännytään toisten elätettäviksi.En henkilökohtaisesti anna Afrikkaan enää mitään ennenkuin edes ruvetaan puhumaan syntyvyyden rajoittamisesta.Nykyisestä väestä on tietysti pidettävä huolta.

Pidän Jarmon kommenttia muutoin ihan terveenä avauksena, mutta tämä kohta jäi hämäämään:

"Kehitysavun voisi jakaa kahteen osaan: nykyiseen tapaan jaettavaksi suoraksi kehitysavuksi ja suhteellisen kehityksen palkitsevaksi jättipotiksi."

Miksi tarvittaisiin vielä oikein erillinen jättipotti-porkkana, jolla palkittaisiin afrikkalaisia siitä että nämä ovat kiltisti?
Länsimaissa suhteellisen kehityksen palkinto on parantuneet elinolot ja lisääntyvä vauraus, mikä varmasti kelpaa myös afrikkalaisille ilman sen kummempia jättipotteja. Koko kehitysavussa pitäisi luopua lähes kokonaan suorasta tuesta valtioille, koska niitä ei ilmiselvästi kiinnosta parantaa kansalaistensa hyvinvointia. Sen sijaan mitä voitaisiin tehdä, niin ottaa afrikasta saapuvien koulutus täsmäkoulutukseksi oman maan infran rakentamiseen ja käsitellä tästä syntyneet kulut kaikkine yhteiskunnan antamine tukineen osana kehitysapurahoitusta. Humanitaarinen maahanmuutto nykyisessä muodossaan lopetettaisiin, pakolaisia otettaisiin sen kiintiön verran mitä määrätään, mutta jos ei se tule täyteen niin silloin tulkitaan maailman pakolaistilanne sellaiseksi ettei tulijoita tänne asti vaan riitä ja satsataan toimintoihin kriisialueilla. Kehitysavulle määritettäisiin sellaisissa tapauksissa missä myönnetään rahaa suoraan valtiolle, kuitenkin tulostavoitteet siinä missä mille tahansa investoinnille. Hyväntekeväisyys tulisi siinä kohdassa, että apua vastaanottaneiden maiden ei tarvitsisi maksaa tukea takaisin vaan kaikki sen tuoma kehitys ja yritystoiminnasta syntyvä lisäarvo jäisi heidän omaan käyttöönsä. Luonnollisesti tällä olisi merkitystä hyvinvointiin ja Afrikka voisi helpostikin nousta taloudellisestikin uuteen rooliin, eikä esim. joku Etelä-Afrikan Unioni olisi vain kasa paperia jota jonkun Tarja Halosen on sympaattista mennä delegaatioineen pällistelemään ja todeta että hyvin menee, mutta menköön.

Ahtisaari piti koulutusta ja yritysten toimintaedellytysten parantamista parhaana kehitysapuna. Tietenkin KEPA älähti, koska jos afrikka nousisi niin mistäpä KEPA:n koordinaattorit ja muut puuhailijat sitten leipänsä repisivät...lisää kehitysapua tarkoittaa myös lisää rahaa niiden koordinointiin, mikä tarkoittaa lisää liksaa ja työpaikkoja samanhenkisille kavereille. KEPA ei halua edes keskustella sellaisesta mahdollisuudesta, että kehitysapuun sidottaisiin tulostavoitteita joiden kautta avun määrää pienennettäisiin kohti pistettä ettei ylimääräistä tukea enää tarvittaisi.
Ellette usko, niin ehdottakaapa jollekin KEPA:n edustajista tällaista mallia. Saatte 100% varmasti vastauksen että ei, kun määrärahoja pitää lisätä.
Kokeilkaapa vaikka.

" Miksi tarvittaisiin vielä oikein erillinen jättipotti-porkkana, jolla palkittaisiin afrikkalaisia siitä että nämä ovat kiltisti?"

Peluutetaan pukarit toisiaan vastaan.

Huomio. Maailman huomio. Kehitysmaiden ihmisten huomio. Sinne minne huomio kohdistuu, sinne juoksee kaupallinen toimintakin.

"Länsimaissa suhteellisen kehityksen palkinto on parantuneet elinolot ja lisääntyvä vauraus, mikä varmasti kelpaa myös afrikkalaisille ilman sen kummempia jättipotteja."
Ja siksi heidän huomionsa kiinnittyy suoraan tänne. Länsimaalaisten huomio kiinnittyy länsimaalaisen elämän itse keskiöön ja on aivan luonnollista, että muut ihmiset seuraavat perässä. Jos länsimaalaisten huomio kiinnittyy kehitysmaihin niin heidän huomionsa kimpoaa täältä takaisin sinne itseen ja se alkaa kiinnostaan sitten siellä. Koska tulevaisuus on siellä.

"Koko kehitysavussa pitäisi luopua lähes kokonaan suorasta tuesta valtioille, koska niitä ei ilmiselvästi kiinnosta parantaa kansalaistensa hyvinvointia."
Olen samaa mieltä, että jos nykyistä kehitysapua ei muuteta niin humaanimpaa on valita, että nykyisen sijaan toiset ihmiset kuolevat ja sitten paikalliset käyvät läpi luonnollisen katastrofin kautta sen, mitä länsimaat ovat jyystäneet vuosisatojen aikana. Olen eri mieltä siitä, voidaanko tuo päätös tehdä. Ei. Meillä on liian paljon resursseja ja varallisuutta.

"Humanitaarinen maahanmuutto..."
Ei tarkoita enää mitään. Kyse on vain siitä, että länsimaiden huomion on kohdistuttava kehitysmaihin ja se tapahtuu nyt tavalla taikka toisella. Tämä on nyt niin kuin se kohta Simpsoneista:
"Asylum Receptionist: Would you like to be shown to your room or dragged away kicking and screaming?
Ned: Kicking and screaming, please."

Muuten nykyisen kehitysavun parissa työskentelevistä toteaisin, että vaikka toimita näennäisesti olisi kuinka tehotonta, niin ainakin jotkut panostavat elämäänsä asialle ja pikkuhiljaa asenteiden muutos on mm. näiden ihmisten ansiota. Jos ei muuten niin sitten vaikka sitä kautta, että se tehottomuus alkaa muita vähitellen ärsyttämään. He sanovat meille: "Ok. Tee itse paremmin."

"Ahtisaari piti koulutusta ja yritysten toimintaedellytysten parantamista parhaana kehitysapuna."

Aika lailla. Mutta vieläkin olennaisempaa mielestäni on pelkkä huomio.

Suomalainen koulutus on maailman parasta. Miksi sitä ei tuotteisteta ja viedä ulkomaille? Ymmärrän kyllä paikallisen vastarinnan, ettei haluta ihmisten oppivan. Joskus esitin ideaa jossain, etteikö Suomalaista osaamista voisi viedä maailmalle sillä, että ihmisten työuran loppupuoli keskittyisikin juuri opettamiseen. Tällöin ihmiset myös työuransa aikana pohtisivat enemmän sitä, mitä haluavat eteenpäin osaamisestaan siirtää. Ja opettamista voisi sitten tehdä sekä Suomessa että maailmalla.

"Tietenkin KEPA älähti..."
En usko KEPAn salaliittoon. Kyse on vain suuren organisaation yleisestä ongelmasta jäädä jumiin joskus huonoon päätöksentekoon. Se on ihan normaalia.

Helppo raha rappeuttaa ja korruptoi - ja tämä pätee maassa kuin maassa kehittymisestä riippumatta. Koska kaikki on suhteellista niin kehitysmaissa luonnollisestikin rappeuttaa ja korruptoi pienempikin raha kuin vauraammissa maissa - ja ikävä kyllä tuo kohdistuu nimenomaan ko. maan julkiseen hallintoon.
Tavallisen kansan kannalta negatiivista on tietysti riippuvuussuhteen syntyminen almujen saamiseen - almut kun voidaan evätä milloin tahansa.
"Kehitysapu on tulonsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille" - yksinkertaistava mutta omalla tavallaan tosi lausahdus.

Kehitysavun tragedia on siinä, että se poistaa kehittymisen pakon. Länsimaalainen on tullut liian herkkänahkaiseksi ja naiviksi ja unohtanut, että länsimaidenkin hyvinointi luotiin kovalla työllä ja suurilla uhrauksilla. Kokeilun ja epäonnistumisten kautta täällä on huomattu mitkä käytännöt tuottavat hyvinvointia ja mitkä eivät. Pakon edessä on sitten noista huonoista käytännöistä vähitellen luovuttu ja niitten tilalle on kehitetty vähä kerrallaan parempia. Tämä on kehityksen mekanismi.

Kehitysapu tuhoaa siis juuri tuon mekanismin. Kehitysapu sallii Afrikkalaisten pitää yllä monia täysin elinkelvottomia ja tuhoisia käytäntöjä. Miksi muuttua, kun sössimällä kaiken saa vaurautta ulkopuolelta? Miksi kehittyä kun sen seurauksena on vaarana menettää rahavirta länsimaista. Rahavirta joka vaurastuttaa erityisesti vallanpitäjiä korruptoituneissa maissa. Ihminen on kaikkialla siitä hankala otus, että ihminen ei yleensä mukaudu ja muutu ellei ole pakko. Tällä hetkellä Afrikan maiden ei ole pakko ja se näkyy. Herkkänahkaisuudessaan länsimainen ei kestä nähdä Afrikan kehittyvän samalla tavalla targedioitten ja epäonnistumistenkin kautta kuin muukin maailma on kehittynyt, vaan säntää paikalle pelastamaan Afrikkalaisia näiden oman toiminnan seurauksilta välittämättä siitä, että tämä lyhytnäköinen "apu" johtaa vain vielä suurempiin tragedioihin tulevaisuudessa.

Kalle, aivan loistavasti tiivistetty. Tuosta juuri on kysymys, mutta länsimaalaiset luulevat että heidän tehtävänään on kantaa vastuu. Afrikkalaisten ei tarvitse viime kädessä ottaa vastuuta.

**** Tällä hetkellä Afrikan maiden ei ole pakko ja se näkyy. Herkkänahkaisuudessaan länsimainen ei kestä nähdä Afrikan kehittyvän samalla tavalla targedioitten ja epäonnistumistenkin kautta kuin muukin maailma on kehittynyt, vaan säntää paikalle pelastamaan Afrikkalaisia näiden oman toiminnan seurauksilta välittämättä siitä, että tämä lyhytnäköinen "apu" johtaa vain vielä suurempiin tragedioihin tulevaisuudessa. ****

Juuri näin. Kehitysapuun on pesiytynyt kukkahattuisuus kun ei nähdä kukkahatun lierin alta tosiasioita. Kehittyminen on hidas prosessi niinkun oppimminenkin; siihen, missä me länsimaat nyt olemme, ei ole oikotietä, se on pitkällisen "talous- ja teollisuusevoluution" tulos. Syytämällä rahaa kehitysapuun, on saatu vain aikaiseksi kehitysmaiden VÄESTÖRÄJÄHDYS, joka on KEHITYSAVUN SULKA KUKKAHATUSSA. Ja nyt tämä väestöräjähdys vetää nämä kehitysapua saaneet yhteiskunnat kaaokseen malthusialaisen katastrofin kautta jo ensi vuosikymmenen aikana. Tämä ilmiö näkyy jo mm. pakolaisuutena Välimeren yli.

On finanssikriisi ja lama ja täällä vielä vain pälätään "kasvusta"! Ei Afrikka ole vannoutunut kasvuideologiaamme!Tämä apujärjestelmä meidän yhtiöillemme - apuluokka, infrastruktuuri, näyteikkunaparlamentarismi jne on sinne iskostettu väkisin. Kun iskostetaan liikaa syntyy Somaliatian kaltaista ärtymystä.

Mielestäni otetaan poliittisena itsestäänselvyytena nykyistä käytäntöä, ainoastaan tietyt politiikan tutkijat, useimmiten alunperin kotoisin III maailmasta, kritisoivat nykyistä käytäntöä. Ei siksi ettäkö eivät jäljet olisi nähtävissä.
Afrikan luonnonvarat ei voida hyödyntää mikäli ei pakkokehitetä.Tämä tunkeilu joka sylkee kulttuuriin ja mantereen luontoon, on nopeiden voittojen sakin käsissä, ne samat jotka ylikuumentavat globaalia taloutta yhä uusien romahduksien partaalle. Konkursseja ovat jo kärsineet moni Afrikan maa sekä USA, ja muut tulevat toivon mukaan nyt perään.

Diktaattorit ja heimopäällliköt halusivat rahaa itselleen ja aseisiin - ja IMF, suurteollisuus ja näiden maat antoivat lainaksi. Kun tuli velan maksun aika, diktaattorit luovuttivat pienviljelijöiden viljelysmaat tuottamaan raaka-ainetta länsimaiden suuryrityksille saadakseen länsivaluuttaa velkojen maksuun. BKT kasvoi, mutta ihmiset näkevät nälkää - pientilallisten omatarveviljely ei ole BKT:n laskennassa juuri minkään arvoista. Nyt me suomalaiset sitten maksamme omantunnonhyvityksenä nälkäapua ja otamme pakolaisia, vaikka emme ole paljoa asiaan sekaantuneet.

Luuletteko, että Afrikkaan pumpattu raha menee muille kuin johtajille? Luuletteko, että ruoka-apu menee muualle kuin suurelta osin armeijoille? Luuletteko, että tupakan, kahvin ja kaakaon viljelyn tulot menevät kansalle eiivätkä johtajille?

Ainoa keino auttaa Afrikkaa on tulla sieltä pois: maa takaisin pienviljelijöille ja viljelyn ja luonnonvaratalouden koulutus käyntiin heti.