Auta laiskaa toimittajaa

Hei vaa,

Koetan auttaa näin hiljaisen viikon kunniaksi toimittajaa tärkeällä yhteiskunnallisella aiheella, varttuneempien akateemisten pitkäaikaistyöttömien tilanteella.

Aihe voi liittyä demareihin sillä tavoin, etteivät he, tai tuttavallisemmin toverit, ymmärrä asiasta mitään. Kuten ei kepukaan ja kokoomus.

Kolme suurta pitävät yhtä samalla tavalla kuin Fortumin yhtiön johto helvetinmoisista kk-palkoistaan ja pitkäaikaisista kannustimistaan.

Paatos, mikä mielestämme ohjaa tällä hetkellä yhteiskunnallista keskustelua, liittyy nuorisotyöttömyyteen ja tietynlaiseen mielikuvakäsitykseen pitkäaikaistyöttömyydestä alkoholi- ja mielenterveysongelmineen Nämä ovat erityisen vakavia ongelmia, mutta hallinto ja työmarkkinajärjestöt tuntuvat unohtaneen varttuneet (+40) akateemiset pitkäaikaistyöttömät mahdollisena yhteiskunnan voimavarana.

Kirjoitin me-muodossa sillä meitä on pieni ryhmä "Viisaat ja vähän varttuneet" jolla tavoittelemme asian esille nostoa. Voisin kuvitella että Vihreää lankaa tämä aihepiiri voisi kiinnosta, sillä ehkäpä tämän oksan lukijoista osa kuuluu tähän ryhmään akateemisine pätkätöineen.

T. Jari

*** Kuka auttaisi varttuneempaa akateemista pitkäaikaistyötöntä ***

Minä kerron sen sinulle: kukaan ei auta. Itse jäin työttömäksi 47 vuotiaana tutkijana ja tein siihen sitten vielä päälle toisenkin tutkijakoulutustutkinnon. Näin olen sitten raahautunut elämmänvaiheesta toiseen yli 400 opintoviikon ja hyvän työkoemuksen kanssa. Mutta kukaan ei ole kiinnostunut sinusta, olet raakki, luuseri ties vaikka mitä.

Oma selviytymisstrategiani oli, tukityön, ansiosidonnaisen ja "jatko-opintoputken" avulla selvitä eläkeikään saakka. Koko ajan kuitenkin työtä hakien. Mutta olipa sitten kokemuksesi ja koulutuksesi mitä tahansa, työtä ei työvoimapula-Suomessa yli 50-vuotiaalle löydy. Ei siitäkkään huolimatta, että poliittinen establishmentti laidasta laitaan peräänkuuluttaa eläkeiän kohottamisen tärkeydestä. Et todennäköisestsi pääse edes työpaikkahaastatteluun. Vika ei ole sinussa, se on asenteissa ja työantajan esimiesten egossa; kukaan ei halua alaisekseen itseään osaavampaa työntejijää. Ikäsi ja osaamisesti vuoksi olet pikemminkin organisaatioiden uhka kuin mahdollinen voimavara.

Etsi elämänlaatu toisella tavalla. Jos sinulla on omaisuutta, myy se ja hanki maalta punainen tupa ja perunamaa. Siirryt osittaiseen luontaistalouteen, haet elämän sisällön siitä. Tulet huomaamaan, että pienempikin rahavirta toisenlaisissa olosuhteissa riittää mielekkääseen elämään. Tietenkin sinulla on mökissäsi tietoliikenneyhteydet, joita kannattaa käyttää verkostosi ylläpitämiseen. Se auttaa pitämään henkisen staminan yllä. Tätä kautta voit myös sotkeutua kunnallispolitiikkaan ja mahdollisesti löytää jotain uutta ja mielekästä sitä kautta. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja oikeastaan tuo 8 - 16 työ viisi päivää viikossa vie nämä mahdollisuudet pois.

Pitkäaikaistyöttömyys antaa mahdollisuuden aivan uudenlaiseen mielenkiintoiseen elälämään, tartu siihen.

Hei,

Kiitokset viestistäsi ja sanoistasi Nimetön. Tällainen on pitkälti myös oma kokemukseni akateemisen pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla.

Omalta kohdaltani minua ovat surettaneet ennen kaikkea lapset, jotka ovat joutuneet kärsimään vaikkpa ns. puolison tuloihin suhteutetusta työmarkkinatuesta. Elin sillä tulolla, 239 euroa kuussa, melko pitkään. Olen minäkin haaveillut punaisesta mökistä tai savitalosta pikemminkin, mutta luovuin sen haaveluista, koska noilla tuloilla sai ruuan, kännykän ja nettiyhteyden juuri ja juuri maksettua. Toimeen sillä tietysti on tullut, koska sormet vielä heiluvat kirjoittaen tätä juttua.

herrat tahtovat heilua: tannoinen Lilius-ilmiö kertoi ehkä enemmän vain siitä, miten yhteisillä varoilla pidetään yllä vakiintunutta johtaja/hiearkia-kulttia. Jos tätä kulttia jokin johtaja arvostelee, kenkää tulee ja kaiken maailman professorit nousevat kammioistaan tukemaan asian käsittelyä. Sinällään mielenkiintoista, että suomalaiseen akateemiseen köyhyyteen näyttäisi liittyvän eräänlainen sääntö: Fortumin johtaja saa 70 000 e /kk, professori parhaimmillaan n. 7000 e ja pitkäaikaityötön tohtori 239 euroa kuussa.

Tähän puolison tuloihin suhteutettuun työmarkkinatukeen on nyt tulossa muutosta, eli se nousee kaikilta siinä 400 euron paikkeille, mutta sehän ei ratkaise mainitsemaasi ongelmaa eli yhteisöjen johtajien ja rekrytoinneista vastaavien vastenmielisyyttä itseä akateemisesti enemmän kouluttautuneita kohtaan. Kilpailija mikä kilpailija, ehkä ajatellaan, ja mieluummin palkataan vaikkapa joku fil.yo. tehtävään.

Taustalla voi olla käsitys panostuksesta omaan akateemiseen uraan ja hierarkian olemukseen kuuluvasta tavasta pitää kilpailijaksi koetut loitolla. Väitöskoulutuksessa opin sen että akateemisuus perustuu puhtaasti omaan panostukseen. Suomessa hommaat itse kaiken: kieli- ja atktaidot, otat velkaa opintoja varten, lisäkoulutat itsesi, maksat väitöskaronkan, hommaat työpaikkasi, jne.

Nykyään olen omasta panostuksesta olemukseta hieman eri mieltä ja pidän melkoisena tuhlauksena jos kouluja käyneet pidetään työmarkkinatuella kopiointihommissa tai sitten jätetään oman onnensa nojaan löytämään elämänsä tarkoitus.

On tietysti niinkin, että etsivä voi löytää oman tarkoituksensa kymmeniä vuosia kestävältä työmarkkinatukielämältä. Pidän kuitenkin mahdollisena josko viimeisen hengen vedon jälkeen mieleen tulee kysymys, että olisiko asiat voineet mennä tässä entisessä hyvinvointivaltiossa jollakin toisella tavalla?

T. Jari

Iltaa,

Ehtiikö ne toimittajat enää toimittamaan kun on luettava nettifoorumeilla kansan ja ihmiskunnan toivojen kirjoituksia maailmanmenosta? Niitähän riittää, aina lähipäivien kirkastumiseen asti.

Ja kenellä sitä on eniten aikaa ajatella? Varttuneella akateemisella pitkäaikaistyöttömällä. Näin se varmaan siellä Pekkarisen elinkeinoministeriössä on ajateltu? Tohtorit Cronberg pistetään tekemään työt työministerinä.

Leikki leikkinä. Viestejä kannattaa lukea niin kauan kuin tarina on hyvä. Kun tarina on hyvä. Varttuneen akateemisen pitkäaikaistyöttömän tarina ei kuulosta eikä näytä hyvältä. Se on hävettävää ja parempi olla samaistumatta tähän jo pienen kaupungin asukasluvun omaavaan yhteisöön.

Siitä ei ehkä kannata puhua sen takia, että korkeakoulutus menettää hohtonsa? Siitä ei ehkä kannata puhua senkään takia, koska sen seurauksena voi menettää uskonsa tulevaisuuteen.

Meitä on paljon. Olemme kuitenkin Viisaita ja vähän varttuneita ja mielestämme meillä on jotakin annettavaa tälle hohtonsa menettäneelle yhteiskunnalle, minne muut pohjoismaalaiset eivät halua tulla asumaan.

Suomalaisen yhteiskunnan eetos on nykyään olla huolissaan nuorisotyöttömyydestä, mikä sekin on vakava ongelma, mutta aikapommi, mikä muhii pinnan alla, on varttuneiden akateemisten pitkäaikaistyöttömien työttömyys. Nuorisotyöttömyyden ohella toinen eetos yhteiskunnassamme on ns. pitkäaikaistyöttömyyden liittäminen duunareihin ja alkoholiongelmaisiin. Nämäkin ovat vakavia ongelmia, mutta suurin osa varttuneista (+40) akateemisista pitkäaikaistyöttömistä ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Oliko tämä yllätys?

Edellisen lisäksi yhteiskunnassamme tunnutaan pitävän toimittajien taholta yllä sellaista fantasiaa duunareiden työteon kaikkivoipaisuudesta ja yhteisöllisen samaistumisen kohdetta haetaan milloin siivoojista milloin maalareista. Kaikki työ on tärkeää, mutta yksi hyvä kysymys onkin, miksei toimittajien taholta pitkäaikaistyöttömien samaistumisen kohdetta haeta akateemista maailmasta. Sieltä voisi löytyä hyvinkin mielenkiintoisia mielipiteitä, ei suhteetonta suhteellisuusteoriaa, vaan ihan arkipäiväisesti elettyä elämää.

Ehkä on niin, että toimittajakunta haluaa pitää oman reviirinsä vallankäytössä saavutettuna etuna, asettumalla duunarin ja työnantajan väliin ja nostamalla esiin työtätekiviä, joihin kaikki tai mahdollisimman moni voi samaistua. Siivota täytyy kotona ainakin kerran viikossa ja maalia laittaa seinään muutaman vuoden välein? Tämä logiikkako toimittajilla on?

Nykyisellä menolla Suomi tai pikemminkin Suomen kansa häviää tulevan kisan hyvinvoinnista, jos politiikka ja virkamies-eliitti näkee toivona vain nuoret ja maahanmuuttajat. Poliitikot ja virkamiehet tuntuvat kyllä tietävän miten palkkaa nostetaan kuukausittain vuosittaisen pitkäaikaistyöttömän toimeentulotuen verran, mutta muuta ei sitten viitsitäkään tehdä?

Huomenta!

Voi hyvänen aika sentään näitä englantilaisia: ovat nimenneet pitkän perjantain "Good Friday'ksi".

Vastaavasti Suomessa ollaan niin vakavia, niin vakavia pitkänä perjanataina: kuten myös poliittisessa retoriikassa. Muisten usein tapahtumaa Vihreiden institutionasoitumista edeltävältä ajalta; eräässä kyläkokouksessa lausuttiin sanat "Pidä sinä turpas kiinni!"

Koetan auttaa nyt laiskaa toimittajaa kysymällä,miten kauas nykyinen politiikka on joutunut kansan syvistä kyläkokousriveistä? Eikö se olisikin voimaannuttaa sanoa vaikkapa nykyiselle ja entiselle demarijohtajalle, että pidä sinä vain nyt turpas kiinni.

Nykyinen poliittinen jargon on muuttunut sellaiseksi, ettei toinen poliitikko uskalla sanoa toiselle poliitikolle julkisesti em. sanoja. Ehkä siitä seuraa pitkäaikaistyöttömyytttä ja puolueen uskottavuuden menetys. Tai lentolippu Brysseliin?

Tiedä sitten onko vihreältä langalta punainen lanka häveyksissä tällä hetkellä? Olin aikoinaan ilmastonmuutos-kokouksessa jossa eduskunnan ilmastopoliittinen asiantuntija kantoi mukanaan taitettavaa polkupyörää. En tiedä oliko kyseessä vitsi vai vakava brändin ylläpitokeino. Ehkä asiaa yritettiin vääntää vihreästä langasta tavan ilmastonmuutostutkijalle.

Nykyinen poliittikka suosii nopeaa puhetyyliä, jottei kuulijalle jää hetken rauhaa sulatella sanomaa. Pahimmillaan homma menee uskonnollisuuden fanaattisuuden puolelle: eilen opimme yliopiston sivuilta, ettei Jeesus ollut mikään koti-ihminen. Hän oli vain tavallinen yli-ihminen, jonka brändiä, mielestäni, on saatettu muunnella suuressa kirjassa pienempien herrain tarpeisiin ja tarkoitusperiin sopivaksi.

Ehkä englantilaiset hoksasivat sen, että vallanpitäjille on hyvä, jos kaikki toisinajattelijat ristiinaulitaan. Siitä ehkä Good Friday nimitys. Suomessa taas mietitään pitkänä perjantaina syntejä syviä pitkään ja hartaasti. Tosin suomalaiset tekevät sen omassa mielessään hiljaa...hiljaa hyvä tulee...mutta näin ei ole.

Ajan ja paikan ristipuulle olemme itsemme asettaneet. Itselle on epäselvää nousenko kolmantena päivänä taivaaseen, mutta nykyisellä poliittisella jargonilla sinne eivät pääse poliitikot eivätkä laiskat toimittajat.

Hei vaa,

Laiskan toimittajan paras kaveri näyttäisi edelleen olevan varttunut akateeminen pitkäaikaistyötön. Tosin itse en ole tällä hetkellä työtön, vaan pätkätyössä. Tutkin ilmastonmuutosta, joka näyttäisi juuri tällä hetkellä menevän globaalilla tasolla viileämpään suuntaa. Mistä tämä sitten johtuukaan, kun hiilidioksipäästöt senkuin nousevat, mutta maapallon keskilämpötilat sen kuin laskevat?

Melko ahdistavaa, kuten sekin, miten määritellä asiaton kommentti. Toimittajat itse antavat aistimusvoimaisia aiheita käsiteltäviksi, vaikkapa tyyliin ilmanstonmuutos on uhka ihmiskunnalle, mutta siihen on vastattava asiallisesti. Seuraavan kerran koetetaan keksiä vielä jotakin myyvempää ja raflaavampaa. Loppuko maailma kesken? Raaka-aineet ovat käyneet vähiin jo viimeiset kymmenet vuodet ja jälleen ne nostetaan esille.

Ruuti on keksittävä monta kertaa vuodessa uudestaan. Vähän kuten itsekin vedän näitä juttuja tohtorin hatusta. Taikaa siinä on kovin vähän.

Mutta se aistimusvoimainen ensivaikutelma. Sitä haetaan niin paljon nykyään, ettei mikään mene enää yli ärsykekynnyksen.

Mielestäni Heinon blogissa on vielä yksi asia tai puutteellisuusvirhe: "Nykypoliitikon keskeinen taito on kyky tehdä vaikutus toimittajiin. Nämä odottavat poliitikoilta karismaa, sanavalmiutta ja mediataitoja, koska ne helpottavat toimittajan työtä – ja tämä pakottaa puolueet tarkistamaan ehdokasvalintojensa kriteereitä."

Nykydemokratian, jota harvainvallaksi voi hyvällä omalla tunnolla kutsua, perustuu kyllä enemmän välitysketjuun: "Nykytoimittajan keskeinen taito on kyky tehdä vaikutus lukijaan ja saada joku lukemaan juttusi." Huvittavinta koko touhussa on se, että laiskuus on monen naistenlehden päätoimittajan hyve.

Aina sitä ollaan kuitenkin tekemässä ja ostamassa jotakin. "Älä tee mitään päivä". Hengitä vain. Se on varttuneen akateemisen pitkäaikaistyöttömän neuvo.

T. Jari

Hyvää pääsiäistä!

Edelliset lyhyet pohdinnat laiskasta toimittajasta nostivat esiin yhteiskunnassamme alitajuisesta ongelmasta, l. kysymyksen luottamuksesta.

Miten luottamusta voisi kehittää netissä tapahtuvien identiteettikaappausten aikakaudella. Miten oppisi luottamaan tuntemattomaan. Kuka tai mikä se Jari Holopainen oikein on? Millainen hän on? Ehkä laiskan toimittajan loistava pikkuapulainen?

Onko laiska toimittaja sitten luotettava? Entä hänen apulaisensa? Ilmeisesti näin voi olla, jos lehtien levikkien lukumäärää katsoo.

Ehkä kirjoitan asian vierestä: asiatonta journalismia. Se voi olla nykyisen tai entisen pitkäaikaistyöttömän ongelma, mikä on elämässä asiallista ja mikä asiatonta ja miten journalisti sitä käsittelee, vai jättääkö käsittelemättä?

Toivon mukaan asia on omalta kohdaltani loppuunkäsitelty, mutta ehkä uskallan kertoa "Viisaat ja vähän varttuneet" ryhmän tavoitteen muilta kysymättä. Keskustella varttuneiden akateemisten pitkäaikaistyöttömien työllistymisestä asiallisesti vaikkapa ministeri Cronbergin kanssa.

Meitä on puolenkymmentä henkeä tässä porukassa ja olemme sitä mieltä, että meillä voisi olla jotakin annettavaa yhteiskunnallemme. Ei me olla laiskoja, eikä toimittajiakaan, elämä tuntuu vain niin näköalattomalta, kun puhetta vain maahanmuuttajien ja nuorten työllistämisestä pidetään yllä. Se on ahdistavaa, etekin kun maksamatta jääneistä opintolainoista vapautuu vain kuolemalla.

Niistä voisi kyllä vapautua valtion avustuksella hyödyllistä ja tarkoituksenmukaista työtä tekemällä.
Itse kannattaisin tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.

T. Jari

Jari Holopainen, Ph.D.
Department of Geology
Gustaf Hällströmin katu 2a (P.O.Box 64)
FI-00014 University of Helsinki
FINLAND

e-mail: jari.a.holopainen@helsinki.fi
web: http://www.helsinki.fi/science/dendro/

Journalismikritiikin artikkelin kirjoitti Mari K. Niemi, ei Kiviniemi.

Hei,

Tekevälle sattuu. Ei kannata pienistä välittää. Kirjoittelin esille nostamalleni teemalle hieman jatkoa ministeri Cronbergin Vihreiden sivuston blogissa.

Meinasin siirtyä sitten kokoomuksen sivustoille jatkamaan aiheen kehittelyä, mutta huomasin, ettei siellä ole tarjolla vuorovaikutteista foorumia. Eikö asia ole demokratian toimivuuden kannalta melkoisen kiinnostava: klikkaa ja äänestä vaikuttamista Kokoomus kyllä tarjoaa, mutta haluavatko kokoomuslaiset pitää vuorovaikutteisuuden omana tietonaan. Postia heille saa lähettää myös, mutta vuorovaikutteisuuteen he eivät ryhdy.

Tulevat vanhat hyvät ajat mieleen, jolloin nykyinen ministeri, silloinen meppi Stubb piti blogia "Kysy, vaan kyllä ajattelematta". Onkohan nyt ruvettu Kokoomuksessa oikein ajattelemaan, salassa vielä, ettei vain maailma ja kannatus lähde jyrkään laskuun.

Demareiden taannoinen 9 ehdokkaan puheenjohtajakilpailu kertoi ehkä enemmän heidän ongelmastaan suhteessa työväkeen. Työtä taitamattomia maistereita ja tohtoreita on tässä porukassa pilvin pimein tarjolla, mutta se työväen aate, se taitaa olla muiltakin kuin Paavo Lipposelta hukassa.

Sitä ei pelasta akateeminen kuorolaulu eikä vappuna nautittu sima puhumattakaan kuohuviineistä.

Suurin ongelma lienee ylioppilas-instituution mitään sanomattomaksi perussivistykseksi, joka antaa yhteisöllisen luvan kävellä vappuna kännissä valkolakki päässä. Uusi yliopistolaki vaikuttanee tähän jollakin tavoin, mutta parantaako yliopiston se kilpailukykyä? Tavoitteista on luovuttu, ennen tavoiteltiin Helsingissä eurooppalaista huippuyliopistoa, nyt vain eurooppalaista tutkimusyliopistoa.

Moderni tulosvastuu yliopistoissa voisi tarkoittaa sitä, että kenkää tulisi jos tavoitteet eivät täyty. Nyttemmin yliopistot viilaavat brändiä ja tavoitteiden sanamuotoa siihen malliin, ettei mikään muutu seuraavaan 100 vuoteen. Yliopistomme on sivistyksen kehto, mutta muutos siellä taidetaan pelätä enemmän kuin ilmastonmuutosta.

Modernissa yhteiskunnassa suurin ongelma lienee rajojen murtuminen ja hämärtyminen. Apurahatutkijatkin kuuluvat nykyään maatalousyrittäjien eläketurvan piiriin, millä ei liene muuta merkitystä kuin imagokysymys. Viljelöitä tässä ollaan - hyvä kysymys lieneekin se, miten sitten hengen viljely liittyy maanviljelyyn? Ehkä ne ovat sama asia: käytäntö tosin näyttää iltapäivälehtien valossa vain siltä, että kepussa ja kokoomuksessa huomioidaan vain "kyntöhommia" vastakkaisen sukupuolen kanssa.

T. Jari

Hei vaa,

Nykyajan maailmassa ei parane leimautua laiskaksi: se on tullut selväksi ainakin Suomessa. On tehtävä hommat vielä 120 %, ettei kenelläkään jää valittamisen varaa. Sellaista konetta ei tosin ole keksitty, eikä voidakaan keksiä, minkä hyötysuhde olisi edellisen kaltainen, mutta puhekielessä fraasi kuitenkin esiintyy.

Jos oli demareilla ja muillakin tapana kantaa ennen lippua, niin nykyään verhoudutaan brändien taakse. Mielikuvat ovat tärkeitä, kuten Suomi-brändillä, jonka matkailumaakuva pohjautuu neljään C:hen. Matkailu-Suomi on luotettava (Credible), siinä on myönteistä vastakohtaisuutta (Contrasts) ja luovuutta (Creative), joiden johdosta Matkailu-Suomi on kiva, rento ja samalla ” viileä” maa (Cool).

Huh huh! Tulikohan bränditoimikunnalla mieleen edes C-4, (composition 4), joka on lähinnä sotilaskäyttöön suunniteltu muoviräjähde. Taitaa käydä niin, että joku kerää brändin luonnista rahat taskuun kansalaisten jäädessä ihmettelemään, että mitä ihmettä räjähteellä oikein tehdään.

Minusta Vihreiden yhden ehdokkaan kampanja voi olla hyvä ajatus. Jos ehdokkaana on Anni Sinnemäki, Aleksis Kiven katu -runoteos pärjännee mainiosti Keskustan Pokan ja Kokoomuksen Uosukaisen eroottissävyisille kirjoituksille.

T. Jari

Aistimusvoimaista päivää

Elina Heino nosti ehkä tämän hetken tärkeimmän puheenaiheen esiin, eli taidon/kyvyn tehdä vaikutus toimittajiin/äänestäjiin.

Menetelmiä on useita, mutta tavallisin lienee aistimusvoimainen ensivaikutelma. Minäkin koetan sitä aina soveltaa, mutta tällä foorumilla vielä huonolla menestyksellä. Kukaan ei taida uskaltaa omalla nimellä kirjoittavalle vastata mitään, vaikka millaisia näkökulmia tarjoilee.

Ehkä kyse on jälleen luottamuksesta? Liekö Holopainen hieman vinksahtanut tutkijakammion kasvatti? Vai liekö se jonkin kilpailevan puolueen salainen kannattaja? Kirjoittelee mitä mieleen tulee.

Kyse on mielestäni jollakin tapaa demokratian nykytilasta: jopa "nykyisen demokratian raunioista". Kuten Heino ehkä leikillään toteaa, poliitikoilta voidaan odottaa karismaa, sanavalmiutta ja mediataitoja, koska ne helpottavat toimittajan työtä.

Tähän aistimusvoimaiseen ensivaikutelmaan liittyy yhtenä ilmiönä ns. tranferenssi. Se käännetään usein tunteiden siirroksi. Itse ymmärrän sillä menneissä ihmissuhteissa koettujen tunteiden siirtoa uusiin ihmissuhteisiin.

Kyse on lähes ikiliikkujan kaltaisesta ilmiöstä. Arkielämässä transferenssi ilmenee mm. sillä tavoin, että luomme täysin ventovieraista ihmisistä hyvinkin pitkälle meneviä mielikuvia jo muutaman sekunnin havainnoinnin jälkeen, vaikka emme tosiasiassa tunne ko. ihmistä lainkaan. Positiivinen transferenssi edesauttaa suhteen luomista ja havainnoinnin jatkamista, negatiivinen vähentää sitä.

Vaikea sanoa, millaista transferenssia blogikirjoittelu nostattaa? Jonkin sortin negatiivisesta transferenssista on kyse, sillä kirjoittaessaan sitä kääntyy sisäänpäin. Toisaalta sitä haluaa ennen kaikkea positiivista transferenssiä eli edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä.

Tästä päästäänkin poliitikon painajaiseen: eli miten vaikea on kääntää ensivaikutelman suuntaa? Tai palauttaa kovia kärsinyt poliittinen positiivinen ensivaikutelma takaisin.

Elämä on toisaalta inhimillistä, mutta sinällään ehkä mielenkiintoista on se, miksi halutaan pitää tietynlaista mielikuvaa yllä esim. puolueiden mielikuvien suheen. Ikään kuin haviteltaisiin ikuista hohtoa, johon ehkä ajatellaan äänestäjän helposti kiinnittyvän.

Olen nykyään sitä mieltä, että jos on uskonsa menettänyt, sitä on vaikea tai lähes mahdoton brändeillä korjata. Ainahan tietysti syntyy uusi sukupolvi, johon brändit uppoavat aluksi kuin kusi sulaan lumeen. Ongelma kuitenkin on siinä, etteivät brändit kehitä ihmisten välistä luottamusta. Miten helppoa on pilata luottamus-brändi, jos ei ole kehitetty menetelmää luottamuksen palauttamiseksi.

Tässä yhteydessä voitaisiin puhua ehkä persoonattomasta ystävyydestä l. koinoniasta. Sitä varten tarvitaan mielikuvia konkreettisempia menetelmiä kuten ryhmädialogin
muotoja.

Hei vaa
T. Jari

On tuo Holopainen niin kova kommentoimaan, ettei ainakaan laiskan toimittajan paikkaa mistään saa.

Talvella ei tarkene,
kesällä ei kerkiä,
syksyllä on suuret tuulet,
keväällä vettä paljon.

Hei vaa

Mukava nähdä, että joku tätä yksinäisen ex-pitkäaikaistyöttömän ketjukirjettä lukee. Melkein olin luopua jo toivosta.

"Mari K. Niemen mukaan poliittiset prosessit tulee räätälöidä tiedotusvälineiden pirtaan sopiviksi, jos puolue aikoo saada asiaansa esille. Kaupan lattialla kiukkutteleville toimittajille on annettava tikkunekku."

Mitähän tähän sanoisi? Tällainen fantasia tai mielikuva on varmasti perusteltu, mutta mitä sitten tarkoitetaan poliittisilla prosesseilla? Sitäkö miten yhteisiä asioita hoidellaan A:sta Ö:hän, vai sitäkö miten puolueet suhtautuvat yhteiskunnassa ilmeneviin ilmiöihin kuten epäkohtiin? Millainen impulssi täytyy olla, että epäkohta, kuten vaikkapa varttuneinen akateemisten pitkäaikaityöttömien tila, nousee julkisen keskustelun kohteeksi? Vai nouseeko se milloinkaan?

Minulla oli kyseenalainen kunnia olla taannoinen talouden huippukausi työttömänä ja siinä kyllä ehti miettimään yhtä sun toista. Syntyjä syviäkin. Ehkä ikävin kokemus oli sellainen, että akateeminen koulutus voi pahimmillaan tuottaa sellaista professiota, millä ei ole muuta virkaa kuin olla rikkana rokassa yliopistojen tuottavuusohjelmissa: tutkinto ja lopputyö, koulutuksen keskeytys, opiskeluaika: siinä niitä mitattavia suureita. Sitten vain maailmalle.

Tekevälle työtä riittää, kuuluu toinen sananlasku, mutta siitä puuttunee yksi sana. Palkallista. Työttömänä ollessa kiinnostuin demokratiasta ja ylipäätään siitä, miten se toimii ja miten siihen voisi osallistua. En juurikaan kokenut osallistuvani politiikkaan äänestämällä. Enemmän koin luovani edellytyksiä edistykselliselle harvainvallalle.

Vihreiden sivuilla lukee:" Tarvitaan demokratian kunnianpalautusta, joka antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua laajasti ja eri tavoin päätöksentekoon koko yhteiskunnassa."

Minusta tämä on hyvä tavoite, mutta menetelmä sen saavuttamiseksi vain puuttuu. Ei se demokratia kehity äänestämällä, vaan dialogin keinoin. Siksi jo tuossa edellä hieman viittasinkin, miten nykyistä demokraattisempaa yhteiskuntaa voisi tavoitella. Ryhmädialogin keinoin.

T. Jari