Radikaalia lamavappua!

Päivää,

Järkevää ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopivaa tekstiä kyllä, mutta niin vakavaa että alkaa väkisinkin naurattamaan.

Ilmiö voi johtua naurupäivästä. Ehkä vihreät ja muut mayday-aktivistit hoksaatte sen, ettei nykyään tällaisella säädöllä saa mitään aikaiseksi. Päädytty vain linnnaan kun viherpesty kapitalisti juhlii Linnassa joulukuussa.

Eikö edes jo vähän hymyilytä nämä juttuni. Hoksasitko, nykyinen lama ja "demokraattinen" harvainvalta ei kestä yhtä asiaa: naurua. Eikö olisikin mainiota, josko mielenosoituksia ryhdyttäisiin järjestämään perinteisen sotilaallisesti marssien ja lopuksi mentäisiin eri viskaalien pihalle nauramaan porukalla. Hyvät iskulauseet, jotka perustuvat poliitikkojen puheiden ja tekojen ristiriitaan ja kunnon naurut päälle.

Mitä sitä elämältään voi enempää toivoa. Kuolla nauruun.

T. Jari

Sori vaan , se paskaduunikeskustelu johti ihan oikeille raiteille.

On otettava huomioon , että tuon tyytymättömyyden oikeutus on yksi kriteeri arvioitaessa tätä uusvasemmistoa. Ja tässä mielessä legitimiteettiä tällä uusvasemmistolla ei ole. On ymmärrettävää , että Keski-Englannin hiilikaivoksissa raataneilla nälkäpalkoilla kaivosmiehillä vuosimallia 1900 oli täysin legitiimi syy olla vihainen , mutta samaa ei voi sanoa uusvasemmistosta.

Yliopistokakaroiden kiukku varsin mitättömistä kärsimyksistään ei todellakaan tee nykyistä yhteiskuntaa epälegitiimiksi. Oleellisesti karkeampia kärsimyksiä tarvittaisiin että kakaroilla todella olisi oikeus kiukkuunsa.

Nyky-yhteiskunnan mitassa teidän kärsimyksenne ovat kutakuinkin pizzataksin luokkaa.

Hei vaa,

En kyllä ymmärtänyt mikä sinua korpeaa, mutta oletko käynyt jo lounaalla? Verensokeri kannattaa pitää tasaisena kautta päivän.

Puhut ilmeisesti omasta kokemuksestasi kärsimyksen suhteen, mutta ehkä kannattaa huomioida sitäkin puolta, että kärsimys on yksilöllinen kokemus. Jollekin jo oman tilan valtaaminen yliopistolta tuottaa mielihyvää, vaikka yliopistouudistus sen kuin etenee.

En tunne tuota paskaduuni-juttua, mutta nimenä se kuulostaa ihan pamfletilta, jolla on ensin pyyhitty takapuoli ja josta sitten katsellaan millaista lounasta tulikaa ansaitsemillaan rahoilla syötyä.

Sosiaaliturvan alasajo on taas vakava ongelma, josta olen saanut vuosikaupalla kokemusta. Millainen ehdotus sinulla olisi tilanteen korjaamiseksi?

***Sosiaaliturvan alasajo on taas vakava ongelma, josta olen saanut vuosikaupalla kokemusta. Millainen ehdotus sinulla olisi tilanteen korjaamiseksi?***

Olen joskus ollut peruspäivärahalla ja kyllä se tietysti on aika niukkaa elämää. Toisaalta kauppojen hyllyiltä löytää ihan kohtuuhintaista ruokaa , joten jotenkin täytyisi kohentaa täysin perustavanlaatuisia elämäntaitoja.

En kyllä ole huomannut , että sosiaalisesti työrajoitteiset kotikaupungissani jotenkin olisivat muuttaneet elintapojaan. Kyllä ne dokaavat kuten ennenkin.

Mitäkö esittäisin - kenties jyrkempiä sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden pakkoelementtejä. Ikävä kyllä osa sosiaaliasiakkaista ei edes aio hakea tilanteeseensa parannusta ilman pakkoa.

Tämä vuorostaan ei sulje pois sitä , etteikö sosiaaliturvaa ja työttymyysturvaa voitaisi jopa korottaa - esimerkiksi Tanska on Suomeen verrattuna "jyrkempi" systeemi molempiin suuntiin. Toisaalta tanskalainen sosiaaliturva on Suomea korkeampi , mutta taas toisaalta sosiaaliturva myös katkaistaan Suomea herkemmin. Toisin sanoen Suomen hyvin keskinkertaisella sossulla voi kitata keskikaljaa maailman tappiin ilman että kukaan juuri häiritsee. Suomessa vallitsee eräänlainen kurjistamisteoria , jolloin on ajateltu että yhä kehnompi sosiaaliturva ei houkuttelisi asiakkaita. Systeemiä ylläpitävät itse asiassa sekä vasemmisto (jolle pakkoelementit ovat ideloginen myrkky) että oikeisto (joka nimenomaa luottaa kurjistamisteoriaan.)

Se , mikä tässä uusvasemmistossa hieman häiritsee on sen keskitien virhepäätelmä. Että perustulo on alhainen pitää kyllä paikkansa , mutta pakkoelementit ovat edelleen yhtä kammottava asia kuin aina ennenkin. Perustulon korottaminen ei nimittäin vastaavasti sulje pois hieman tylympää suhtautumista asenneongelmaisiin sosiaaliasiakkaisiin.

Uudelleenkouluttautumiseen tulisi suunnata lisää varoja. Mutta - edelleen - myös tarjottu koulutuspaikka tulisi ottaa vastaan sosiaaliturvan katkaisemisen uhalla.

Kaiken kaikkiaan tekisin sosiaalipolitiikkaa sekä hyvällä että pahalla. Kaikki kunnia hyvyydelle , mutta ei pidä sulkea pois myöskään pahuutta !!

Hei,

Kyllähän se paljon mainostettu suomalainen hyvinvointi näytti kurjemman puolen yli 1000 työttömyyspäivän jälkeen tai jo sitä ennen kun siirryttiin puolison tuloihin suhteutetulle työmarkkinatuelle.

Osalla menee työkyky milloin juopottelun milloin muun sairauden takia. Toivovottomuus on vakava tauti, minkä itse koin kaikkein vaikeimmaksi: etenkin suhteessa lapsiin. Millaisen mallin sitä antaa jos on työtön ikuisuudelta tuntuvan ajan, joskus koko loppuelämän. Lapsethan oppivat tehokkaasti vaikkei heille mitään opettaisi. Ottavat mallia vanhemmistaan, vaikkeivät haluaisikaan.

Mitään ei saa jos mihinkään ei panosta. Tähän filosofiaan kait tämä suomalainen systeemi jollakin tapaa perustuu, mutta kyllä siinä syrjäytymisen riski on silti suuri. Olisi ainakin osattava muuttaa sanoiksi se, mitä haluaa. Jos tämä ei onnistu, vielä surullisempaa on se, jos virkailija ei osaa auttaa tässä asiassa. Voi olla, että elämän tarkoitus kääntyy ehtoopuolen odotteluksi ennen aikojaan.

Pääsin itse vuoden alusta apurahalle, joka on kyllä enemmän kuin 239 euroa kuussa. Suhde toimeentulominimiin tosin säilyy kylläkin velkojen ulosmittausten ja elatusmaksujen kautta, mutta toisaalta, ei tunne oloaan evp:ksi eli elätiksi (elää vaimonsa palkalla (evp)).

Hei,

Edellinen nauru-kapina kirjoitus ei tainut naurattaa edes itseäni, mutta johti pohtimaan sellaista kuin aatteisiin liitettyjä vihan kokemuksia.

Millaista on uusvasemmistolainen viha? Johtaako viha-kokemuksen jäljet maamme sisällissotaan/kapinaan, missä punaiset hävisivät taistelun vallasta. Koetan pohtia tässä nyt sellaista, onko kyse laajemmasta kokemuksesta kuten häviämisestä yhteiskunnallisessa kilpailuissa? Sinällään oma kysymyksensä on se, että onko lainkaan järkevää luokitella ihmisiä vasemmistolaisiksi, oikeistolaisiksi tai vaikkapa vihreiksi.

Liitetäänkö esimerkiksi vasemmistoaatteeseen miten laajasti häviäjäjän leima, johon taas leimataan punainen väri, ehkä veren vertauskuvana. Sorron yöstä sitten noustaan ja jotkut nousevat aina yhteiskunnallisesti johtaville paikoille asti, mutta sorto-ilmiönä elää ja voi hyvin.

Miten sitten vihreä väri ja viha: jonkin sortin keskellä olosta värin perusteella lienee kyse ja liekö sen takia profiloituminen hieman hukassa. Ollaan ehkä ideologisesti vasemmalla, mutta kuitenkin käytännössä oikealla. Liike lienee hyvä kaikille sortoa, epätasa-arvoa ja ympäristöongelmien kauhuja nähneille ja kokeneille, mutta mitä on Vihreiden ydinosaaminen?

Voisiko se kenties olla uusvalkoisen ja uuspunaisen vihan käsittely ja kansan eheyttäminen?

Radkaalia lamavappua, Murrostorstain teesit, Opiskelijat kurittavat kapitalismia, Talonvaltaajat hautovat vallankumousta, Megafoni on uuden liikkeen teoriakeskus –uutisjutut olivat jo retoriikaltaan osin sama luokkaa kuin 1990-l alun Kapinatyöläinen – ja Valkoinen Rintama –lehden keskinäinen nokittelu. Ei taida nykyistä paremman yhteiskunnan rakentaminen noilla eväillä aivan onnistua, koska kuitenkin kai niille toisinkin ajatteleville pitäisi siinä paremmassa yhteiskunnassa ainakin nyt leipää antaa, ettei jo aiemmin itänaapurissa kokeiltuun luokkaviholliselle lyijyannos -menetelmään uudestaan sorruttaisi.

Samalla sinänsä ilahduttavan poliittisten aktiviteetin sävyissä on minulle melkoisia inhokkipiirteitä. Proletariaatin etujoukko –käsitteen jatkuva läsnä olo, joko avoimesti tai piilotettuna, en nyt vain usko, että kellään on ajatuksissaan sellaista viisasten kiveä, mikä oikeuttaisi toisten pakottamisen samaan ajatuskaavaan. Kovin urbaanilta tuntuu osallistujien toimintaympäristö, vaikka vihertäviä arvoja niin puolustetaan, mikä antaa hieman hullunkurisen kuvan toimijoiden uskottavuudesta. Ihailtavalla innolla tuodaan esille yhteiskunnan epäkohtia, mutta voisi siihen yhteiskunnan rakentamiseenkin ajattelussaan panostaa, ettei nyt vain kiukutteluksi jäisi tarjotut yhteiskunnalliset vaihtoehdot.

Tiedoksi vain: vaikka olen monista em. –jutuissa mainituista epäkohdista samaa mieltä, vaikka myönnän, että nykyisen kapitalismin tilalle on saatava jonkinmoinen ”ihmiskasvoinen kapitalismi” (sivistyneet kiukuttelijat tuntevat ”ihmiskasvoisen sosialismin” käsitteen ja sen tilanteen, jossa tämä käsite syntyi, jolloin tarkoitukseni ”ihmiskasvoisesta kapitalismista” muuttuu ymmärrettäväksi) ja vaikka kovasti sympatiseeraan nuoruuden intoa (möykkäsin minäkin aikoinani yliopistolla), ei tarvitse asuinsijoilleni tänne korpeen tulla Kiinan kulttuurivallankumouksen opiskelijoiden pyhällä raivolla ja erehtymättömyyden paatoksella selittämään minulle yhtään mitään elämäntavastani.

Jos tämän henkilökohtaisen kannanottoni, ”antaa kaikkien kukkien kukkia”, te nykypäivän vihertävät tai punertavat nuoret aktiivit voitte hyväksyä ilman palaa kurkussanne tai ärsytyksen leimahdusta aivoissanne, ettekä kokisi valtaan päästyänne tarpeelliseksi pakkovalistaa minua mielestänne kenties tietämätöntä tai hairahtunutta, vaan annatte minun olla rauhassa täällä metsässä, saatatte olla kypsiä yhteiskunnan rakentamiseksi paremmaksi. Tällöin joudutte vain hyväksymään sen tosiasian, että täällä pitäjillä teidän löpinöillenne vain nauretaan päin näköä ja naurun päätyttyä saattaisi alkaa muut leikit, jos vielä paikalla julistamassa olisitte.

Korostan, tässä on olennaista vain se, kuinka henkilö tai ryhmä, joka kovasti kokee tarpeelliseksi julistaa kanssaveljilleen ja -sisarilleen jotakin totuutta, suhtautuu mielestään erehtyneisiin kanssaveljiinsä ja -sisariinsa. Provosoitumattomuuden ja julistamisesta luopumisen taito on vain niin kovin vaikeaa harjoittaa.

Luonnollisesti voitte valistaa minua tällä keskustelupalstalla, plompsahtihan se pääni ulos maamyyrän kolosta ihmisten ilmoille tällä foorumilla.

Hei vaa,

Ole ihan rauhassa Kelloseppä. Ja antaa niiden ihmisten nauraa. Nauru tekee hyvää, sillä siinä ehkä tunnistaa lopulta jotakin oleellista itsestään. Joskus nuo tietokoneen termit ovat niin vertauskuvallisia: puhutaan mm. levyn eheyttämisestä.

Mielestäni ajassa on nyt pinnalla rajojen rikkomisen tarve ja ennen kaikkea uusien käsitteiden tarve. On tuttua ja turvallista palata vanhoihin vappukaavoihin, mutta toisaalta niissä ei ole varsinaista sisältöä tälle ajalle. Ehkäpä sen takia aggressiivisuus valtaa alaa ja kuten taannoinen vappumarssi osoitti, mahdollisuus väkivaltaan on olemassa.

Itse asiassa voisi kysyä, kapinoidaanko ennen kaikkea sitä vastaan, etteivät vanhat käsitteet ja ideologiat toimi nykyajassa? Ehkäpä ihmisen itsensä tekemä luokittelu itsestään aiheuttaa ahdistusta. Olen proletaari tai vihreä: mutta olenko minä se?

Ehkäpä tarkoitin tällä naurukapinalla lopulta kuitenkin sitä, että nauretaan vanhoille tavoille toimia ja määritellä ihminen. Ja eduskunta jos kuka viime kädessä määrittelee oikean ja vasemman: kannatan eduskuntatalon täyssisäremonttia, jossa pöntöstä ja oikeistosta sekä vasemmistosta luovutaan ja sen tilalle pöydät ja tuolit asetetaan piiriin.

Se helpottaa ajatustenvaihtoa.

T. Jari

Olemme jossakin toistaiseksi määrittelemättömässä uudessa tilassa, joka alkoi Neuvostoliiton hajoamisesta, jatkui etnisillä puhdistuksilla Euroopassa, kasino/globaalitalouden riemukululla, fundamentalismi-islamin nousulla, länsimaailman kyvyttömyydellä säilyttää taloudellinen hegemoniansa maailmassa ...

Väkivalta tai edes sillä uhkaaminen ei ole ratkaisu mahdollisen henkisen epävarmuuden tilansa purkamiseen, eikä naurukaan tarjoa kuin hetkellistä unohdusta. Puolalaisten punainen tonttu -kampanja osoitti naurun voiman, mutta sillä kaadettiin vain vanha yhteiskunta, ei ratkaistu uuden yhteiskunnan ongelmia.

Toki on selvää, että perinteiset poliittiset puolueet Suomessa, vihreät mukaanlukien, ovat menettäneet uudessa, oudossa maailmassa tulevaisuuden visiointikykynsä ja kykynsä tarjota uskottavaa, rehellistä arvomaailmaa ja siihen pohjautuvaa käytännön politiikkaa. Toki on selvää, että rakenteellinen työttömyys kasvaa ja suomalaisten tuloerot kasvavat. Tämän seuraukset ovat myös aika selviöitä - kaikennäköistä hilluntaa ja revitystä on luvassa. Niiden aidosti rakentava vaikutus jäänee vain kovin pieneksi.

Jospa sitä uutta maailmaa voisi rakentaa hieman hiljaisemmin henkilökohtaisella tasolla. Jos vaikkapa noin 200 000 - 300 000 20-40 vuotiasta suomalaista heittäisivät henkilökohtaisesti kilpailuyhteiskunnan roskikseen muuttamalla korpeen ja tyytymällä henkilökohtaisesti vähään, yhteiskunnalliset seuraukset olisivat pelottavan suuret ja nopeat. Nykyparadigma ei vain yksinkertaisesti toimisi; yhteiskunta ja yritysmaailma joutuisivat sopeutumaan ihmisten ehtoihin eikä päinvastoin.

Olisi ainakin kovin vihertävien arvojen mukainen väkivallaton ratkaisu luoda pakko muuttaa nykymenoa.

Veikkaan Tolstoin argaarifilosofialle uudelleensyntymää ja sen pohjalle muotoutuvaa polittista jonkinmoista painoarvoa Suomessa. Tapahtuuko se siten, että esim. Kristilliset ja Perussuomalaiset saavat mukaan Kepun oikeistomaaseutuaktiivit uuteen poliittiseen liikkeeseen vai muotoutuuko Vihreiden sisälle vahva agraarisiipi, joka saa kannatuspohjaa myös Vasemmistoliitosta ja SDP:n maaseutujunttilohkolta vai muodostuuko Tolstoin ajatusten pohjalle jokin oma uusi pikkupuolue, en tiedä.

Huom: en itse henkilökohtaisesti välttämättä ole tämmöisen takana, mutta ottaisin laskelmissani tämmöisen mahdollisuuden huomioon, jos olisin jonkin puolueen takapiru.

Hei,

Tuossa oli paljon asiaa. Itsekin haavailen muuttavani maalle, ja minusta voisi tulla Tolstoin agraarifilosofian puolestajapuhujakin (vaikka en tunne tätä suuntausta), mutta toisaalta täällä Helsingissä on niin helppompaan, että ihan turhautuu. On viimeisen päälle tehokkaat energian ja sähköntuotantoyksiköt eikä tarvitse kompostoida jätetteitään. Kaikki tehdään valmiiksi puolestasi, kunhan vain lajittelet jätteesi ja hankit rahasi sähkölaskuun ja vuokraan. Kelan hakemukset täyttyvät nykyään myös sujuvasti netissä, mikä vähentää liikkumisen tarpeen lähes olemattomiin.

Voisi luulla että Helsinki on maanpäällinen onnela. Kuitenkin, ehkä puolet kaupungista tyhjenee juhannuksena, kun ihmiset raahautuvat maaseudun rauhaan kesämökeilleen ja sukulaisten vastuksiksi. Mainitsemasi 200-300000 potentiaalisesti maaseudulle muuttajaa on kyllä olemassa, mutta mikä ihme ajaa ihmiset tällaiseen ralliin Suomen kesässä ja vappuna toreille?

Taidan aloittaa hiljaisen muutoksen nyt.

T. Jari

Onhan Helsingissä paljon helpompaa, kunhan vain hankit rahat jostain ja vieraan lauluja laulat. Onhan metsässä paljon helpompaa, pakollisten puuhien ja käytännön pikku pohdintojen jälkeen jää aikaa muuhunkin, kun ei ole jatkuvaa pakkotarvetta rahan hankkimiseen (esim. passiivitalokeskustelussa mainitsemieni rahallisten seikkojen nojalla) ja on suurempi vapaus laulaa omia lauluja.

Huolestuttavaa sinänsä, saattaa korvessa jopa tuntea toisinaan olevansa oma herransa eikä vain jonkun juoksupoika tai hallintoalamainen. Tässä ehkä piileekin metsäläistymisen todellinen yhteiskunnallinen uhka - yhteiskunnan kontrollin rinnalle muodostuu käytännössä ruohonjuuritasolla toimivia enemmän tai vähemmän riippumattomia yksilöllisiä, joskus jopa yhteisöllisiä, vaihtoehtoja. Tällöin ainakin osittain vaihtoehtomaailmassa elävän yksilön mieleen voisi putkahtaa mieleen paljon vaarallisempia ja luovempia ajatuksia kuin hieman hulinoida vapun kunniaksi.

Hei,

Ei kannata liiaksi metsäläistyä. Ajattele, jos jutussa mainitut nuoret naiset ajavat kapitalisminkin ulos kampukselta, sinne korpeenko? Seurauksena on kampuksella valtatyhjiö, mitä muutamat innokkaat ryhtyvät täyttämään marxin kootuilla teoksilla. Ei hyvältä vaikuta tämä suomalainen vappu-paatos.

Vuoden 1918 sodalle oli luonteenomaista poliittinen väkivalta, jota taidetaan erotella punaiseksi ja valkoiseksi terroriksi. Ehkä vappu on tätä nykyä ns. kevyt-terroria kuten on kevyt-levitteitä olemassa. Teoriassa terrori ei ole poistunut mihinkään, vaan se jatkaa konkreettista muotoaa uudessa paketissa.

No, onkohan uuden yliopistolain myötä Marxilla paljoankaan asiaa kampuksille, kun uusi hallinto aloittaa turboruuvin kiristämisen opintojen läpäisemisnopeuden tiimoilta, ja voihan kovasti opetustarjontakin muuttua?

Toisaalta, onko tässä tietoverkkojen maailmassa enää edes tarvetta - ainakaan joidenkin mielestä - perinteisen muotoiselle yliopistolle? Kovasti paljon yliopisto-opetusta kun voidaan virtuaalimaailmaan siirtää ja vieläpä perinteisiä luentoja kustannustehokkaammin. Eipähän sitten myöskään kampuksia eikä Marxin tai Bakuninin villitsemien opiskelijoiden solukennostoja tarvitsisi rakentaa ja hihhuloivien opiskelijoiden interaktiivisuus näyttöpäätteen kanssa saattaisi jäädä aika harmittomaksi, kun joukkopsykoosin riehaannuttava vaikutus vähenisi. Voisi ulkoistaa myös opiskelijoiden asumisen puitteiden tarjonnan opiskelijoille itselleen.

Muuttuisiko metsä kenties "ihmiskasvoisen kapitalismin" viimeiseksi linnakkeeksi vaikkapa tupailloissa käynnistettävien vapaiden opintopiirien muodossa vai "Loistavan Polun" kaltaisten militanttien ryhmien harjoitustantereeksi, jonne viranmaisen pitkä käsi ei muutoin kuin satelliittivalvonnalla ulotu?

Eli; onkohan jo mokomat käsitteet kuten 60/70 -luvun yliopisto politiikan korkeakouluna, yliopisto ns. korkeamman tiedon jakelun monopolina tai yliopiston opiskelijat uuden maailman airueina jo museoon joutavaa historiallista aineistoa?

Iltaa,

Ei yliopistossa mikään muutu niin kauan kuin lakiin on kirjattu kohta antaa ylintä opetusta maassamme. Sen takia on opiskelijoiden vallattava Vanha yhä uudestaan, jotta maallemme saadaan uusi poliittinen eliitti suurten ikäluokkien jättäessä tehtävänsä. Tosin nykyinen eliitti taitaa olla niin perso vallalle, ettei siellä uskalleta jättää perintöä nuorempien kehitettäväksi.

Jatkaisin tuosta vapputeemasta l. valkoisten ja punaisten tulkinnasta. Eikö olekin mielenkiintoista, että vappu on "valkolakkien" juhlaa työväen puna-aatteen rinnalla. Tuskin tämä ilmiö on ihan sattumaa ja itse olisin sillä kannalla, että koko vapusta voisi luopua.

Huomenta,

Jatkaisin tuosta vapun valkoinen/punainen asetelman vertauskuvallista tulkintaa vielä sen verran, että ehkäpä jollakin valtioinstituution edustajalla välähti, että annetaan vapulle ns. suomalaisen työnpäivän merkitys. Tämän merkityksen valossa, oli sitten kommunisti, demari tai valkolakki tupsulla tai ilman, suomalaisen identiteetin perustaksi tai yhteiseksi yhdistäväksi tekijäksi tuli työ.

Vapun muodonmuutoksessa tai hienommin transformaatiossa näyttäisi korostuvan pahimmillaan kansan jakautuneisuus. Jakautuneisuus ei ole enää tulo-ammatti- tai muuhun ulkoiseen tekijään perustuvaa, vaan yhteiskunnallisen statuksen saavutuksen esittelyyn ja vaille jäämiseen kokemuksen purkamiseen. Nykyinen trendi näyttäisi vielä siltä, että vaille jää entistä useampi mitä erilaisemmissa elämäntilanteissa ja tämä pettymys purkautuu sekavina ja agressiivisina joukkoilmauksina.

Aika näyttää, mutta ensi talvi lienee suomalaisen historian käännekohtia. Ilmiötä kärjistää se, että kansanedustajat ja ministerit ovat ajat sitten erkaantuneet vaille jäämisen kokemuksesta, ja heillä ei ole hätä päivää saavutettuine etuisuuksineen ja oikeuksineen.
Alla on linkki, jossa lakitekstiä ministereiden, edustajien ja presidentin palkkioista. Aika vanha se on, mutta suuruusluokka tulee hyvin esille
http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_HE_93_2006_fi.html

Esimerkiksi ministerin palkkio on 1.3.2005 voimaan tulleen palkkaustaulukon mukaan 8 100,75 euroa kuukaudessa (kesäkuu 2006). Pääministerin palkkio on 20 prosentilla korotettu ministerinpalkkio eli 9 720 euroa kuukaudessa (kesäkuu 2006).

Omaan uraan panostuksesta on tietysti kyse ja onhan se mielenkiintoista että laitetaan demokratian nimissä toimikunta kehittämään omaa palkkausjärjestelmää, jonka sitten pääministeri ja presidentti omalla allekirjoituksellaan hyväksyvät. Näin lienee valtioinstituutiossa tehty aina, mutta ehkei nyt niin eriarvoistavalla tavalla kuin nyt. Kaikesta huvittavinta tilanteessa taitaa olla se, ettei kansanedustaja toimenkuvasta liene päätetty mitään erityistä, vaan sekin perustuu omaan vapaaehtoisuuteen ja panostukseen.