Vassarit, tulkaa jo 1990-luvulle!

Sanotaan se nyt ääneen: niin kauan, kun demareiden johtohahmoina ovat Urpilainen, Guzenina, Filatov ja Halonenkin, äänestäjien vuoto persuihin (huom. ei vasemmistoliittoon, se on liian vihreä ja feministinen Arhinmäenkin jälkeen) jatkuu. Karvaperseduunari ei tuollaista pikkuvirkailijoiden tätiporukkaa katsele.

Onkin oikeastaan hämmästyttävää, miten asian eteen ei olla vielä tehty mitään. Missä on se uskottava demariäijä? Isä Mitrostako sellainen piti tulla? Ei helvata, eihän niiden demareidenkaan pitäisi idiootteja olla, miksi siis puolue on täysin tuuliajolla? Käsittämätöntä.

Sekä SDPstä että Vasemmistoliitosta kuin SKPstä, KTPstä kuin STPstäkin voi sanoa:

Niillä on aivan hillittömän suuri sosiaalinen tilaus, mutta ei mitään muuta.

Maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen väliset tuloerot ovat kaksin kertaistuneet sitten Jeltsinin vallan kaappauksen. Kymmenet miljoonat kuolevat nälkään vuosittain ja tilanne vain pahenee samaan aikaan kuin Big Brother'issa ratkotaan ongelmia.

Kapitalismi sai ylimääräisen tilaisuuden, nyt sekin on ajanut karille eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.

Luonnon tuhoamisessa on useita hengenvaarallisia noidankehiä: valtamerien metaani jäiden sulaminen ja irtoaminen, merivirtojen tai tuulien kääntyminen, massiivisia muutoksia eikä kukaan tiedä - luonnollisestikaan tulevaisuutta.

Mutta sosiaalinen tilaus on niin valtava että se yhdistyneenä moniin alle 20v ja alle 30v aivoihin tulee tuottamaan jotain vasemmalle.

Mikko Aalto

Demareilla on enemmistö vielä joillain Helsingin äänestysalueilla (lähiökerrostaloissa), mutta kyllä se on selvästi 70-luvun puolue ja kuolemassa pois.

Demareita on eurovaalituloksen jäljiltä toki helppo moittia, mutta taustalle jää se keskeinen huomio, että SDP:n nuorehkot ehdokkaat kepittivät mennen tullen äänimäärissä vihreät vastaavansa. Pari kuukautta ennen vaaleja vielä täysin tuntematon Pilvi Torsti sai vaaleissa enemmän ääniä kuin Johanna Sumuvuori. SDP:n kolmannen paikan menetys perustui enemmän kuin mihinkään muuhun siihen, ettei valtakunnallisesti tunnettuja nimiä löytynyt listalta lähellekään sellaista määrää kuin vihreillä, Kokoomuksella tai Keskustalla.

Mitä tulee perussuomalaisten kannatukseen, niin on aivan totta että vasemmisto kaipaa uskottavaa työ- ja talouspoliittista hahmoa. Linja jo on. Kannattaa oikeasti seurata SDP:n ja Urpilaisen talouspoliittisia linjauksia viimeisen vuoden ajalta. Jatkuvasti hallitusta paremmin kartalla, puhuneet työllisyyspanostusten ja elvytysten puolesta jo silloin kun Katainen, ja vihreät siellä sivussa, olivat vielä sitä mieltä että lama ohittaa Suomen suorastaan fantastisesti. Eri asia toki sitten on uskooko väki faktaan pohjautuvaa asiaa kun Urpilainen sen sanoo. Ellei usko, niin vahinko tapahtuu toki demareille, mutta myös kovakorvaisille kuulijoille itselleen.

Verkkofoorumi kirjoitti:

"Demareilla on enemmistö vielä joillain Helsingin äänestysalueilla (lähiökerrostaloissa), mutta kyllä se on selvästi 70-luvun puolue ja kuolemassa pois."

Toisaalta 1789 nostettu tunnus: Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo on edelleen yhtä ajankohtainen kuin syntyessään.

Tulisikin kysyä mikä tulisi kertakulutus puolueiden elinkaari olla?

Suomella on enemmän kuin kunnioitettava puolueiden perinne.

Suomen Työväen Puolue, Maalaisliitto ja Nuorsuomalaiset ajoivat läpi yleisen ja yhtäläisen ääni oikeuden ja ehdokaskelpoisuuden.

Samojen puolueiden jatkajat loivat nykyisen, nyt tosin uhan alaisen hyvin vointi yhteiskunnan.

Vihreät oli tullessaan pirteä uutuus joka syntyi sosiaalisen tilauksen ja tyhjiön pohjalta.

Suomen keskustavasemmistolaisilla puolueilla on kunniakkaat perinteet ja uskoakseni myös loistava tulevaisuus jos ne pystyvät kuuntelemaan Jakomäkeläisiä ja pystyvät uudistumaan.

Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat tervetulleita joukkoon tummaan, kaikkia tarvitaan.

Ehkä yksi uusi trendi on syntymässä maailmanlaajuisesti: keskustavasemmisto ei enään erottele keskustaa ja vasemmistoa. "Pankkien kansallistamiseen tulee suhtautua pragmaattisesti eikä sitä tule torjua pelkästään ideologisista syistä", totesi keskustalaisen Kokoomus Puolueen puheenjohtajakin.

Mikko Aalto

Sähköpostilistat ovat muinaisjäänne 90-luvulta.Niiden käytöstä pitäisi päästä eroon.Vasemmistoliitolla on ollut keskustelufoorumi käytössä jo pitempään.Onneksi Vihreätkin ovat tajunneet vihdoin siirtyä nykyaikaan nettikeskusteluissa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ukkokaarti kertoo, että nuoret ja naiset kiertävät puolueen kaukaa. Mutta sama ongelmahan meillä demareilla on.

Arhimäen pitäisi pystyä Jeesusta suurempiin ihmeisiin, jos hän aikoo tämän puolueen pelastaa.

Kritisoin lehtifoorumien heikkoutta käydä syvempää, pitemmän aikajänteen tasoista keskustelua, ja "keskustelun" nettivetoisuutta, vaikka tässä itse naputankin.

Riitamaan roiskinta on yhdensuuntaista mutta tuskin pidemmän päälle hedelmällistä; on kyettävä myös sivistyneeseen perustason keskusteluun ilman ainaista rokinideologian räiskettä, rahan ja ryvetyksen kolmiyhteyden pakkomiellettä.

Vaikka vaatimaton vasemmistoliberaali (oikein ymmärretty!) julkaisu on tarpeen: Kriittisen korkeakoulun tilaisuuksista tunnetun Kalevi Suomelan ajatusten ja visioiden vanavedessä tutkisteltavaa on kertynytkin 60-luvulta saakka. Muistettava on että Suomela ei ole mikään puolue-ay-änkyrä vaan harvoja poliittisyhteiskunnallisia keskustelijoita, joka ei ole kaivautunut minkäänlaiseen poteroon maailmaa tirkkimään.

"Vasemmistoliiton johtoon on nousemassa Paavo Arhinmäki, jolla on karisman lisäksi puoluettaan parempi kyky hahmottaa maailmaa työelämän muutoksen kautta"

Paavossa on karsimaa yhtä paljon kuin Lenin-sedässä elonmerkkejä. Ja työelämääkö voi hahmottaa tekemättä päivääkään oikeita töitä?