Telttailua Afrikassa

Strategiani elämässä on, että varaudun aina pahimpaan. Jos kuvitelmat toteutuvat, olen henkisesti valmistautunut. Jos eivät, yllätyn iloisesti.

Kenian pääkaupunkiin Nairobiin saapumisen olin kuvitellut näin: kaupungin laidalla joku varastaa aseella uhaten auton, passit ja tavarat. Sen jälkeen hortoilemme slummien sokkeloissa.

Taustalla oli kaupungin maine rikollisuuden kehtona ja lempinimi ”Nairobbery”. Kun vastassa oli hyviä, puiden reunustamia teitä ja ystävällisiä ihmisiä, olin riemuissani.

Automatka Afrikan halki Eurooppaan on kestänyt reilun viikon, ja tähän asti kaikki on ollut riemua, ihastusta ja iloista yllätystä. Olemme opetelleet muutaman sanan swahilia ja tanssineet tansanialaisten naisten kanssa pimeässä hotellissa, jonka baarissa nukkui sammuneita miehiä, ja asioita hoitivat riuskaotteiset naiset.

Olemme nähneet vaanivan leijonan ja kymmenientuhansien gnu-antilooppien lauman vaeltamassa kohti vehreämpiä savanneja. Olemme laittaneet ruokaa leirintäalueella ja kuunnelleet parin metrin päässä ruohoa pureskelevia puhveleita. Ja ennen nukahtamista olemme katselleet teltan ikkunasta hohtavien tähtien pilkottamaa taivasta, jota kiertää linnunradan usvainen vyö.

Afrikasta kirjoitetaan lähinnä huonoja uutisia, suureksi osaksi aiheesta. Silti ja siksi haluan juuri nyt vain hehkuttaa: maanosa on täynnä henkeäsalpaavan kauniita paikkoja! Ja häkellyttävän ystävällisiä ihmisiä ja kaupunkeja, jotka ovat turvallisempia kuin yksikään Euroopan pääkaupunki.

Erityisesti eteläisen ja itäisen Afrikan maat ovat luonnossa oleskelua ja telttailua rakastavan ihmisen paratiisi. Ilmasto on suurimman osan aikaa täydellinen ja maisemat tyrmääviä, tähtitaivas kirkkaampi kuin missään ja maat täynnä rauhallisia, kauniille paikoille pystytettyjä leirintäalueita.

Jollain tavalla elämänfilosofiani, pahimpaan varautuminen, pätee koko Afrikkaan. Koska maanosasta kuulee vain huonoja uutisia, se on täynnä positiivisia yllätyksiä. Kaikki tietävät, että Mugabe on tuhonnut Zimbabwen, mutta sinne saapuva ihastelee vähäistä rikollisuutta, hyvää infrastruktuuria ja kukoistavaa taidemaailmaa.

Ja Sudaniin matkaava voi riemastua huomatessaan, että Darfurin sodasta huolimatta maan pohjoisosa on yksi maailman turvallisimmista kolkista.

En silti ole kilahtanut Afrikkaan. Minusta rastalettien ottaminen tai ”aina iloisten” afrikkalaisten ihastelu on yhä pöljää. Mutta tämä matka on alkanut riemulla, jonka haluan jakaa.

Muun hyvän lisäksi huomasin, että ympäristövaikutuksia, joista edellisessä kolumnissa huolehdin, on helppo pienentää. Asumme suurimman osan ajasta teltassa ja laitamme ruokaa paikallisista vihanneksista. Lisäksi juuri millään leirintäalueella ei ole ollut toimivaa suihkua.

Syyllisyys ympäristövaikutuksista helpottaa vähän, kun pesee itsensä kuudella litralla kylmää, ämpäristä kaadettua vettä.