Omasta pihasta etanapannuun
Kotimaisten kotiloiden ja etanoiden syönti on taitolaji.
Nimimerkki ”Opiskelijaäiti” kysyy: Hei, Eno! Tiedäthän nuo etanat, joita esiintyy runsaasti ainakin eteläsuomalaisilla pyöräteillä. Koteloilla ja ilman, suurimmat jötkäleet ilman koteloa. Haluaisin tietää: 1) Kelpaavatko otukset ihmisravinnoksi? 2) Jos kelpaavat, miten ne kannattaa valmistaa niin, että maistuvat lapsillekin. Resepti olis kiva ylläri!
Helppo etanapyydys. 1. Levitä vihreä lanka puutarhaan. 2. Etanan suolisto puhdistuu syödessä. 3. Etana ei osaa lopettaa ajoissa. 4. Bingo!
Kuva: Juha PeuralaEno vastaa: Eläinopin termistön mukaan kuorelliset otukset ovat kotiloita ja kuorettomat etanoita. Kun syömme etanoita, syömme itse asiassa kotiloita.
Kotimaisista lajeista lehtokotilo on tiettävästi syötävä, sitä on tarjottu jopa ravintoloissakin. Suhteellisen suurikokoisen lehtokotilon tunnistaa tummanruskeasta kuoresta ja kuoressa läheltä katsoessa erottuvasta tummasta juovasta.
Sitä ei tiedetä, onko suomalaisten kotiloiden ja etanoiden joukossa ihmiselle myrkyllisiä lajeja.
Kaikki mikä on syötävää, ei kuitenkaan ole hyvän makuista, mikä tuo elävästi mieleeni Helvi-tätini ruuanlaiton.
Jos haluat tehdä kokeita, siitä vaan omalla vastuulla. Esimerkiksi espanajansiruetanan, suurikokoisen ja tuhoisan vieraslajin, osoittautuminen gourmet-herkuksi saattaisi pelastaa Suomen puutarhat.
Luonnosta poimitun etanan suolisto pitää aina puhdistaa. Etana on saattanut syödä myrkyllistä kasvia tai sientä, ja suolistossa voi olla haitallisia bakteereja.
Puhdistus tapahtuu syöttämällä etanoille parin viikon ajan vehnäjauhoja tai salaattia. Tämän jälkeen niitä pidetään paastolla pari päivää, jotta suoli tyhjenee.
Kotilot tapetaan tipauttamalla ne kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Liha kaivetaan kuoresta ulos ja etanoita keitetään ainakin tunti vedessä ja valkoviinissä. Tämän jälkeen ne laitetaan etanapannuun tai kotiloon valkosipulivoin kanssa ja paistetaan 250-asteisessa uunissa 5–10 minuuttia.
Ai että lapset syömään etanoita? Ehkä onnistuu, jos et kerro mitä tarjoat. Puhu vaikka pihalihasta tai slow foodista.
Lisää aiheesta:
- Kysy Enolta (20.9.2006)
- Ihmeellistä unelmahöttöä (10.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Sopivat rajat pedoille (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Usko on sydämen asia (3.2.2012)
- Taloudellinen päätös (2.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Greenpeacehan voisi ojentaa (1.2.2012)
- Logan fosforipäästöt (31.1.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- Ei hyvältä näytä (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Entäpä kasiaiset
Itse olen suunnitellut myös kastematojen hyödyntämistä ihmiskunnan ruokahuollossa. Proteiinia niissä on tietääkseni saman verran kuin broilereissa enkä keksi yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, miksi kastematoja ei voisi grillata makkaran tapaan kesäiltojen ratoksi.
Pitäisi muuten selvittää, paljonko peltohehtaari tuottaa matoja. Selvittää pitäisi sitäkin, voiko kunnon vegaani nauttia kasiaisia, sillä eihän matoja tarvitse välttämättä tappaa, vaan riittää pelkkä hännän katkaisu.
Parempiakin kotiloita löytyy
Suomessa on paikoin maan eteläosissa myös viinimäkikotiloita, jotka sopivat syötäviksi. Ne on suunnilleen samoja kuin mitä muualla Euroopassa syödään. On vissiin munkit niitä aikoinaan tuoneet luostareiden lähelle. Ne saattavat vaan olla sen verran harvinaisia, että kovin monen hengen aterialle voi olla vaikea löytää tarpeeksi. Muutamia yksilöitä olen itsekin löytänyt.
Kirjoita uusi kommentti