Rahoituskohun todellinen opetus

Isoja puolueita on viime aikoina vaivannut kouristuksenomainen avoimuus.

Tämän ansiosta olemme saaneet kuulla muun muassa sen, että palkansaajajärjestöt tukevat avokätisesti vasemmistopuolueita ja elinkeinoelämä symppaa kokoomusta.

Hirveästä hälinästä huolimatta emme siis ole juurikaan viisastuneet. Tärkein kysymys onkin, miksi ihmeessä näitä tietoja on pitänyt pantata tähän asti? Mitkään toistaiseksi paljastuneet rahavirrat eivät ole muuttaneet suuren yleisön mielikuvia isoista puoleista suuntaan tai toiseen.

Puolueiden rahavirtojen salailu sen sijaan on tuonut kirkkaasti esille, kuinka pahasti suomalainen poliittinen kulttuuri on päässyt vuosikymmenien varrella ummehtumaan.

Maailma ympärillä on muuttunut, mutta vanhoissa puolueissa koko puoluejärjestelmää on jossain vaiheessa ruvettu ajattelemaan muusta yhteiskunnasta irrallisena umpiona.

Nyt kokoomuksen ja keskustan puheenjohtajat Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen puhuvat molemmat siitä, kuinka puolueiden rahoituksen pitäisi koostua pienistä puroista, Obaman varainhankinnan tyyliin.

Tämä olisi todennäköisesti askel parempaan suuntaan sekä puolueiden itsensä että kansalaisten kannalta. Jäsenmaksujen keräämisen lisäksi puolueet voisivat kerätä rahaa netissä tai kaduille jalkautettavien feissarien avulla.

Tämä muokkaisi mielikuvia puolueista enemmän kansalaisjärjestöjen suuntaan, ja toisi niitä samalla lähemmäs juuriaan, ihmisten luo. Tämä tekisi hommasta myös huomattavasti nykyistä suhmurointia demokraattisempaa.

Varainkeruu on sitä paitsi sujunut kaduille jalkautuneilta ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöiltä viime vuosina erinomaisen hyvin.