Mieluummin Tarja kuin Tony

Olisin mieluummin Tarja Halonen tai Anneli Jäätteenmäki kuin Tony Blair. Britannian pääministerinä kymmenen vuotta toiminut Tony Blair jättää tehtävänsä tämän kuun lopussa. Blairin näkyvin saavutus on ollut Britannian johdattaminen Irakin sotaan, joka ei näytä loppuvan koskaan. Ei ihme, että Tony-parka tuntee tarvetta selitellä tekojaan. Uusimmassa Economistissa on Blairin kolmen sivun pituinen testamentti, jossa hän perustelee sitä, miksi hän keskittyi kaudellaan ulko- eikä sisäpolitiikkaan: Globaali terrorismi on lisääntynyt. Se pitää kitkeä nopeasti kaikkialta missä se nostaa päätään, eikä terroristien kanssa voi jutella, koska niillä ei ole mitään neuvottelukelpoisia vaatimuksia.

Tarja Halosta on haukuttu kuin vierasta sikaa, koska häntä ei kutsuttu Yhdysvaltain-matkallaan kahville Valkoiseen taloon. Jos tämä oli seurausta siitä, että Suomi ei lähtenyt mukaan Irakin sotaa käyvään koalitioon, niin siinä yhdessä menetetyssä kahvikupillisessa ei ole mitään harmittavaa.

Anneli Jäätteenmäen kuuluisa selitys siitä, miten hän sai Paavo Lipposen Irakin sotaa tukevien puheiden faksit ”pyytämättä ja yllätyksenä” jää noloudessaan Suomen poliittiseen historiaan. Mutta jos se yhtään esti Suomea joutumasta osapuoleksi sivilisaatioiden väliseen sotaan, Jäätteenmäelle voisi jo antaa hänen valkoiset valheensa anteeksi.

Ajatelkaa nyt Tony Blairia!

”Kappas vain, houkuttelin terroristit Lontoon kaduille.”

”Hupsista sentään, tulin sytyttäneeksi maailmansodan.”