Julkkikset ja ahertajat vaalirahakohun voittajia

Puolueiden rahavirtojen kutistuminen vaalirahakohun takia ja kampanjoinnille mahdollisesti asetettavat menokatot suosivat ennestään tunnettuja ehdokkaita.

Toisin sanoen hyvin verkostoituneet konkaripoliitikot ja julkkisehdokkat voivat saada etulyöntiaseman muihin verrattuna.

Toisaalta, jos kampanjoiden mainosmenokatot toteutuvat, rikkaiden ja köyhien välinen taisto tasoittuu.

”Tämä parantaa niiden asemaa, joiden on ollut vaikea saada vaalirahoitusta. Siinä mielessä kansalaisten tasa-arvo ja poliittiset vaikutusmahdollisuudet paranevat”, sanoo dosentti Sami Borg Tampereen yliopiston valtio-opin laitokselta.

Borg oli mukana Lauri Tarastin vetämässä, puoluerahoitusta pohtineessa työryhmässä, joka luovutti työnsä päälinjaukset oikeusministeri Tuija Braxille (vihr) tiistaina.

Samalla, kun mainonnan osuus ehdokkaan saamasta näkyvyydestä voi vähentyä, korostuu tiedotusvälineiden ehdokkaille suoman julkisuuden merkitys.

Borgin mielestä nyt olisi syytä käydä eettistä keskustelua myös median toimintatavoista. Muuten skandaali- ja julkkisvetoinen journalismi voi heijastua entistä enemmän vaalituloksiin asiakysymysten kustannuksella.

Tarastin työryhmä esittää, että sekä puolueiden että ehdokkaiden vaalimainonnalle asetetaan menokatot. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa mainoskatto olisi yksittäisellä ehdokkaalla 50 000 euroa ja puolueella miljoona euroa.

Asiasta käydään kuitenkin lähiviikkoina vielä kova poliittinen vääntö, sillä kokoomus ja rkp vastustavat menokattoja.

Vihreitä työryhmässä edustanut kansanedustaja Pekka Haavisto sanoo, että useimmat kampanjat jäävät tällä hetkellä ehdotettujen kampanjakattojen alapuolelle. Lakiuudistus karsisi kampanjointia lähinnä kalleimmasta päästä.

”Painopiste on menossa siihen suuntaan, että tulee enemmän torikokouksia, tupailtoja ja kadulla liikkumista. Media- ja mielikuvamainontaan käytettäisiin vähemmän rahaa”, Haavisto sanoo.

Hän ei usko julkkisehdokkaiden valloittavan eduskuntaa uusien sääntöjen vuoksi. Paljon riippuu kuitenkin puolueista.

”Esimerkiksi Antti Kalliomäki on ollut hyvä valtiovarainministeri ja pätevä kansanedustaja, joten ei se julkkisuralta politiikkaan tulo ole välttämättä kielteinen asia. Mutta on tietysti sellaistakin, että puolueet erityisesti etsivät valmiiksi tunnettuja ehdokkaita.”

Kalliomäki tunnettiin ennen poliitikon uraansa seiväshyppääjänä.